Kauhistuttaa lukea rienaavia kirjoituksianne, joissa omien ennakkoluulojenne ja olettamustenne perusteella lyttäätte suuret perheet ja lasten aseman niissä. Totisesti ette tiedä, mitä puhutte. Halveksintanne, ivanne, suvaitsemattomuutenne, yleistämisenne jne. kertovat mielenkiintoisia asioita teistä itsestänne: kuinka onnellinen ja tasapainoinen on ihminen, joka käyttää aikansa tietyn ihmisryhmän halventamiseen. Mikä kristityn rakkaus hänestä huokuukaan.
Enpä tunnista itseäni enkä ystäväperheitämme kuvauksistanne. Meillä lapset ovat suurinta lahjaa, ja sellaisina heitä haluamme pitääkin. He saavat syliä, rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa. Varmaan tätä samaa saavat ainokaisetkin lapset, mutta on jotain, mitä he eivät voi saada. Sisarusparven turvassa kasvamista, isompien sisarusten rakkautta ja syliä ja toisaalta pienempien sisarusten suomaa lohtua ja ihailua murrosiän itsekriittisyydessä ja halipulassa. Heillä on rakkautta ja ihmissuhteita moninkertainen määrä yksi- tai kaksilapsisiin perheisiin. Heillä on suuri sukuverkko ympärillä, heillä on aina seuraa eikä yksinäisyyttä.
Meidän koululaisten kaverit tulevat lähes päivittäin suoraan meille koulusta välipalalle ja leikkimään lapsilaumaamme. Heillä kun useimmilla on kotona vastassa tyhjyys ja yksinäisyys. Meille ovatkin tervetulleita, välitämme myös muista lapsista kuin omistamme. Ehkäpä naapurin "Maijan" äitikin täällä kirjoittaa ja mollaa meitä työpaikan koneeltaan, samalla kun Maija leikkii lastemme kanssa leikkihuoneessa ja nauru raikaa. Saahan hän siinä tuntea itsensä viisaaksi ihmiseksi nauraessaan meille tyhmille ja raukoille, jotka haluamme ottaa lapset Jumalan lahjoina ja jotka olemme kokeneet elämässämme sen, että lapset tuovat suuren ja kestävän onnen olemassa olollaan. Ja saahan hän nostaa oman ainokaisensa korkealle jalustalle nauraen meille, joiden lapset joutuvat kasvamaan sisarusten keskellä.
Enpä tunnista itseäni enkä ystäväperheitämme kuvauksistanne. Meillä lapset ovat suurinta lahjaa, ja sellaisina heitä haluamme pitääkin. He saavat syliä, rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa. Varmaan tätä samaa saavat ainokaisetkin lapset, mutta on jotain, mitä he eivät voi saada. Sisarusparven turvassa kasvamista, isompien sisarusten rakkautta ja syliä ja toisaalta pienempien sisarusten suomaa lohtua ja ihailua murrosiän itsekriittisyydessä ja halipulassa. Heillä on rakkautta ja ihmissuhteita moninkertainen määrä yksi- tai kaksilapsisiin perheisiin. Heillä on suuri sukuverkko ympärillä, heillä on aina seuraa eikä yksinäisyyttä.
Meidän koululaisten kaverit tulevat lähes päivittäin suoraan meille koulusta välipalalle ja leikkimään lapsilaumaamme. Heillä kun useimmilla on kotona vastassa tyhjyys ja yksinäisyys. Meille ovatkin tervetulleita, välitämme myös muista lapsista kuin omistamme. Ehkäpä naapurin "Maijan" äitikin täällä kirjoittaa ja mollaa meitä työpaikan koneeltaan, samalla kun Maija leikkii lastemme kanssa leikkihuoneessa ja nauru raikaa. Saahan hän siinä tuntea itsensä viisaaksi ihmiseksi nauraessaan meille tyhmille ja raukoille, jotka haluamme ottaa lapset Jumalan lahjoina ja jotka olemme kokeneet elämässämme sen, että lapset tuovat suuren ja kestävän onnen olemassa olollaan. Ja saahan hän nostaa oman ainokaisensa korkealle jalustalle nauraen meille, joiden lapset joutuvat kasvamaan sisarusten keskellä.
