Meillä on samanlainen hengitys
ja tarve yhdistää maailmoja.
Olet saapunut tänne sateena
sylisi on muistoistani lämmin.
En tiedä miten suhtautua sinuun
minulle olet aava kartoittamaton maa.
Meillä on yhtenevä katse
liukumassa kohti horisonttia
etsimässä toteen käyviä unia
ja mahdottomia sanapareja.
Näemme kaiken toisistamme.
Sydämeni hakee muotoaan käsiesi alla.
Kommunikoimme yhdellä suulla
toteutamme toistemme toiveita
puhumme toisemme pökerryksiin.
Tämä on tällaista taivuttelua
yön sopeutumista aamuun
jonkin uuden hahmottelua sulkakynällä.
ja tarve yhdistää maailmoja.
Olet saapunut tänne sateena
sylisi on muistoistani lämmin.
En tiedä miten suhtautua sinuun
minulle olet aava kartoittamaton maa.
Meillä on yhtenevä katse
liukumassa kohti horisonttia
etsimässä toteen käyviä unia
ja mahdottomia sanapareja.
Näemme kaiken toisistamme.
Sydämeni hakee muotoaan käsiesi alla.
Kommunikoimme yhdellä suulla
toteutamme toistemme toiveita
puhumme toisemme pökerryksiin.
Tämä on tällaista taivuttelua
yön sopeutumista aamuun
jonkin uuden hahmottelua sulkakynällä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sinä yönä sinä aamuna
tajusin yhden asian
meistä oli tullut yksi
vain muutama sana Sinulta
ymmärsin mitä tarkoitit
tämä tuntuu oudolta
olenko tavannut sielunkumppanin
ajalehtimassa maailman tyrskyissä
etsimässä sitä rauhan satamaa
unet...käyvätkö toteen
sitä odotellessa
oman elämän kohdalla
luen runojasi mielenkiinnolla
niissä on elämän maku:)
Morjestus, Kaaru ja kiitokset! Tuossa huomasinkin aiemmin, että olet myös kirjoittanut runon aiheenaan sinä aamuna. Jäin vähän niin kuin suu auki ihmettelemään, enkä ehtinyt ällistykseltä kommentoida. Mutta treffataan siellä kohta.
You are back, good!
Ja aivan ilmeisesti olet löytänyt
jostain samankaltaisuuden horisontteja,
hmm mistä niitä voi etsiä??
Veikkaisin maata nimeltä mikämikä=)))
Runostasi puhuakseni, voisin sanoa että
aikamoisen upeaa sulkakynän jälkeä=)))
Joo, takaisin ollaan. Uuttako horisonttia tai näkökulmaa tiiraamassa. Veikkaamasi osoite ei mene varmastikaan väärään sekään :) Tyytyväinen olen itsekin runoon, kiitokset. Aku Ankkaa (Aku iskelmänikkarina) väljästi siteeratakseni: Koko aamupäivän olen kirjoittanut ja vasta nyt tuli menestys.
Aku Ankan erästä pahamaineista noitaa:
Koko päivän olen vaaninut onnenlanttia,
huonolla menestyksellä...=)))))
Aku Ankka onkin aikamoinen sitaattien aarreaitta. Olisiko sittenkin niin, että sen todellisuus on lähempänä elämää kuin Kauniit ja rohkeat? Ehkä paikoitellen... ehkä onnikin kääntyy.. jos vain saisin minäkin onnenlantin käsiini...
jotenkin hienostunut, rauhallinen tunnelma. Ehkä se on sielusi kuva. Pidin erityisesti runosi viimeisistä säkeistä. Kerppuli
Hienostunut ja rauhallinen sielu.. tuota, en tiedä olenko... ainakin mieluummin olisin impulsiivinen villimies.
Kiitoksia tykästymisestä. Aika tasalaatuinen kokonaisuus. Lopun täytyi olla juuri noin, eikä sellaista selkeää ykkösriimiä iskettynä sinne viimeisenä kaikumaan...
Olen todella pahoillani. Varon tästä lähin enemmän sanojani. Tietysti olet Villimies - senhän voi aavistaa todellakin tuon näennäisen rauhallisuuden verhon takaa...
Anteeksi pyydellen kerppuli
Anteeksipyyntö on hyväksytty! Kuka tahansa voisi erehtyä.. tyynessä vedessä ne villeimät kalat kutevat.
Villimiekko ;)
Kirjoitetaan me rakkaudesta
kauniita sanoja, upeita kuvioita
kuin lapsuuden tilkkutäkissä ikään
yksivärinen on toinen puoli ommeltu
se ei hehku muistoja, ei säästettyjä
tilkkuja pienen tytön mekosta, paidasta
sen alla lepää surun siniset ajatukset
molemmat puolet täkistä lämmittävät
Kiitos, Unohtumaton. Mitkään sanat eivät ole kyllin ksuniita rakkaudelle. Surua.. toivon mukaan sitä iloa näkyy päivä päivältä enemmän tilkkutäkissä.. Vaikka ei, niin lämmin on silti olla.. rakkauden alla...
Eilen oli kyllä jo antamassa sinulle palautetta mutta otsa kopsahti jo pöytään ja uni vei väkisin...niin aina..
Runosi on huippulaatua a la Miekko, tämä runosi kestää lukukertoja aivan varmasti!
Köszönöm Miekko ja mukvaa 10 maalikuun pvää sinulle vilikuttaa Murukulta! :)
Kiitos. Niin se on, että mieluisan tekemisen keskeyttää usein otsan kopsahtaminen pöytään. Ja niinkin on, että uni ei kyllä tule missään yhtä makoisasti kuin oman työpöydän ääressä.
Muustakin olen kanssasi samaa mieltä. Lukukertoja kestää runo - päätin, että en muuta enää koskaan luekaan kuin tätä runoani ja jotain Shakespearen valittuja teoksia.
Maaliskuun 10. on aivan huippupäivä! Aina ollut yksi lemppareitani. Vilk-vilk :) Miekkuliini
Sulkakynän hahmottelu... jään odottamaan puhtaaksipiirrettyä kokonaisuutta =)
Kiitos! Toivotaan että puhtaaksipiirretty kokonaisuus joskus on todellisuutta.. hmm... tai ehkä elämä onkin vain hahmotelmaa, jonkin valmiin odottelua.. mene ja tiedä... eletään, ihmetellään... Mysteriet...