Voiko sukupolvenvaihdoksessa (tilakauppa nimellisellä kauppahinnalla huomattava lahja)tilan haltuunsa saanut veli vaatia sisaruksiltaan, että nämä luopuvat tulevassa perinnönjaossa lakiosastaan tila"kaupassa" veljelle lahjoitettuun omaisuuteen nähden?
Kotitila (yli 100 ha rakennuksineen ja irtaimistoineen)siirtyi "pilkkahinnalla" v. 1995 ainoalle pojalle, kolme tytärtä eivät siinä yhteydessä saaneet osuuksia eikä silloin edes sovittu, miten pojan saama huomattava lahja hyvitetään tyttärille. Tilakaupan yhteydessä vanhemmat lupasivat suullisesti, että heidän jälkeensä jäävä omaisuus jää kolmen tyttären keskenään jaettavaksi - tilakaupan jälkeenkin vanhemmille vielä jäi huomattava omaisuus.
Vanhemmat ovat yli 70-v. mutta eivät holhouksen alaisia. Veli on pelotellut heitä, että perinnonjaossa joku sisarista riitauttaisi tilakaupan ja vaatisi tilakaupan "avaamista" - siksi vanhemmat ovat antaneet hyväksyntänsä sille että veli laaditutti lakimiehellä perinnöstäluopumisilmoituksen sisarten allekirjoitettavaksi. Asiakirjassa sanotaan:"Ilmoitamme, että kukaan meistä ei tähän päivään mennessä ole saanut sellaista lahjaa joka tulisi huomioida lakiosaa määrättäessä." (Sehän ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.)
Edelleenkään ei haluttu keskustella, miten sisarten osuus aikanaan perinönjaossa huomioidaan. Yksi sisaruksista kieltäytyi allekirjoittamasta ilmoitusta ennen kuin myös sisarten perintöosasta sovitaan. Paperin laadituttaneen veljen lisäksi hyväuskoiset vanhemmat ja kaksi sisarta allekirjoittivat paperin. N. kuukausi sen jälkeen kun paperi allekirjoitettiin (tuota yhtä sisarta lukuun ottamatta), vanhemmat lahjoittivat allekirjoittaneelle sisarelle sekä tilan haltuunsa saaneelle veljelle rantapalstat kesämökkeineen ja rantasaunoineen. Muutakin omaisuutta lahjakirjoilla on helppo määräajoin siirtää, ja lisäksi vanhemmat kertovat tehneensä testamentin, jonka sisältö on joidenkin vaan ei kaikkien sisaruisten tiedossa.
Miten on: Voivatko vanhemmat lahjoittaa vaikka koko omaisuutensa yhdelle tai useammalle lapselleen jo elinaikanaan, ja se tytär,joka ei alistunut veljen manipulointiin, jäisi kokonaan osattomaksi vanhempiensa perinnöstä? Onko lakiosan vaatiminen vanhempien kuoleman jälkeen ainoa mahdolisuus?
Jos perinnönjaossa vaatii lakiosaansa, niin huomioidaanko perittävän omaisuuden määräksi ainoastaan tilakaupan yhteydessä veljelle lahjoitettu omaisuus (joka on ennakkoperinnöksi luettavaa), vai kenties myös sen lisäksi annetut myöhemmät lahjat (kuten esim. tuo rantamökki tontteineen ja ehkä lisäksi vielä se varallisuus, joka vanhemmilla on kuolinhetkellä?
Jos vanhemmat lahjoittelevat elinaikanaan kaiken omaisuutensa veljelle ja kuolevat tyhjätaskuina, niin onko lakiosa silloin 0 euroa?
Perinnöstäluopumisilmoituksen allekirjoitus olisi kenties tulut kalliiksi, vielä kalliimmaksi taitaa tulla se ettei sitä allekirjoittanut. Pahoin pelkään, että veli manipuloi ikääntyviä hyväuskoisia vanhempia.
Kotitila (yli 100 ha rakennuksineen ja irtaimistoineen)siirtyi "pilkkahinnalla" v. 1995 ainoalle pojalle, kolme tytärtä eivät siinä yhteydessä saaneet osuuksia eikä silloin edes sovittu, miten pojan saama huomattava lahja hyvitetään tyttärille. Tilakaupan yhteydessä vanhemmat lupasivat suullisesti, että heidän jälkeensä jäävä omaisuus jää kolmen tyttären keskenään jaettavaksi - tilakaupan jälkeenkin vanhemmille vielä jäi huomattava omaisuus.
Vanhemmat ovat yli 70-v. mutta eivät holhouksen alaisia. Veli on pelotellut heitä, että perinnonjaossa joku sisarista riitauttaisi tilakaupan ja vaatisi tilakaupan "avaamista" - siksi vanhemmat ovat antaneet hyväksyntänsä sille että veli laaditutti lakimiehellä perinnöstäluopumisilmoituksen sisarten allekirjoitettavaksi. Asiakirjassa sanotaan:"Ilmoitamme, että kukaan meistä ei tähän päivään mennessä ole saanut sellaista lahjaa joka tulisi huomioida lakiosaa määrättäessä." (Sehän ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.)
Edelleenkään ei haluttu keskustella, miten sisarten osuus aikanaan perinönjaossa huomioidaan. Yksi sisaruksista kieltäytyi allekirjoittamasta ilmoitusta ennen kuin myös sisarten perintöosasta sovitaan. Paperin laadituttaneen veljen lisäksi hyväuskoiset vanhemmat ja kaksi sisarta allekirjoittivat paperin. N. kuukausi sen jälkeen kun paperi allekirjoitettiin (tuota yhtä sisarta lukuun ottamatta), vanhemmat lahjoittivat allekirjoittaneelle sisarelle sekä tilan haltuunsa saaneelle veljelle rantapalstat kesämökkeineen ja rantasaunoineen. Muutakin omaisuutta lahjakirjoilla on helppo määräajoin siirtää, ja lisäksi vanhemmat kertovat tehneensä testamentin, jonka sisältö on joidenkin vaan ei kaikkien sisaruisten tiedossa.
