Jatkan aiheesta uudessa ketjussa koska näkökulma vaihtuu.
Hän joka vaatii Judolehdessä noudattamaan Kodokanin antamia ohjeita judogin väreissä luultavasti vastusti sitten myös Dan-kolleegion irtautumista Kodokanista, vai?
Me olemme nyt virallisesti irti Kodokanista ja sen päätöksen on Dan kolleegio viisaudessaan tehnyt. Ei kai tämä mikään rusinat pullasta juttu ole. Vaalitaan niitä arvoja joita huvittaa ja hylätään loput?
Edellisen kysymyksen voisi tehdä kaikille muillekin maamme huru-ukoille jotka suu vaahdossa möykkäävät perinteiden säilytämisen puolesta vedoten Kodokaniin.
Hän joka vaatii Judolehdessä noudattamaan Kodokanin antamia ohjeita judogin väreissä luultavasti vastusti sitten myös Dan-kolleegion irtautumista Kodokanista, vai?
Me olemme nyt virallisesti irti Kodokanista ja sen päätöksen on Dan kolleegio viisaudessaan tehnyt. Ei kai tämä mikään rusinat pullasta juttu ole. Vaalitaan niitä arvoja joita huvittaa ja hylätään loput?
Edellisen kysymyksen voisi tehdä kaikille muillekin maamme huru-ukoille jotka suu vaahdossa möykkäävät perinteiden säilytämisen puolesta vedoten Kodokaniin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mikä on huru-ukko? tuota termiä käytetään judossa yhtenään. Onko se mairitteleva vai vähättelevä?
Mitä pukuasiaan tulee , voisikos jatkossa pitää pipoa päässä tatamilla?... olisin tosi hyvännäköinen sen kanssa.
säännöt sen sallii. Ja taitaa sallia. Kuten edellä jo yritin ilmaista, meillä ei ole enää virallista kytköstä lajin synnyinmaahan joten voimme määritellä säännöt ja tavat täysin itsenäisesti.
Hyvinhän tuo pipo treeneissä muutenkin sopisi nykyiseen lässynlässyn ilmapiiriin. Kuvastaisi oivallisesti sitä henkistä ja fyysistä lamaa joka judoyhteisö vaivaa.
Täältä yksi ääni pakolliselle judopipolle.
"Mikä on huru-ukko? tuota termiä käytetään judossa yhtenään. Onko se mairitteleva vai vähättelevä?"
Riippuu katsantokannasta. Toisten mielestä se on mairitteleva toisten vähättelevä.
Huru-ukko on kilpa- ja huippu-urheilua verisesti vihaava judon harrastaja jonka päämäärä on saattaa judo harrastelu ja vapaajan vietto lajiksi.
Huru-ukon motiivit ovat ainakin seuraavat:
- saada itselleen lisää arvostusta. vähän tai ei ollenkaan kilpailleena huru-ukolla ei ole mahdollista nousta arvostettuun asemaan yhteisössä jossä arvostetaan käytännön judo-osaamista ja kovaa ja tinkimätöntä työntekoa
- saada korkeampia vyöarvoja. niin kauan kuin judo on kilpailuorientoitunut laji, korkeita vyöarvoja on vaikea myöntää ihmisille jotka eivät ole kilpailullisesti menestyneitä. ts. huru-ukon on vaikea saada korkeita daneja. tähän kohtaan on tosin tullut jo muutos.
- koska judokoita on Suomessa kohtuu paljon ja lajin sisällä liikkuu kohtuullisessa määrin harrastajien tuottamaa ja myös valtiovallan myöntämää rahaa, huru-ukon himo on päästä hyödyntämään tätä rahaa omissa touhuissaan(kaljaillat, höpöhöpöseminaarit ja muu puuhastelu) sen sijaan että rahat päätyisivät kalliiksi tulevaan kilpa- ja leiritystoimintaan
Noilla kriteereillä toimivaa huru-ukkojudokaa ei taida olla muita kuin sinä itse. Kuka nyt kilpalua vastustaa. Sehän on judon suola. Jotta lajiin saadaan jäseniä ja jäsenmaksuja pitää rahaa saada jostain ja siksi jäsenpohjaa tulee laajentaa. Mistä rahat muutoin tulisivat kilpailijoille kun osa tuesta tulee jo nyt seuroilta itseltään. Se ei vain riitä.
