Hei,
Kerron oman kokemukseni. Äitini tapaturmaisesti kuoli ollessani pieni lapsi ja asia vaikutti minuun kovasti. Isäni ja uusi vaimonsa olivat varsin hyvin toimeentulevia ihmisiä. Häiriökäyttäytymiseni alkoi 15-vuotiaana ja oli todella rajua. Käytin kaikkia huumeita ja harjoitin prostituutiota. Kaverini samasta porukasta huostaanotettiin järjestäen. Minä en koskaan joutunut edes sossun puhutteluun, vaikka jouduin oikeuteenkin tekemisistäni. Olisin nyt jälkikäteen ajatellen ilman muuta tarvinnut yhteiskunnan puuttumista, koska oma elämänhallintani oli täysin kateissa ja mopo täysin karannut myös vanhemmiltani. Minua ei koskaan huostaanotettu, eikä varmaan koskaan harkittukaan. Vanhempani eivät leimautumisen pelossa koskaan ottaneet yhteyttä mihinkään. Olisin siitä puuttumisesta ilman muuta nyt myöhemmin ajatellen hyötynyt. Isäni ei saanut minua pysäytettyä ja ajaduin vuosien päihde- ja rikoskierteeseen.
Isäni ja äitipuoleni aidosti yrittivät parhaansa, sen ymmärrän kyllä nyt jo keski-ikää lähestyvänä, mutta minä olisin tarvinnut psykiatrista apua, jota ilman nyt hyväosaisuuteni takia jäin.
Rimpuilin sitten omin avuin päihteistä irti nuorena aikuisena ja siihen kyllä sain yhteiskunnan tukea, mutta paljonlta olisin säästynyt, jos meno olisi katkaistu ajoissa. Eli onko perheen taloudellisella tilanteella vaikutusta huostaanottoihin? Olen täysin vakuuttunut siitä, että sillä on merkittävä vaikutus. On todella paljon helpompaa ottaa dokaavan työttömän yksinhuoltajan lapsi huostaan kuin työssä käyvän juristiperheen, vaikka lapsen etu sitä kuinka jälkimmäisessä tapauksessa huutaisi...
Kerron oman kokemukseni. Äitini tapaturmaisesti kuoli ollessani pieni lapsi ja asia vaikutti minuun kovasti. Isäni ja uusi vaimonsa olivat varsin hyvin toimeentulevia ihmisiä. Häiriökäyttäytymiseni alkoi 15-vuotiaana ja oli todella rajua. Käytin kaikkia huumeita ja harjoitin prostituutiota. Kaverini samasta porukasta huostaanotettiin järjestäen. Minä en koskaan joutunut edes sossun puhutteluun, vaikka jouduin oikeuteenkin tekemisistäni. Olisin nyt jälkikäteen ajatellen ilman muuta tarvinnut yhteiskunnan puuttumista, koska oma elämänhallintani oli täysin kateissa ja mopo täysin karannut myös vanhemmiltani. Minua ei koskaan huostaanotettu, eikä varmaan koskaan harkittukaan. Vanhempani eivät leimautumisen pelossa koskaan ottaneet yhteyttä mihinkään. Olisin siitä puuttumisesta ilman muuta nyt myöhemmin ajatellen hyötynyt. Isäni ei saanut minua pysäytettyä ja ajaduin vuosien päihde- ja rikoskierteeseen.
Isäni ja äitipuoleni aidosti yrittivät parhaansa, sen ymmärrän kyllä nyt jo keski-ikää lähestyvänä, mutta minä olisin tarvinnut psykiatrista apua, jota ilman nyt hyväosaisuuteni takia jäin.
Rimpuilin sitten omin avuin päihteistä irti nuorena aikuisena ja siihen kyllä sain yhteiskunnan tukea, mutta paljonlta olisin säästynyt, jos meno olisi katkaistu ajoissa. Eli onko perheen taloudellisella tilanteella vaikutusta huostaanottoihin? Olen täysin vakuuttunut siitä, että sillä on merkittävä vaikutus. On todella paljon helpompaa ottaa dokaavan työttömän yksinhuoltajan lapsi huostaan kuin työssä käyvän juristiperheen, vaikka lapsen etu sitä kuinka jälkimmäisessä tapauksessa huutaisi...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuon tyylisillä tapauksilla huostahulluutta juuri perustellaankin, mutta kohtuutta eivät viranomaiset näytä näissä asioissa löytävän, koska suurta hulluutta huostaanotot ovat olleet viime aikoina. Esim. käsite "ennaltaehkäisevä huostaanotto" on aivan järjetön käsite. Siis viranomainen on kuin kristallipalloa pälyilevä ennustaja, joka kuvittelee näkevänsä huonon tulevaisuuden ja sen pelossa korjaa lapsen talteen.
Kyllä vanhempien varallisuus voi estää huostan ainakin siitä syystä, että perhe ei missään vaiheessa joudu hakemaan toimeentulotukea ja suurissa kaupungeissa lasten osuudesta suurimman osan myöntää vain lastensuojelu. Siis asiakkuus voi alkaa esim. huoltajan lomautuksesta. Mutta nythän yllättäen selitettiin, että tämä lama ei lisää ls:n tarvetta. Taitaa olla kunnissa rahat tosiaan finiitto.
Mutta sitä en käsitä, että kaverisi, jotka elivät samalla tavalla, huostaanotettiin, mutta sinua ei. Olivatko he köyhemmistä perheistä? Miksi ihmeessä poliisi ei ilmoittanut sinusta ls:uun? Vai oliko isäsi poliisipiireissäkin tuttu juristi? Keski-ikä on vähän häilyvä käsite, enkä siis osaa tarkasti päätellä, miltä vuosikymmeneltä nuo jutut ovat.
