Mitä nihilistejä nuo jokku on! vai leuhkitaan et ollaan parantuneita, totta jumalauta sitä saa pikkasen rintakaarella olla ku o 19päivä menos. ku o enstä 20v ryypänny. aivan sama mulle onko sairaus vai ei, pääasia et oon selvinpäin. ja jokku vittuilee vaik ei tierä viinanhimosta mitään. ja ei sitä himoa muut voikkaan tajuta. olisivat onnellisia ettei tarvi joka päivä itteensä viinalla marinoida. tähän ei mulla ainakaan auta muu kuin olla selvin päin tai pään vaihto
voi ristus
alkoHOLE
8495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä tässä yritän pitää vain tätä omaa tonttiani puhtaana, mutta kieltämättä välillä tulee sohaistua muidenkin kirjoituksiin.
Pääasiana kuitenkin pidän toisen ihmisen kunnioittamista ja pyrin muutoinkin elämään ajatuksena "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi". Itse olen sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus ja se ainakin minun kohdalla tarkoittaa loppuelämän pituista raittiutta. Eikä se ole edes mikään paha asia, raittius siis. En koe sitä painostavana, kahlitsevana tms. En minä mistään jää paitsi, kun en ota alkoholia. Päinvastoin, elämäni on nyt rikkaanpaa. Paljon on huolia ja vaivoja jäänyt viinan myötä matkasta. Tunnen oloni vapaammaksi. Mutta riippuvuus alkoholiin on minussa niin vahva, että syytä on varuillaan olla, ettei siihen uudelleen sorru. En halua entistä elämääni takaisin.
Se, että olen nyt tasapainoinen ja raitis, ei tarkoita, että olisin parantunut alkoholismistani. Se tarkoittaa vain sitä, että voin jatkaa elämääni normaalisti kuten muutkin ihmiset, mutta ilman alkoholia. Se rajoitus minulla tulee olemaan aina. Raittius on se, millä alkoholismia hoidetaan :)
en mä sua meinannutkaan. aika samoilla linjoilla sun kans, mut mä en oo vielä tasapainoinen. ja en osaa yhtä hienosti kirjottaa ku sä. mistähän se johtuu et toisille tuloo nii vitun kova riippuvuus ja toisille ei.
meitä riittää ja erilaisia ollaan riippuvuuksissakin.
Mulla ei ole minkäänlaista himoa tai riippuvuutta tällä hetkellä - nyt jo aika monta viikkoa kokonaan juomatta, päiviä en ole sen kummemmin laskenut. Itsellä himo alkaa sitten kun alkaa juominenkin, jos siis on tullut juotua niin, että homma jatkuu seuraavana päivänä krapulakaljalla. Sitten rallia voi jatkua viikonkin ja kauemminkin. Mutta kun yksinkertaisesti olen juomatta niin ei tee mielikään. Ihan mukavasti soljuu päivät eteenpäin ja mieli on hyvä ja rauhaisa.
Tsemppiä vaan, toivottavasti pääset tasapainoon ajan myötä!
mutta oli niin houkutteleva aihe, että piti kommentoida.
Iloista päivän jatkoa sinulle :)
yksinkertista, mutta ei välttämätä ihan helppoa aluksi
että se on noin vaan valinta kysymys miks toiset tulee alkoholista riippuvaiseksi. tuo on kyl puppua
Minusta on loppupeleissä melko hyödytöntä pohtia, miksi joistakin ("juuri minusta") tulee herkemmin alkoholiriippuvaisia kuin toisista ("kaikista muista, kohtuukäyttäjistä"). Ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja jokainen meistä erilainen, joten riippuvuuskin voi kehittyä sen miljoonalla eri tavalla tai olla kehittymättä.
Olennaisempaa lienee se, että ylipäätään tunnistaa oman riippuvuutensa ja pyrkii elämään sen muistaen, mutta siitä huolimatta niin täyttä elämää kuin omiin edellytyksiin nähden on mahdollista. Eiväthän esim. allergikotkaan jaksa olla jatkuvasti katkeria? Tämä alkoholismi on vain siitä kumma sairaus, että itsesääliin ja katkeruuteen on helppoa jäädä pyöriskelemään vaikka juominen loppuisikin :)
Suosittelisin joka tapauksessa pään vaihtoa, siitä olisi muitakin etuja.