Kaikki eivät voi olla kilpailijoita ja seuran pyörittämiseen tarvitaan muitakin. 80-90 % seurojen jäsenistä on muita kuin kilpailijoita, jos kilpailijaksi nyt lasketaan vähänkään menestystä saavuttanut judoka.
Vedät toisten hyvästä työstä kateellisen johtopäätöksesi.
Että tuon huru-ukkoteorian määrittelijä ei tajua että lajia pitää viedä eteenpäin eikä taaksepäin niin kuin hän tekee. Luultavasti seuransa paras heittopussi, joka kieltäytyy randoreista ja huutelee katsomossa asiattomia ymmärtämättä talousasioista mitään.
Huru-ukon määrittelijähän kokee nimityksensä mairittelevaksi, koska niin itse sanoo.
huru-ukko määrittelijä on selvästi alan asiantuntija ja huippu-urheilun lämmin ystävä.
Banzai-huivi se vasta mahtava olis treeneissä. Vyön värinen tietty.
se on aivan sama minkä värisellä puvulla tulee treeneihin, kunhan tulee ja treenaa hyvin ja yrittää parhaansa. mitä v:tä sillä on väliä. jos on jotain hirmusia pakkomielteitä puolustaa jotain tiettyä puvun väriä ns perinteenä niin se kertoo hyvin lukkiutuneesta ja jäykästä asenteesta. judo pitää sisällään perinteitä, sitä ei käy kiistäminen. liikkeiden nimet on japaniksi, treenien aluissa ja lopuissa on muodollisia perinteitä, parille kumarretaan, yms. toisen ihmisen kunnioittaminen ei ole puvun väristä kiinni.
eli ostakaa sinisiä pukuja ja treenatkaa sillä! jos joku huru sitä kommentoi niin totekaa, että olet treenaamassa ja turha jeesustelu kuuluu muualle.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos seura sanoo, et valkoinen puku treeneihin niin sinähän laitat. Minun mielestä sininen on kilpapuku ja kuluu ainoastaan sinne. Perrninteet kuuluvat lajeihin ja niistä on hyvä pitää kiinni. Perusta oma laji/seura ja toteuta näkemyksiäsi miten haluat. Ollaan me muut nöyriä ja nautitaan lajista.
Kyllähän lähtökohtaisesti käytetään valkoista judokia enkä näe mitään syytä, miksi erityisesti sinistä pitäisi ruveta enemmän käyttämään.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka käyvät treeneissä sinisellä puvulla kun sellainen kisaajan kaapista pitää löytyä, mutta junnujen eka puku on kuitenkin aina valkoinen.
Ei tämä puvun väri mitenkään kummallien määräys ole. Eri lajeissa on erivärisiä tavaroita, joita pitää käyttää ja muilla ei kikkailla. Perinteet on tietenkin tärkeitä, mutta mielestäni tärkeämpää on se, että porukassa tehdään hommia yhtenäisesti.
huolta että seurassasi noudatetaan myös muitakin judon etikettiä 1900-luvun vaihteesta:
- Kumarrukset tatamille tullessa/poistuttaessa, salista poistuttaessa/sisääntullessa, kohti senseitä/Jigoro Kanoa, se joka noita rikkoo, sensei häpäisee julkisesti
- Harjoitellessa täydellinen hiljaisuus, ainoastaan sensei saa puhua, sille joka rikkoo, keppiä jaloille, jatkuessa ulos vaan
- Harjoituksista myöhästyjät, lappu kouraan ja ulos
- Huono harjoitteluasenne/ei tee tekniikoita juuri kuten opetetaan, kirjallinen varoitus, 1 kerralla keppiä jaloille, jatkuessa ulos
- Kaikkia sensein opetuksia toteltava kirjaimellisesti, hänhän EI tee virheitä, kyseenalaistavat potkittakoon ulos
- Ne-wazassa EI saa taputtaa, heikkouden merkki ja halveksittavaa toimintaa, julkinen häpäisy
jonka toteuttavat muut harjoittelijat, jos toistuu, ulos vaan
- Naiset pois tatamilta, heillä EI mitään asiaa judoharjoituksiin
- Harjoituksista poissaoloon oltava erittäin hyvä syy, ellei ole, loppuu harjoittelukin. Muistinko mainita, kuume/kurkkukipu/yskä EIVÄT riittäviä syitä
- Kesken harjoituksia EI juoda mitään, huono asenne, sensei saa kurittaa, keppiä jaloille
...