Vastaukset 67
Vanhimmat
On täysin selvää, että osa suurperheellistä nauttii tilanteesta. Yhtä selvää on, että osa ei nauti, tai ei jaksa. Miksi sellainen, joka ei kestä tuota hullunmyllyä, pitäisi pakottaa siihen? Kristillisestä rakkaudesta?
Yrittäkää värvätä yhteisöönne täyspäisiä jäseniä ulkopuolelta, niin tuo sisältäpäin kasvaminen käy tarpeettomaksi.
Vanhempien rakkaus ja turvallinen syli on kuitenkin se asia, mitä lapset kaipaavat. Ei se, onko ympärillä paljon leikkikavereita.
Pienilapsisessa perheessä vanhemmat pystyy antamaan enemmän rakkautta lapsilleen kuin suurilapsisessa perheessä. Suurilapsisessa perheessä lapset joutuvat välillä huolehtimaan toisistaan äidin kiireen takia. Monesti suurilapsisen perheen isä on töissä iltamyöhään, eikä raskaan työpäivän jälkeen jaksa olla lastensa kanssa. Perheen elättäminen on lestadiolaisperheissä käytännössä isän vastuulla.
Pienilapsisten perheiden vanhemmat pystyvät antamaan lapsilleen rakkauden lisäksi myös elämyksiä. Suuren perheen kanssa on vaikea lähteä vaikkapa ulkomaille, huvipuistoihin, eläintarhoihin jne.
Kun on vähän lapsia osataan heitä myös arvostaa eri tavalla.
arvostamaan ketään eikä mitään. Kun aina saa kaiken ja vanhemmat hyysää, niin siinä kasvaa itsekkääksi "kaikki mulle heti" tyyppiseksi tasapainottomaksi lapseksi.
kun lapset joutuvat tulemaan toimeen vain keskenään, ja vahvemmat jyräävät heikommat.
Aikuisina nämä "viidakossa kasvaneet" käyttäytyvät häikäilemättömästi muita ihmisiä kohtaan, kun ovat pienistä pitäen oppineet, että muut ovat aina potentiaalisia kilpailijoita tai vihollisia, ja jos et syö, tulet syödyksi.
Miten voit väittää, että pienen perheen lapsi saa enemmän rakkautta? Miten lapsilukumäärä vaikuttaa rakkauden tunteeseen? Minusta tuntuu, ettei kukaan voi rakastaa lapsiaan yhtä paljon kuin minä, mutta siltikään en käy sitä väittämään. Rakkauden tunne kun on määrittelemätön.
Ihme muuten, miten rakkaus kertautuu, mitä useampi lapsi on. Näin tunne itse, kun katselen lapsiamme, joista jokainen on erityinen pieni yksilönsä.
Ei onnellisen ihmisen oikeasti tarvi selitellä väkisellä tekemisiään.
1-2 lasta voi hyvinkin saada riittävästi rakkautta, sen jälkeen ovat enemmänkin omillaan eli heitteillä.
Selittelyt vähemmälle ja tekoja tilalle.
on vielä, jotka tekevät parannuksen ja saavat lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta ja olla yhtä meidän kanssamme.
Valtakunta kasvaa niin sisältä kuin ulkoapäin. On myös niitä, jotka saavat palaamisen armon.
asioiden olevan, mutta totuus on toista; on perheitä, joissa isä on koti-isä ja vain äiti käy ansiotyössä, on perheitä, joissa molemmat käyvät töissä ja lapsilla on hoitaja tai lapset ovat tarhassa, on perheitä, isojakin, jotka matkustavat todella paljon, asuvat osanvuotta jopa ulkomailla (kts. P-mies vasta); ei kannattaisi kuvitella asioita ja kirjoittaa niitä sitten totena ja yleistäen. Monesti uskovaiset perheet todella satsaavat yhdessä oloon, kotiin, mökkiin tai matkailuun ja se on mahdollista, koska ei ole ravintolalaskuja eikä mäyräkoirien ostoa.
