Viulu käyttää mielellään termiä "ilmiselvä mies".
Intersukupuoliset hän vielä jotenkin nielee edellisten sukupolvien syntien tuloksena, mutta että ilmiselvä mies alkaa muuntaa itseään naiseksi. Sitä ei fiuluparka ymmärrä. Katsokaas, kun viulu tarkastelee vain ulkokuorta eli lihaa.
Sitä se sukupuoliristiriita juuri tarkoitttaa, että on ristiriita kokemuksen ja ilmiasun välillä. Ja sitä kokemusta kun ei näissä oikeissa tapauksissa voi mitenkään muuttaa. Yritettyhän sitä on montakymmentä vuotta, kunnes maailmanlaajuisesti tultiin siihen tulokseen, ettei toimi. Nykyhoitoihin on päädytty yrityksen ja erehdyksen kautta. Kyse ei siis ole teoriasta, vaan ihan kantapään kautta opitusta.
Intersukupuoliset hän vielä jotenkin nielee edellisten sukupolvien syntien tuloksena, mutta että ilmiselvä mies alkaa muuntaa itseään naiseksi. Sitä ei fiuluparka ymmärrä. Katsokaas, kun viulu tarkastelee vain ulkokuorta eli lihaa.
Sitä se sukupuoliristiriita juuri tarkoitttaa, että on ristiriita kokemuksen ja ilmiasun välillä. Ja sitä kokemusta kun ei näissä oikeissa tapauksissa voi mitenkään muuttaa. Yritettyhän sitä on montakymmentä vuotta, kunnes maailmanlaajuisesti tultiin siihen tulokseen, ettei toimi. Nykyhoitoihin on päädytty yrityksen ja erehdyksen kautta. Kyse ei siis ole teoriasta, vaan ihan kantapään kautta opitusta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
,että jotkut ensin jauhaa, että mieheys riippuu siitä onko penis vai ei, mutta jos menettää peniksensä onnettomuudessa tai leikkauttaa sen pois, on silti 100% mies. "No ku se ny vaa on nii" on vahvin argumentti, jonka olen kuullut tämän asian tiimoilta.
Tunnen muutaman ilmiselvän miehen. Kaljupään ja sikareja tupruttelevan. Ne on transmiehiä.
Löytyy moniakin jonkinasteiseen intersukupuolisuuteen viittaavia piirteitä(esim. kavoissa, käsissä, kropan muodoissa, karvoituksessa tai vaikka murrosiän viivästymistä yms.), vaikkei olisi "epäselvillä genitaaleilla" syntynytkään. Outoahan se olisikin jos ei löytyisi, koska mitä todennäköisemmin se mitä transsukupuolisuudeksi nimitetään on vain kasa erilaisia nykyisellään tuntemattomia intersukupuolisuuden muotoja.
Näin jälkikäteen listattuna tunnistan itsessäni ainakin luustossa, motoriikassa ja karvoituksessa selvää poikkeamaa keskiarvosta. Eikä äänenmurrostakaan oikein koskaan tullut. Siis sellaista kuin muilla.
tuollaisia 'oireita'. Olin suorastaan raivostuttavan täydellinen, pieni ja sievä nainen. Oikea naiseuden malliesimerkki, vaikka sisältä mies olinkin!
ja varmaan kaikki rotevat 190-senttiset ts-naiset yhtyy tähän.
En ole nyt ihan 190, mutta kyllä mulla oli tiettyjä fyysisiä oireita. Kasvoissa, käsissä, kropan suhteissa. Ja alapääkarvat otti kolmiomuodon, kun miehillä oli yleensä karvoja keskellä ylemmäs.
XY-tytöt kasvaa tiettävästi usein 190-senttisiksi, mutta naisen mallisiksi. Siis klinenfeldin syndroomalaiset.
Luusto mm. kasvoissa, ja hartioissa on aina naisellinen, samoin kädet. Eikä minulla koskaan ollut onneksi esim. kunnon ääänenmurrosta ja onneksi murrosikä oli muutenkin viivästynyt mm. karvoituksen suhteen. Lievää gynekomastiaakin nuoruudessani esiintyi. No toisaalta olen aina kokenut kroppani intersukupuoliseksi enkä miksikään miehen kropaksi ja muutenkin tuntenut enemmän yhteenkuuluvuutta intersukupuolisiin, jo ihan sentakia koska useiden intersukupuolisten kokemukset esim. lapsuudesta ja omasta sukupuolesta vastaavat usein enemmän omia kokemuksia kun transsukupuolisten.
Niikun jo sanottiin sille mitä transsukupuolisuudeksi lääketieteessä luokitellaan on varmaan useita eri syntytekijöitä ja uskoisin, että se vaikuttavat tekijät ovat täysin erilaiset MTF ja FTM tapauksissa jo ihan biologian puolestakin.
Onko tuollainen intersukupuolisuuden etsiminen transsukupuolisuuden väheksymistä. Ei haluta tunnustaa olevansa selvä TS-tapaus koska IS tuntuu hienommalta ja oikeutetummalta. Transtutkimuksiin kuuluu nimenomaan tämän vuoksi kromosomitestaus että voidaan varmistaa ettei kyseessä ole IS koska hoitolinjaus olisi erilainen. Kyllähän minullakin oli jo aiemmin naisellisia piirteitä ja karvoitusta. Kromosomit todettiin normaaliksi 46XY, mutta aivot ovat naisen enkä koe itseäni intersukupuoliseksi.