Katoppa kuinka monta harjoittelijaa seurassa jäljellä sanotaan n. 1 viikon jälkeen, ehkä tasan tarkkaan vain sinä
Jotenkin on ihmeellistä, että olet osannut kaiken tämän lukea jostain kirjasta ja ilmeisesti lajin parissa ainakin joskus viettänyt aikaasi, mutta henkiseen kasvuun et ole vielä ehtinyt.
Perinteet ja muuttumattomuus on kuitenkin kaksi eri asiaa. Perinteikästä on pitää kiinni joistain hyvistä käytänteistä, vaikka niistä ei varsinaisesti mitään hyötyä sellaisenaan olekaan tai ne voisi tehdä toisin. Kuten judossa valkoinen puku, vyöarvot, japanin kieliset nimet tekniikoille jne.
Perinteiden kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että mikään ei saa muuttua. Laji kehittyy aikansa mukana, toivottavasti sinäkin...
pidettiin myös silloin aikanaan ERITTÄIN tarpeellisina käytänteinä, johtuen mm. silloisesta kulttuurista. Kaikki nuo ovat nykykäsityksen mukaan hoopoja elleivät jopa hulluja säännöstöjä.
Niistä on ymmärretty luopua, koska eivät tuoneet mitään lisäarvoa. Eivätkä toimi nyky-yhteiskunnassa.
Mitä lisäarvoa tuo vaatimus valkoisesta judogista ?
Ymmärrän kyllä yhteisen hyvän periaatteen, muiden auttamisen jne mainioina judon perusperiaatteina. Miten joku puvun väri liittyy niihin? Itsekin kyllä rajoittaisin puvun värin vain valkoiseen ja siniseen.
Leirille, graduointiin ja ulkomaalaisen sensein pitämään harjoitukseen laitan kylläkin valkoisen judogin. Oman salin harjoituksissa sininen OK.
En minä niiden sääntöjen tarpeellisuutta kyseenalaistakaan. Olisivat oikein käytännöllisiä monesti nykyäänkin.
Kaiken lisäksi ymmärrät perinteen ihan samalla tavalla kuin minäkin, et vain pidä sitä niin kovassa arvossa.
Pistät valkoisen puvun päälle tietyissä tilanteissa, koska se on kunnioittavaa (perinteikästä) et siksi, että siitä olisi jotain hyötyä. Perinteen ei tarvitse olla hyödyllinen, ei edes kovin järkevä. Riittää, että se yhdistää porukkaa ja erottaa muista.
Itsekin pidän ihan järkevänä, että kisaajat käyvät treeneissään sinisessäkin puvussa. Junnuille niitä ei tarvitse markkinoida ja noissa sinun listaamissa tapauksissa sinisen puvun voi tosissaan jättää kotiin...
perinne, mikä pitää viedä eteenpäin, on kovan harjoittelun asenteen perinne. Ehkä joiltakin osin myös kurin.
Jos mun harjoituksiin tulee kaveri ASENTEELLA, harjoittelee 100 lasissa, haluaa oppia, ei höpötä turhia, ei pelleile, kunnioittaa muita ja itseään, niin aivan sama vaikka olis pukeutuneena pyjamaan. Tommosia heppuja nimittäin on jo liian harvassa...
Enkä lähtisi poistamaan kaveria nimeltä Gene LeBell tatamilta vaikka hän käyttääkin vaaleanpunaista judogia...
En varmaan pystyisikään, vaikka heppu melkein 80 tätä nykyä.
Niin vaan japanilaisetkin kunnioittaa tätä heppua, on varmaan ainut joka tällä hetkelläkin saa astua pinkissä judogissa Kodokanin salille.
Kyllä sinistä pukua saa ja pitääkin käyttää treeneissä. Pukuhan on aika kova rahallinen investointi jo sinänsä. Lisäksi silmä "tottuu" siniseen pukuun sillä treenatessa, varsinkin kun ukella on sellainen. Onpahan tutumpi tilanne matseissa.
Kata-harjoituksissa ja vyökokeessa pidettäköön vain valkoista pukua. Graduoinnissa lisää ainakin tilaisuuden arvostusta, kun osallistujilla on "puhdas valkoinen judogi" likaisen pesemättömän puvun sijasta. Ja tuskin tämän perinteen noudattaminen aiheuttaa kenellekään traumoja.
huru-ukoille pitäisi tehdä oma laji ja erottaa siitä u-r-h-e-i-l-u
Eikös perinteiset japsi-jujutsut ole omiaan huru-ukoille, siellä on samanhenkisessä porukassa mukava hiihdellä ympäri salia kokien henkistä ylentymistä