Tuli vähän Seiska-lehden tyylinen otsikko, mutta sen taustalla on tällaisia ajatuksia:
Suomessa on jo vuosia selitetty järjettömästi kasvavia ls-lukuja erilaisesta huonosta vanhemmuudesta johtuvaksi. Tavallinen väite nuorison lisääntyneisiin huostalukuihin on, että vaikka lapsi voi pienempänä ulkoisesti hyvin, niin huono lapsuus aiheuttaa murrosiässä pahaa oloa ja esim. päihteiden käyttöä.
Ei väite voi olla noin yksi yhteen missään tapauksessa!
Ei mitään väliä, vaikka osa kasvatusalan ihmisistä väittää terveeseen murrosikään kuuluvan protestia, jopa häiriköintiä, sekä erilaisiin ideologisiin aatesuuntiin tutustumista, erilaisia kokeiluja voi olla ja on, myös päihdekokeiluja, VAIKKA lapsen kotioloissa ei olisi moitteen sijaa. Totta kai huostissa on myös aidosti huonoista kodeista tulevia, mutta ei missään tapauksessa niin paljon kuin luvuista voisi päätellä.
Suomessa väitteet murkkuhäiriköinnistä terveenä murrosikänä menevät kuuroille korville, koska ls ja osa psykiatreista näkevät "ongelmat" vain huonosta vanhemmuudesta johtuviksi, minkä takia lapsi on "hoidettava kuntoon" koko taudista ja se tapahtuu tehokkaimmin erottamalla tämä vanhemmistaan.
En voinut olla ottamatta aihetta esille luettuani viikonlopun HS:n kuukausiliitteestä professori Erkki Aurejärven haastattelun.Mitä hän kertookaan omasta lapsuudestaan?
Tavallisen työläiskodin kasvatti Helsingin Kampista, yo-kirjoitusten jälkeen armeijaan, jonka jälkeen kevyesti oikikseen. Hän itse kertoo:
"Mutta dokasin ja tappelin itseni yliopistosta. Rehtori Edwin Linkomies potki mut pois, kiivas mies. En osannyt käyttää alkoholia, tulin lyöneeksi turpaan yhtä kaveria. Malminkadun sakissa kaikki törmäili." Aurejärvi tuomittiin pahoinpitelystä ja ryöstön tapaisesta kiristyksestä ja erotettiin yliopistosta yli kahdeksi vuodeksi. Huono alku tulevalle oikeustieteen professorille. "En ole ihan Luojan parhaita luomuksia, minussa on hampuusiainesta."
Tuskin häiriköinti oli yksittäistapaus, varmaan kaikenlaista oli ollut jo ennen tuota, koska "Malminkadun sakissa kaikki törmäili." Kyllä tuollaisia sakkeja on ollut kaikilla vuosikymmenillä, mutta Aurejärvi onnekseen eli nuoruuttaan 50-luvulla, jolloin ls ei työntänyt joka törmäilystä nenäänsä perheen elämään. Nyt tuollaisten törmäilijöiden kaikki ongelmat ratkaistaan huostaanotolla tai vähintäin pitkäaikaisella ls:n asiakkuudella, jonka suurin osa perheistä kokee pelkäksi kiusaksi ja rasitteeksi.
Kuitenkin ilman ls:n apua Aurejärvi on menestynyt loistavasti urallaan, siviilioikeuden professori hänestä tuli 1983. Hänellä on kunniakas ura oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja hän on eräs tunnetuimpia suomalaisia juristeja myös muualla maailmalla.
Kun nyt nuori ilman muuta huostataan, jos päihdekokeilut menevät sossun korviin tai jostain pikkurötöstelystä menee poliisilta ilmoitus ls:uun, niin jos nuori kuntoutuu ja kierre katkeaa, niin ilman muuta ls lyö rintoihinsa ja ottaa kunnian itselleen. Mutta mitenkään ei tietysti voida todistaa, etteikö hän olisi voinut kuntoutua myös ilman ls:a.