Mistä luulet psykiatrisen avun tarpeesi johtuneen? Rajun rikkinäisestä nuoruussekoilustako? Onko äidin kuolemalla vaikutusta kaikkeen, osaatko arvioida?
Varmaan tällaiset tilanteet ovat nykyisin niitä, joissa vanhemmat itse ottavat yhteyttä ls:uun.
Kaverini olivat todellakin eri piireistä, eli perheet saivat toimeentulotukea ja olivat virallisesti "tapauksia".
Minut poistettiin perheestä, kun täytin 17 v. ostamalla oma keskustayksiö hesasta. Isä maksoi kaikki laskut. Vasta kun uskalsin ottaa irtioton ja heittäytyä sossuun, sain apua. Tänä päivänäkin harmittaa se, että tukeuduin sossuun, kun ajattelen, että se ehkä oli joltakin muulta pois.
Muistan yhä sen, että 80-luvun alussa kriisiapuni äidin äkilliseen kuolemaan oli se, että sain mennä lelukauppaan ja valita ihan minkä lelun tahansa...
Ei siitä tarvitse huonoa omaatuntoa potea, jos kerran tunsit tarvitsevasi apua.
Sinänsä lelu kriisiapuna on hyvä esimerkki varakkaan vanhemman kyvyttömyydestä oikean avun antamiseen tai sen etsimiseen. Kyllä viime vuosina huostia on tehty jo kaikista yhteiskuntaluokista, mutta vieläkin varakkaiden on siltä helpompi välttyä. Esim. hoidolliset huostaanotot eivät katso vanhempien varallisuutta ollenkaan. Riippuu ongelman laadusta lähinnä, välttyyko ls:lta vai ei.
Edelleen voivat hyvinvoivat vanhemmat välttää lapsensa esim. osastohoidon, jos pystyvät osoittamaan, että kykenevät maksamaan nuorelle terapiaa yksityispuolelta ja tämän terapeutinhan voi vapaasti valita, vaikkei olisi Kelan hyväksyntääkään. Yksityisen terapeutin kanssa voi sopia, mitä asioita käsitellään ja mitä ei. Olen edelleen sitä mieltä, että helpompi on köyhän päästä kunnolliseen hoitoon kuin rikkaan sinne neulansilmänläpi :) Ja sehän on näillä jonoilla köyhillekin tosi vaikeaa...
Onko siellä yksityisiä terapeutteja, jos on, niin minkä tasoisia, mitä koulukuntaa jne.
Mutta ainakaan alle 12-vuotiaille (mikä on lasten- ja nuorisopsykiatrian välinen ikäraja) ei pääkaupunkiseudulla ole yksityistä psykiatriaa tarjolla. Kuka rohkenisi hankkia lapselle terapeutin, ennen kuin keskustelee lääkärin kanssa eri terapiavaihtoehdoista?
Meillä taas eivät psykiatrian tarjoamat analyyttiset psykoterapiat tulleet lapsen kohdalla kyseeseen. Hoidollisen huostan jälkeen olin sitä mieltä, että se lääketieteen ala on lopullisesti koettu ja nähty; ja oikea apu onkin löytynyt neurologian puolelta.
niin oletko hankkinut asiakkuuden mielenterveyshoitoon. Mikäli et niin hakeudu, koska sinulla on oikeus saada julkista mielenterveyshoitoa siinä kuin kellä tahansa. Surematta jäänyt äitisi kuolema ja isäsi kyvyttömyys auttaa sinua näyttävät olevan este normaalille elämälle. Julkinen terveydenhuolto ei jaa ihmisiä tulojen mukaan vaan jokainen pääsee hoitoon varallisuudestaan riippumatta. Missä pussissa oikein elät.
täysi-ikäisenä oikeus saada omalta sossultasi kaikki rekisteritiedot itsestäsi mitä toimia sinun tapauksessasi on tehty lastensuojelun puolesta, koska jos olet ala-ikäisenä ollut oikeudessakin, niin siellä on oltava merkinnät. sieltä sitten selviää että miksi sinua ei ole huostattu ym ym.
Miksi sinut olisi pitänyt huostaanottaa. Huostaanotto on tarkoitettu lapsille, joiden vanhemmat kaltoinkohtelevat lasta. Sinun kirjoituksesi perusteella sinua isäsi ei kaltoinkohdellut. Mitä niinku olet mielestäsi jäänyt vaille kodissasi sellaista, jonka jokin sijaiskoti tai lastenkoti olisi voinut sinulle antaa.
Jos olit psykiatrin tarpeessa, niin ei sosiaaliviranomainen anna lähetteitä vaan olisit kuulunut terveydenhoidon piiriin. Sehän Suomessa on huonolla tolalla ollut, tunnetusti, mutta ei sitä voi korvata sosiaalitoimella vaikka niin kuvittelee laillasi moni jopa sosiaaliviranomainen edelleenkin.
En usko että haaveesi on todellinen, että olisit halunnut tulla huostatuksi oikeesti, jos isäsi ei lyönyt sinua tai jättänyt ruuatta tai käyttänyt hyväksi tms. Mitään taikakeinoa ei sijaishuollolla ole auttaa äidin kuoleman käsittelyssä paremmin kuin oma suku. Ei mitään.
Lisäksi sinua leimaisi huostaanottotausta nytkin, jos olisit huostaanotettu.
huostalta. Koulukodeissa nuoria eristetään viikkokausiksi ja tämänkin jälkeen kuri on kova. Ei se huostapaikka ole kenellekään koti.