Lestadiolaisten valtakunta ei kasva kuin sisältäpäin! Ja mäyräkoirien tilalla lestadiolaisilla on tupakkamenot ja sen aiheuttamista sairauksista aiheutuvat lääkemenot.
se menee pienperheissä?
Lapsia 2-3. Pienilapsisen perheen vanhemmat ovat usein molemmat työelämässä . Lapset retuutetaan aamupimeällä hoitoon.Vaikka ei olisi pimeäkään, niin lapsen ja aikuisen väsymys voi kiukuttaa molempia...
Työpäivän jälkeen haetaan lapset kotiin.Ruoka laitetaan ja vanhempien voimista ja haluista riippuen tehdään jotakin yhdessä?Sitten onkin jo pian nukkumaanmenoaika. Seuraavana aamuna sama taas alusta. Ja seuraavana.Vuodesta toiseen...
En yhtään kadehdi uraputkinaisia. Niitä, joilla on lasten määrä niin tarkkaan harkittu, että ehtii luomaan sitä putkea...
Hurja veikkaukseni on, että lapset tykkäävät kun kotona odottaa koulupäivän jälkeen "pullantuoksuinen" oma äiti?Se on rakkautta sekin.
ne ovat vl-lapset, "viidakossa kasvaneet" kylänraitilla mummoja potkimassa? Enpä usko!
Luulenpa, että ne pilallehemmotellut pienten perheiden lapset siellä kisaavat, kuka ehtii eniten lyödä ja haukkua.
Iskä ja äippä vaan katselee vaalenapunaisilla klaseillaan ja tuumii, ettei meidän Veera mummoja potki. Ne täytyy olla tuon vl-naapurin kurittomia kakaroita?
Nimim. läheltä nähnyt
Rakkautta riittää jokaiselle isonkin perheen lapselle. kun sitä riittää vielä seuraavallekin sukupolvelle. Niin laaja on äidin mummun sydän.
lapset automaattisesti ole hoidossa kodin ulkopuolella. Meillä ainakin kaikki 3 lasta on kotona hoidettu. En ole uraaluova äiti vaan ensisijaisesti lapsiani varten. Lapseni ovat aina etusijalla töihin verrattuna. En silti halua suurta perhettä, koska epäilen etten pystyisi keskittymään heidän tarpeisiinsa niin paljoa kun haluaisin. Ei kerralla kykene kuin muutaman tarpeisiin vastata. Enkä halua olla heille väsynyt äiti ja siksi heitä ei ole enempää. Olen heistä iloitseva ja talomme on siksi naurua täynnä. Näin meillä. Hienoa, jos joku haluaa isomman perheen ja iloitsee arjesta. Tottakai sitä kaikki hyvää tahtovat ihmiset rakastaa lapsiaan ja iloitsee heistä oli niitä 1 tai 20. Ero on siinä, että nauttiiko arjesta vai ei. Se heijastuu lasten hyvinvointiin nauttiiko äiti ja isä arjesta vai ei. Sillä on merkitystä, ei lapsiluvulla. :)
Eikös se ollut kirjoituksen avaajan mielestä tärkeää, että lapsilla on paljon muita lapsia ympärillä? Jos pienilapsisen perheen lapset viedään päivähoitoon, siellä heillä on paljon kavereita. Oman kokemukseni mukaan heitä on joskus vaikea saada päivähoidosta kotiin, kun siellä on ollut niin kivaa leikkiä muiden lasten kanssa. Illalla vietetään sitten aikaa perheen kanssa.
Ja tuosta aamupimeällä retuuttamisesta.. lasten on hyvä oppia heräämään normaaliin aikaan aamulla. Normaali vuorokausirytmi ja hyvin nukuttu yöuni on tärkeää lapsen kehityksen kannalta.
Perhetouhunne kuulostaa aivan toisenlaiselta kuin naapuritalossamme. Vanhimmilta lapsilta jää iso siivu lapsuutta ja nuoruutta kokematta, kun kotona iskee lapsenvahti- yms. vuorot joka päivä.