Pakko lisätä vielä, että ei minun mielestäni onnistuneeseen elämään tarvita välttämättä korkeakoulututkintoa ja loistavaa uraa. Sitä vain usein käytetään todisteena elämässä onnistumisesta. Tärkein mittari on se, että ihminen on tasapainoinen ja suht tyytyväinen itse elämäänsä, tasapainoinen myös ihmissuhteissaan, siis kaikilla elämänalueilla ja pystyy sopeutumaan yhteiskuntaan. Tuon henkisen tilan pystyy saavuttamaan kyllä, oli ammatti vaikka lakaisukoneenkuljettaja ja koulutustausta mikä tahansa.
Suomessa on jo vuosia selitetty järjettömästi kasvavia ls-lukuja erilaisesta huonosta vanhemmuudesta johtuvaksi. Tavallinen väite nuorison lisääntyneisiin huostalukuihin on, että vaikka lapsi voi pienempänä ulkoisesti hyvin, niin huono lapsuus aiheuttaa murrosiässä pahaa oloa ja esim. päihteiden käyttöä.
Ei väite voi olla noin yksi yhteen missään tapauksessa!
Ei mitään väliä, vaikka osa kasvatusalan ihmisistä väittää terveeseen murrosikään kuuluvan protestia, jopa häiriköintiä, sekä erilaisiin ideologisiin aatesuuntiin tutustumista, erilaisia kokeiluja voi olla ja on, myös päihdekokeiluja, VAIKKA lapsen kotioloissa ei olisi moitteen sijaa. Totta kai huostissa on myös aidosti huonoista kodeista tulevia, mutta ei missään tapauksessa niin paljon kuin luvuista voisi päätellä.
Suomessa väitteet murkkuhäiriköinnistä terveenä murrosikänä menevät kuuroille korville, koska ls ja osa psykiatreista näkevät "ongelmat" vain huonosta vanhemmuudesta johtuviksi, minkä takia lapsi on "hoidettava kuntoon" koko taudista ja se tapahtuu tehokkaimmin erottamalla tämä vanhemmistaan.
En voinut olla ottamatta aihetta esille luettuani viikonlopun HS:n kuukausiliitteestä professori Erkki Aurejärven haastattelun.Mitä hän kertookaan omasta lapsuudestaan?
Tavallisen työläiskodin kasvatti Helsingin Kampista, yo-kirjoitusten jälkeen armeijaan, jonka jälkeen kevyesti oikikseen. Hän itse kertoo:
"Mutta dokasin ja tappelin itseni yliopistosta. Rehtori Edwin Linkomies potki mut pois, kiivas mies. En osannyt käyttää alkoholia, tulin lyöneeksi turpaan yhtä kaveria. Malminkadun sakissa kaikki törmäili." Aurejärvi tuomittiin pahoinpitelystä ja ryöstön tapaisesta kiristyksestä ja erotettiin yliopistosta yli kahdeksi vuodeksi. Huono alku tulevalle oikeustieteen professorille. "En ole ihan Luojan parhaita luomuksia, minussa on hampuusiainesta."
Tuskin häiriköinti oli yksittäistapaus, varmaan kaikenlaista oli ollut jo ennen tuota, koska "Malminkadun sakissa kaikki törmäili." Kyllä tuollaisia sakkeja on ollut kaikilla vuosikymmenillä, mutta Aurejärvi onnekseen eli nuoruuttaan 50-luvulla, jolloin ls ei työntänyt joka törmäilystä nenäänsä perheen elämään. Nyt tuollaisten törmäilijöiden kaikki ongelmat ratkaistaan huostaanotolla tai vähintäin pitkäaikaisella ls:n asiakkuudella, jonka suurin osa perheistä kokee pelkäksi kiusaksi ja rasitteeksi.
Kuitenkin ilman ls:n apua Aurejärvi on menestynyt loistavasti urallaan, siviilioikeuden professori hänestä tuli 1983. Hänellä on kunniakas ura oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja hän on eräs tunnetuimpia suomalaisia juristeja myös muualla maailmalla.
Kun nyt nuori ilman muuta huostataan, jos päihdekokeilut menevät sossun korviin tai jostain pikkurötöstelystä menee poliisilta ilmoitus ls:uun, niin jos nuori kuntoutuu ja kierre katkeaa, niin ilman muuta ls lyö rintoihinsa ja ottaa kunnian itselleen. Mutta mitenkään ei tietysti voida todistaa, etteikö hän olisi voinut kuntoutua myös ilman ls:a.
