Apua

Kerron lyhyesti surullisen tarinan.

Erosin 5 vuotta pitkästä suhteesta 2003.
Oman vapaudenkaipuun vuoksi tuli ero. Olin liian nuorena (17v) sitoutunut ja omat menot jäi menemättä.

Sitten parin vuoden päästä erosta löysin uuden miehen. Alku tuntui hankalalta ja mies aika ajoin erikoiselta, mutta kuitenkin jatkoimme taivalta. Välillä kaikki oli loistavasti, joten hankaluudet unohtui. Nyt meitä onkin sitten jo kolme. Elämä on mennyt tasaisen tappaavaan tahtiin. Ei meillä periaatteessa mikään huonosti ole.

Minä vain mietin lähes joka päivä, että se ensimmäinen mies, josta kerroin, olisi ollut se minun elämäni mies. Ahdistavaa.

Olen sen luontoinen ihminen, että niin suurta elämänmuutosta en uskalla lähteä tekemään, että alkaisin tätä suhdetta lopettamaan. Ja lapsikin vielä.

Me olimme sen "ekan" miehen kanssa niin samanlaisia. Meillä oli aina hauskaa yhdessä. Sama huumorintaju, samat tavoitteet, samat kiinnostuksen kohteet yms.
Sille en vain osannut silloin "nuorena" antaa arvoa.

Nykyinen mies on myös ihana. Mutta kun....

Varmaan jatkan taivalta näin aina elämäni loppuun asti.
0471
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


pelottaa kirjoitti:

Kerron lyhyesti surullisen tarinan.

Erosin 5 vuotta pitkästä suhteesta 2003.
Oman vapaudenkaipuun vuoksi tuli ero. Olin liian nuorena (17v) sitoutunut ja omat menot jäi menemättä.

Sitten parin vuoden päästä erosta löysin uuden miehen. Alku tuntui hankalalta ja mies aika ajoin erikoiselta, mutta kuitenkin jatkoimme taivalta. Välillä kaikki oli loistavasti, joten hankaluudet unohtui. Nyt meitä onkin sitten jo kolme. Elämä on mennyt tasaisen tappaavaan tahtiin. Ei meillä periaatteessa mikään huonosti ole.

Minä vain mietin lähes joka päivä, että se ensimmäinen mies, josta kerroin, olisi ollut se minun elämäni mies. Ahdistavaa.

Olen sen luontoinen ihminen, että niin suurta elämänmuutosta en uskalla lähteä tekemään, että alkaisin tätä suhdetta lopettamaan. Ja lapsikin vielä.

Me olimme sen "ekan" miehen kanssa niin samanlaisia. Meillä oli aina hauskaa yhdessä. Sama huumorintaju, samat tavoitteet, samat kiinnostuksen kohteet yms.
Sille en vain osannut silloin "nuorena" antaa arvoa.

Nykyinen mies on myös ihana. Mutta kun....

Varmaan jatkan taivalta näin aina elämäni loppuun asti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu