"Jumala, auta. Usein olet niin hiljaa"/pakko-oireet

Heippa!

Olen 48-vuotias yksin asuva mies ja olen sairastanut pakko-oireista häiriötä jo yli 20 vuotta. Monenlaisia vaikeita asioita on ennättänyt tänä aikana tapahtua. Vaikeimmillaan tilanteeni oli 80-luvun lopulla, jolloin yritin itsemurhaa psyykelääkkeillä useita kertoja. Nyt olen sen verran paremmassa jamassa, että tiedän, että EN enää KOSKAAN tule yrittämään itsemurhaa. Niitä muistoja on kuitenkin vaikea unohtaa.

Minulla on edelleen psyykelääkitys ja olen sairauteni vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Oletko sinä työelämässä?

En itsekään tiedä, paranenko koskaan, sillä minuakin vaivaavat pakkoajatukset, joista on vaikea päästä eroon. Erityisesti stressaavat tilanteet aiheuttavat pakkoajatuksia. Minäkään en ole erityisen uskonnollinen, mutta minua vaivaa pakonomainen tarve rukoilla joka päivä.Kiitän Herraa johdatuksesta, jos saan jonkun asian tehtyä ilman, että tapahtuu jotain pahaa. Rukoileminen, lyhytkin kaavoihin kangistunut rukous, auttaa minua pääsemään pakkoajatuksesta eroon.
Puhuit tuskien taipaleesta, jos et ota lääkettä. Itse en uskalla olla ilman minulle määrättyjä lääkkeitä päivääkään. Koetko, että lääkkeesi auttavat sinua?

Ensinnäkin: sellaista lääkettä joka poistaisi pakko-oireilun kokonaan, ei ole olemassakaan. Lääkitys ja terapia yhdessä voivat vähentää oireiluasi niin, että saatat oppia käyttäytymään ja suhtautumaan tilanteisiin realistisest, ja kutakuinkin "normaalisti".

Lääkitystä en missään nimessä suosittelisi lopetettavaksi, koska siitä kuitenkin tuntuu olevan sinulle jotain apua, vieden ns. "kärjen" ahdistukselta.

Eivät lääkärit ja terapeutit turhaan kutsu tätä kyseistä sairautta "taikauskosairaudeksi". Sillä sitähän tämä on, kun pitää kosketella, tarkistella, lukea mantroja päässään ym. jottei itselle tai kenellekään muulle tapahtuisi mitään pahaa. Itse tiedostan, kuinka hassua se on, mutta ahdistavien asioiden käsittelyyn - tai ihan muuten vaan varmistaen - on silti pakko antaa periksi pakkoajatuksille ja -toiminnoille. Lääkitys toki auttaa hieman, mutta siihen itsekontrolliin on vielä pitkä matka, jonka aikana joutuu koko ajan altistamaan itseään ahdistaville pakko-oireita aiheuttaville asioille, pystyäkseen hallitsemaan ajatuksiaan ja siten vähentämään oireilua.

Kenenkään uskonnolliseen vakaumukseen en ota kantaa, koska se on kaikkien oma asia, mutta jos oikein ottaa järjen käteen ja alkaa ajattelemaan, niin mieleen tulee: voisiko Jumala olla niin kiireetön ja ilkeä, että pakottaisi sinut pakkoajatuksin ja -toiminnoin pitämään huolen tuttavapiirisi sieluista, omastasi puhumattakaan? Eikös juuri Jumala antanut ihmisille vapaan tahdon, jotta he voisivat itse vaikuttaa valinnoillaan omaan elämäänsä? Tokihan meillä on tarve suojella itseämme ja läheisiämme, joka yleensä onkin OCD:n laukaisijamekanismi.

Itselläni on menossa tiedostamisen ja altistamisen jakso, mutta annan jatkuvasti periksi OCD:lle, joskin joitain rutiineja olen saanut välillä hieman karsittua pois. Edessä on vielä pitkä matka parantumista, ennen kuin voin edes ajatella olevani kykenevä edes osa-aikatyöhön (kuntoutustuella tällä hetkellä). Toisaalta OCD ei ole ainoa osa oireistoani, joten ahdistuksen syitä on haettava vielä syväluotaavalla terapialla. Toivoa paremmasta minulla kyllä on, ja sitä pitääkin olla. Toivotan myös sinulle ja muille samasta kärsiville tsemppiä jatkoon, ja muistakaa kertoa asioista lääkärillenne, muuten he eivät osaa auttaa oikealla tavalla. Siis tsemiä jatkoon! :O)

Ihminen, maanmatonen, ei päätä sieluista ja sellaista kiusaaja-jumalaa ei ole olemassakaan.
Vaan rakastava, pelkästään.Lue vaan evankeliumia,mitä Jeesus on sanonut. Siinä on uudet käskyt meille, Rakkaudessa.

Hei

Minulla oli vuosia sitten samanlainen, ei ihan täsmälleen mutta hyvin samantyyppinen. Pelkäsin kirjaimellisesti jotenkin meneväni sekaisin ja alkavan saatananpalvojaksi ja ajattelin jumalan hylkäävän minut. Oireilua pelkoja, pahoja ajatuksia ym. kesti varmaan noin 2-3 vuotta. Lopulta kyllästyin ja aloin ajattelemaan, että ihan sama, en sitä väkisin kiinni pitämälläkään voi voittaa. Itsepintaisesti vaan ajattelin pakkoajatusten tullessa, että ihan sama ei kiinnosta tapahtuu mitä tapahtuu. Stressaantuneena, väsyneenä, vihaisena ym. ajattelin ain samoin, ihan sama, tapahtuu mitä tapahtuu. Lopulta ajatukset eivät saaneet enää valtaansa ja nykyisin niillä ei ole enää mitään merkitystä. Nämä ajaukset olivat minun elämäni vaikeinta aikaa, ahdistavia, pelottavia, toivottomia...mutta nyt elämä on ainakin siltä osin hyvin. Kaikkea hyvää elämääsi.

Hei, kuulostaa minustakin tutulta. Ite oon ihan uskovainen, Jumalahan sen tietää meidän tilan, mut taisit kirjottaa, ettet pidä itteäs uskovaisena varsinaisest. Mulla on ollu -luonnollisesti, kun ne iskee kaikista herkimpiin paikkoihin - henksuasioihinkin liittyviä pakko-oireita. En tiiä pitäskö luetella, ettet ahistu tai saa uusia, mut just tuollasia, et joku joutuu helvettiin mun takia / menettää pelastuksen (en oo ihan varma mitä tarkotat sielun menettämisel, en ajattele et sielua voi menettää ja Raamatunkin mukaan sielu on ikuinen, ite oon pelänny et joku menettää sielunsa Saatanalle..), et joku sairastuu / ei parane ja mulle pahimpana, et noh, sille on termejä mut et kiroaa ikään ku Jumalan.. tai sitten et antaa ittensä Saatanalle, suoraan sanottuna. mut kaikista on selvitty. koska, oon jotenki vaan tajunnu sen, et Jumala on kaikkivaltias, pyhä ja oikeudenmukainen yms., enkä minä pieni ihminen onnistu sähläämään tai ees pysty vaikuttaa asioihin, jotka Jumala yksin päättää.. Jos ei usko Raamatun Jumalaan en tiiä onko tuossa järkeä, mut kuitenki et jos Jumala kerran on kaikkivaltias ja voimallinen yms. ja sillai suvereeni, ni en kai mä maan matonen voi sohlata jotain tosi isoja juttuja. Myös aattelen, et Jeesus kuoli ristillä ihmisten syntien takia ja se oli Jumalalta suuri uhraus, ei nää oo mitään pikku juttuja, et hupsis mut toi mokas asiansa. Joskus oon myös sanonu Jumalalle et sä tiedät että mä tiedän että Sä oot pyhä ja puhdas yms. ja vaikka mä oon paha ja pakko-oireinen ja "likanen" ajatusmaailmalta yms. ni se ei vaikuta siihen millanen sä oot.. ja joskus ku oon pelänny et kiroan Jumalan tai teen jotain sanoillani, tai sanotaanko et on tullu hirveit ajatuksii mielee ni oon jo luullu menettäneeni taivaspaikan ja kaiken mut sit huomannu, et kuitenki elämä voittaa ja uusi päivä tulee ja Jumala ei oo hylänny.. Ja sellasesta vaan huomaa sen, et ei usko eikä sielun pelastus eikä mikää oo meistä itestä kiinni, vaan me voidaa vaa "riippua Jeesuksessa kiinni eikä siihenkää tarvi olla voimii. Jumala on hyvä ja tahtoo pitää sylis. Siu

Hei!

Uskon itse vahvasti että näihin ongelmiin voi saada vapautuksen ja parantua rukoilemalla Jeesukselta apua. Uskoon tullessani pääsin eroon tupakasta ja nikotiinivalmisteista, kannabiksesta, sekä satunnaisesta alkoholinkäytöstä. Jumala vastaa suvereenisti tahtonsa ja määräaikansa mukaan. Itsellä on ollut lieviä pakko ajatuksia ehkä puolisen vuotta, mutta nyt uskon että sain Jumalalta vastauksen rukouksiini ja pakko-ajatukseni poistuivat. Kiitos Jeesukselle. Haluan valaa teihin luottamusta Jumalaan, kaikkivaltiaaseen. Hänelle ei ole mikään mahdotonta, maailman Luojalle. Tunnustakaa syntinne Jumalalle, tehkää parannus ja kääntykää hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen puoleen, pyytäkää ja anokaa apua mihin ikinä vaivaan ja jääkää odottamaan Hänen pyhää ja hyvää tahtoaan. Siunausta kaikille sairauksissa kärsiville, rukoilen että Jeesus parantaa teidät, pääsisitte vapaaksi ja voisitte kertoa ilosanomaa Hänestä ja hänen ihmeellisistä teoistaan muille. Näitä tekoja sopii ylistää ihmisille. Jeesuksen Kristuksen rauhaa ja iloa kaikille.