Pakko lisätä vielä, että ei minun mielestäni onnistuneeseen elämään tarvita välttämättä korkeakoulututkintoa ja loistavaa uraa. Sitä vain usein käytetään todisteena elämässä onnistumisesta. Tärkein mittari on se, että ihminen on tasapainoinen ja suht tyytyväinen itse elämäänsä, tasapainoinen myös ihmissuhteissaan, siis kaikilla elämänalueilla ja pystyy sopeutumaan yhteiskuntaan. Tuon henkisen tilan pystyy saavuttamaan kyllä, oli ammatti vaikka lakaisukoneenkuljettaja ja koulutustausta mikä tahansa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pari vuotta lähes päivittäin, opettelin tupakoimaan ja käytin päihteitä. Koulutodistus oli hirvittävän huono.
Yo-kirjoituksiin pinnistelin sitten kolme kuukautta, menin yliopistoon jossain välissä, innostuin opiskelusta ja valmistuin hyvin arvosanoin akateemiseen ammattiin.
Onneksi ei tullut lastensuojelu auttamaan!
ajoilta juttu hesarin kuukausiliittessä eräitten nuorten keskikoulun käynnistä. Näillä eräillä nuorilla oli keskikoulun päättötodistuksen keskiarvoina noin vitonen. Kaikki näistä eräistä nuorista ovat nyt jo eläkkeellä, mutta ovat vetäneet mahtavan uran.
Sen lehden kun löytäisi vielä jostain. Yksi näistä eräistä nuorista oli muistaakseni Holkeri.
Pitäisi todella kaivaa jostain arkistoista se lehti ja pyytää heitä jukaisemaan se uudelleen. Ehkä se vähän pysäyttäisi tuota tuhotonta murrosikäisten huostaanottotouhua.
Kyllä niitä onnistuneita tarinoita on näköjään vaikka kuinka paljon silti, että nuoruus olisi ollut vähän hurjanlainen.
Itsen muistan lukeneeni helsinkiläisistä nuorisojengeistä esittelyä eri vuosikymmeniltä. Niihin kuuluneita ihmisiä oli haastateltu, moni piti yhteyttä sen aikaisiin kavereihin vieläkin, eikä kukaan ainakaan maininnut huostaanotoista sen takia, että vaikka vähän oli rötösteltykin.
Ja ainahan nuoret ovat kokoontuneet johonkin, vaikka välillä sekin näytti olevan aihe vanhempien haukkumiseen. Ei tietysti pidä hyväksyä, että esim. alle 12-vuotiaat hilluvat missä sattuu, miten myöhään tahansa.
Nyt kun ollut jo epäilyjä jopa huostabuumin hellittämisestä - mitä en oikein ihan jaksa uskoa - niin nyt kirjoitettiin jo siihen tyyliin, että "nuoret viihtyvät hyvin ja viettävät aikaa ostoskeskuksissa". Miten ne nyt äkkiä ovat hyvin voivia nuoria, kun viimeisen vuosikymmenen he ovat olleet häirikköjä, jotka vanhempien huolenpidon puutteesta vetelehtivät milloin missäkin.
miettimään että mistä on sossuille tullut tämä ns. ylihuolehtiminen murrosikäisistä? Niin että huostaanottavat jo ennenkuin lapsi on edes murrosikää saavuttamassa ja osaavat mukamas jo alle 10v lapsista ennustaa että tällä lapsella olisi sitten murrosikäisenä suuret ongelmat ja vanhemmat eivät sitten jaksa huolehtia murrosikäisistä?? Vai onko idea lähtennyt siitä kun esim.täälläkin on kirjoiteltu siitä että vanhemmat ovat oma ehtoisesti antaneet murrosikäisensä lapsen huostaan...koska ei jaksa ja hallitse murrosikäisen kasvatusta... Niin olisiko niin että sossuille tullut se käsitys että... näin tapahtuisi vanhemmille jotka hakevat sossusta apua?? Ja toimivat nyt ns.ennaltaehkäisijöinä??