Minulla vaan sattuu olemaan ihan oikeaa kiinnostusta esim. lääketieteeseen, perinnölliseen konditioihin, mutaatioihin ja sitäkautta myös kinnostus selvitellä omaa taustaani ja minusta on mielenkiintoista spekuloida aiheesta kun aiheesta.
En minä sovella näitä ajatuksiani mitenkään oikeassa elämässä sovella ja olen sitämieltä, että oikeastaan parempi jos tätä asiaa ei edes tutkittaisi kun se todennäköisesti johtaisi valitettavasti eugeniikkaan ja hoitojen eväämiseen "vääränlaisilta" henkilöiltä.
Ps. Tutkimuksissa ei minulle tehty kromosomikokeita ja aivojeni sukupuolta tuskin voin eläessäni tietää varmasti, mutta naiseksi ainakin itseni koen ja käytökseni on aina ollut naisellista samoinkuin tunnepuoleni, tosin on minussa tietenkin miestäkin(eiköhän kaikissa meissä ole?) sen myönnän.
mitään kromosomitestiä tehty.
Onkohan kuluissa alettu säästämään vai onko nämä pari esimerkkiä niin vanhoja tapauksia ettei kromosomitestejä vielä tehty. Olin sellaisessa uskossa että kaikille tehdään kromosomitesti juuri intersukupuolisuuden poissulkemiseksi. Muutkin kuin minä on kertonut näistä heille tehdyistä testeistä. Oletko siis nähnyt tutkimusten jälkeisten laboratoriokokeittesi tulokset ja että sieltä puuttuu kromosomimerkintä.
Kromosomitesti tehdään, ainakin viime syksynä ihan rutiininomaisesti muitten kokeitten seassa. Kyllä 11 putkea verta riittää aika monelle testille.
en ole 100% varma, vaikka se olis tehtykin. Se olis sitten ollut v.2004 eli ei niin älyttömän vanha tapaus. Ainakaan kukaan ei sanonut siitä mitään. Kyselin tuloksista, kromosomeista ei sanottu sanaakaan. Ehkä sitten ei olis tarvinnutkaan, jos ne oli ok.
Jos tapaus on noin tuore, niin kyllä kromosomitestikin on tehty. Minulla ne otettiin 2005 alussa ja jäi erityisesti mieleen koska viipyivät siltä osin ja sain tuloksen huomattavasti myöhemmin.
Kun kävin tampereen hormoni&lapsettomuusklinikalla ekan kerran, niin ei tehty kromosomitestiä. Asiaan saattoi vaikuttaa omat hormonit ja tampereen käytäntö lienee eri.
Helsingin naikkarikaan ei ottanut kromosomitestejä, ei edes hormoneja, vaan täydet testit ennen hormonipolille menoa teki transtutkimusyksikkö. Kyseisiä tutkimustuloksia ei edes näe esimerkiksi terveyskeskuksen yhteenvedossa vaikka siellä näkyy kaikki muut laboratoriotulokset kaikista HUS:n toimipisteistä. Sain nuo täydelliset tutkimustulokset transtutkimusyksiköstä.
Nimittäin tutkimusvaiheessa siellä ei tehdä mitään verikokeita vaan vasta kun pääsee hormonipolille.
Mitä tuolla pääsemisellä tarkoitit. Helsingissä ainakin minulla veri- ym. kokeet otettiin sen jälkeen kun olin saanut diagnoosin ja lähete hormonipolille kirjoitettu. Kokeissa kävin jonotusaikana ja tulokset oli sitten käytettävissä ensimmäisellä hormonipolikäynnillä. Seurantakäynneillä vähäisemmät kokeet (ei esim. hormoniarvoja) otettiin sitten aina pari viikkoa ennen polille menoa.
Diagnoosin jälkeen sain lähetteen hormonipolille jonne jonotin n. 3kk. Hormonipolilla uusin yksityiseltä hakemani respat jotka olivat menossa vanhaksi ja käynnin lopuksi sain lähetteen verikokeeseen jonka kävin seuraavana aamuna viemässä TAYSin labraan jossa kokeet otettiin. Verikoelähetteessä eikä tuloksissa ollut kromosomitestiä(B-KROMPRO).
Ilmeisesti tulkitsivat seurantakäynniksi ja siksi ottivat vähemmän kokeita. Ehkäpä arvioivat niin selväksi normaalitapaukseksi ettei transtutkimusyksikkökään katsonut tarpeelliseksi tehdä testiä. Minultakin otettiin Helsingissä seurantakäynneillä hormonipolilla käydessä vain ne peruskokeet jotka otettaisiin terveyskeskuksessakin.
Transtutkimusyksikön tuloskyselyssä oli tuo kromosomitestin tulos ja täällä ainakin tehtiin tuo yleisin B-KromosS koska ei ollut epäiltävissä poikkeuksellisia kromosomeja jotka eivät näkyisi tässä testissä. Nyt kun selailin papereita, totesin että olen käynyt labrassa pari päivää diagnoosin annon jälkeen eikä silloin ollut vielä edes tietoa koska tulen pääsemään ensimmäisen kerran hormonilääkärille.
niin löydät itsesi oikeesti taas!