Miten on: Voivatko vanhemmat lahjoittaa vaikka koko omaisuutensa yhdelle tai useammalle lapselleen jo elinaikanaan, ja se tytär,joka ei alistunut veljen manipulointiin, jäisi kokonaan osattomaksi vanhempiensa perinnöstä? Onko lakiosan vaatiminen vanhempien kuoleman jälkeen ainoa mahdolisuus?
Jos perinnönjaossa vaatii lakiosaansa, niin huomioidaanko perittävän omaisuuden määräksi ainoastaan tilakaupan yhteydessä veljelle lahjoitettu omaisuus (joka on ennakkoperinnöksi luettavaa), vai kenties myös sen lisäksi annetut myöhemmät lahjat (kuten esim. tuo rantamökki tontteineen ja ehkä lisäksi vielä se varallisuus, joka vanhemmilla on kuolinhetkellä?
Jos vanhemmat lahjoittelevat elinaikanaan kaiken omaisuutensa veljelle ja kuolevat tyhjätaskuina, niin onko lakiosa silloin 0 euroa?
Perinnöstäluopumisilmoituksen allekirjoitus olisi kenties tulut kalliiksi, vielä kalliimmaksi taitaa tulla se ettei sitä allekirjoittanut. Pahoin pelkään, että veli manipuloi ikääntyviä hyväuskoisia vanhempia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ÄLÄ allekirjoita.
Lakiosajäämistöön voidaan tehdä laskennallisia lisäyksiä. Pesän varoihin lisätään mm. ennakkoperinnöt ja suosiolahjat. Suosiolahjalla tarkoitetaan lahjaa, jolla on tarkoitettu suosia lahjan saajaa muiden perillisten vahingoksi. Näin ollen rantatontit voitaisiin katsoa suosiolahjoiksi. Esittämäsi tilanne ei ole aivan yksinkertainen.
Jos lakiosajäämistö on pienempi kuin laskennallisesti tuleva lakiosa, perillisten tulee vaatia enemmän saaneilta lakiosan täydennystä.
...koskevaat ihan omat lakinsa ja sääntönsä, ja niissä ei sukupuolvenvaihdoksen osapuolilla ole esim. kauppahinnan suhteen kovin suuria vaikutuksen mahdollisuuksia, mikäli virallisten sääntöjen mukaan mennään. Kaupungistuneilla asioista yhtikäs mitään tietämättömillä sisaruksilla voi olla vaikea tajuta ja hyväksyä näitä sääntöjä ja toimintatapoja.
"...niissä ei sukupuolvenvaihdoksen osapuolilla ole esim. kauppahinnan suhteen kovin suuria vaikutuksen mahdollisuuksia..."
Sukupolvenvaihdoksen osapuolet ovat luopujat myyjinä ja jatkaja ostajana, ja kukas sen kauppahinnan ym. kaupan ehdot määrää elleivät nämä osapuolet?
Kyse ei ollutkaan itse tila"kaupasta" vaan kaupan yhteydessä annetusta LAHJASTA, joka verottajankin arvion mukaan oli huomattava (ja verottaja lahjan arvon yleensä laskee n. 20 % todellista pienemmäksi.) Sp-vaihdos tehtiin niin että papereissa ei ollut mainintaa "ei ennakkoperintöä", ja noihin aikoihin vanhemmat nimenomaan puhuivat aikeestaan tasoittaa perintöä tytöille lopullisessa perinnönjaossa. "Tilakaupan jälkeen veli on osansa saanut..." Valitettavasti tuota ei kaikkien sisarusten kesken yhdessä puhuttu, saatikka kirjallisesti asiasta silloin sovittu. Uskottiin keskinäisiin suupuheisiin, jotka nyt ajan myötä ovatkin kääntyneet / muuttuneet / unohtuneet. Tilakaupan hyväksyn, testamentinkin hyväksyn, mutta veljen sisariltaan vaatimaa perinnöstäluopumispaperia, jossa näiden pitäisi etukäteen luopua lakiosastaankin, en pidä kovin normaalina käytäntönä. Vanhempien mielipiteiden ohjailukin kun siltä kotitilalle jääneeltä onnistuu paremmin kuin meiltä "kaupunkilaistuneilta" kauempana asuvilta sisarilta.
Jos rintaperillinen luopuu ennakolta (perittävien eläessä)perinnöstään vastikkeetta, hänelle jää aina mahdollisuus vaatia lakiosaansa. Näin ollen lakiosasta luopuminen ennakolta olisi aina tehoton.
Olettaen ettei luopujan puoliso tai rintaperillisetkään saa korvausta, sopimuksesta huolimatta luopujallakin on aina oikeus lakiosaan perittävän kuollessa.
Ei ole veljen ahneudella rajaa! Maaseudulla tuo tasa-arvokin on näköjään jämähtänyt jonnekin viime vuosituhannelle. Poika (suvun ja tilan jatkaja) on ilmeisesti erikoisasemassa tyttäriin nähden. Jos vaikka veli saikin tilan haltuunsa kohtuuhinnalla sukupolvenvaihdoksessa, niin eikö olisi oikeus ja kohtuus jo suoda peinnönjaossa siskoillekin osuutensa. Älä suostu veljen vaatimuksiin. Miksi ne kaksi siskoa menivät halpaan? Ja perinönjaossa aikanaan - Pidä puolesi! Ellet itse sitä tee, ei veli tai kukaan muu sinua auta.