Kyllä isot pojat piti jöötä ja laitto rajoja ainakin meidän jengissä meille pienemmille, vaikkeivät nyt niin niistä omista rajoistaan huolta pitäneetkään.
Nämä nykyiset, maalta stadiin sosiaalityöntekijöiksi tulleet kympin tytöt ovat aivan kauheita murkkuikäisille ja heidän vanhemmilleen. Todellinen rasite ymmärtääkseni, mitä olen näistä lastensuojeluasioista voinut lukea. On aivan käsittämätöntä, että kehdataan tulla älykkäille ihmisille lässyttämään siten kuin nämä tekee.
On pissiksiä, koviksia, poppareita, hiphoppareita, jne.
Joissakin noista kulttuureista, taitaa olla pissikset, on tapana tuo ostareilla tapaaminen. Mitäs pahaa siinä on? Minäkin tapaan naapureitani ja tuttujani ostarilla ja joskus istutaan penkille jutustelemaan.
Joskus, kun ne ottaa olutta, se näin täti-ikäiseltä näyttää hirvittävältä. Pitäisi muistaa, että tulipa sitä ittekin...Eiväthän he joka päivä juo.
Pitäisi muistaa se, että murkulle on turha mitään omia käsityksiään syötää, ei he niihin juuri reagoi.
Meidän murrkulle ei ainakaan. Anteeksipyyntö tulee, jos mokaa jotain, mutta näin pyytää äitikin anteeksi mokattuaan. Läksyistä ei viitsi välittää. Miksi minä siitä motkottaisin, kun ei ikinä lintsaa koulusta ja koulu menee kohtalaisesti.
Onhan niitä ongelmanuoria. Oman lapseni yksi tuttu joutui lähtemään laitoksestaan hatkailun yms. takia ja menemään johonkin "rangaistus"laitokseen. Katselin sitä touhua siellä laitoksessa ja ihmettelin itsekseni, miksi lasta piti laittaa eristyksiin, miksi kukaan ei kuunnellut häntä ja päästänyt häntä useammin kotiinsa, kun hänelle se laitoksessaolo oli niin täyttä tuskaa. Miksi ei keksitty muita keinoja kuin rankaiseminen? Minusta tämä lapsi ei ollut ongelmanuori, laitos, huostaanotto ja rangaistukset saivat hänet pois tolaltaan. Koti olisi hänet pelastanut.
Ihanasti sanottu:
" "En ole ihan Luojan parhaita luomuksia, minussa on hampuusiainesta."
He, heh! Ihana lukea tervettä tekstiä sellaiselta vuosikymmeneltä, jolloin nuoret saivat vielä olla nuoria, eikä lastensuojelun "rangaistavina ja parannettavina" joka hemmetin kokeilustaan ja päähänpistostaan.
nykyäänkään yliopistosta pois potkiminen aiheuttaa huostaanoton vai mitä?
että tuskinpa edes aloituksessa niin tarkoitettiinkaan.
Nokkavalle huomioitavaksi, että artikkelissa puhutaan muunkin ikäisten törmäilyistä kuin pelkästään yliopisto-opiskelijoiden.
Mutta jos tämän päivän yliopisto-opiskelijoista puhutaan, niin lastensuojeluhan nappaisi heidän lapsensa, tehtäisiin ennakoiva huostaanotto jo raskausaikana, jos vanhemmat tuollaista elämää eläisivät kuin noiden menestyneiden ihmisten historiassa kerrotaan.
Nostan sillä aihe todella hyvä.
Erkki Aurejärvessä on mielestäni huomion arvoista se, että hän on uudistajatyyppi. Hän hakee asioihin näkökulmaa, eikä tyydy valmiiksi syötettyyn tarkasteluvinkkeliin. Se on hyvä.
Hän on tullut tunnetuksi tupakkayhtiöiden vastustajana; hän on halunnut tuoda esiin tupakan aiheuttamat vakavat haitat ihmisille.
Minä pelkään sitä, että nykyinen ihmisten hallinta- ja hallintomalli tekevät meistä AIVOTTOMIA. Luovuutta ja näkökulmien raivaamista tämä ihmisten pakottaminen samaan muottiin ei tue.
Ja kun se itse muottikin on ihan perseestä...