Vanhoillislestadiolaisista on yleisesti vallalla käsitys, ettei tarvitsekaan tietää, mitä puppua saarnamiehet seuroissa syytävät. Riittää, kun sen uskoo kritiikittä oikeaksi ja painaa lauman mukana.
jäisi nuoruutta elämättä elä hupsi no mitäs nuoruuutta se sitten on jos nuoresi jo 13 kesäisenä reppu selässä pitkin kyliä konttailee sen kun kerkiää kilinä kuuluu kauas asti se on sita lapsi juopottelua
teinijutut vaan kuuluu teinin aikuistumiseen ja aikakauteen.
Mikä vika parissa siiderissä on. Joskus ne humalat on testattava kuitenkin. Parempi siinä vaiheessa kuin aikuisena "vl-isien kalareissuilla".
Näin vl - naisena ja äitinä totean, että on aivan totta, että onnellisimmillaan suuri perheen elämä on rikasta ja täyteläistä. Moni lestadiolainen äiti ja isä nauttii aidosti lapsistaan ja pitää heitä Jumalan lahjoina. Mutta on myös ymmärrettävä, että kaikista ei tähän ole, usein heistä riippumattomista syistä. Niin monet tekijät lapsuudesta alkaen vaikuttavat siihen, miten kykenee vastaamaan vanhemmuuden haasteeseen. Sillä haaste se on, varsinkin jos se kertautuu aina uuden lapsen kohdalla.
Kun sitten näitä perheitä, joissa elämä on kaikkea muuta kuin tasapainoista ja onnellista, on varmaan jokunen jokaisella paikkakunnalla, leimaantuvat kaikki perheet helposti heidän mukaansa. Huono kuuluu aina paljon kauemmas kuin positiivinen uutinen. Yhden tapauksen kohdalla on niin helppo leimata koko "yhteisö", vaikka enemmänkin on kyse näiden henkilöiden persoonallisuuksista.
Niinpä tässä asiassa ei pitäisi mennä vahviempien ehdolla, jos naapurin Anni jaksaa iloita viidennestätoista lapsestaan, se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi kyetään samanlaiseen elämään. Sanotaan, että ehkäisykieltoa ei ole, mutta toisaalla sanotaan että sydämestään uskovainen ihminen ottaa kaikki lapset vastaan Jumalan lahjoina. Eikö tässä ole melkoinen ristiriita? Kyseenalaistetaan sen ihmisen usko, joka ei henkisistä tai fyysisistä syistä voi ajatella näin? Jo lapsen ainutkertaisen lapsuuden takia on äärimmäisen tärkeää, että hänelle kykenee antamaan turvallisen lapsuuden, syliä ja aikaa. Kaikilla ei ole tähän voimavaroja. Sanotaan että Jumala antaa voimia tarpeen mukaan, mutta entä jos ja kun ei anna? Näemme näitä esimerkkejä jokainen ympärillämme.
Kyse on toinen toistemme ymmärtämisestä ja hyväksymisestä!! Toisten elämään puuttuminen syyttelevästi ei ole rakentavaa kenellekään.
Nostan hattua teille suurperheiden äidit jos jaksatte onnellisina päivästä toiseen ja vielä naapurin lapsiakin. Meillä on 3 lasta ja ne kaikki naapurin lapset päälle ja tunnen usein olevani tosi väsynyt kotiäiti.
Olen kiitollinen siitä että meillä on mieheni kanssa myös asiat puhuttu oikeilla nimillä ja olemme samaa mieltä asioista. Ja se että suvussamme on pienia ja suuria perheitä, on rikkaus.
Ymmärrän myös että on monia jotka ajattelevat mielessään vastoin valtavirran ajatuksia, mutta sosiaalisen paineen alla ei uskalla toimia oman tahdon mukaan.
Voimia kaikille äideille ja siunausta tarkeään kasvatustehtäväänne!
ettet ihan totta kirjoita? Se naapurin "Maija" on kenties jo ainakin 50-vuotias, kas kun lasten nimet ovat vähän niin kuin muotiasia. Jos olisit kirjoittanut vaikka Rebekka tai Juulia, olisit ollut uskottavampi.
Valehtelukin on taitolaji, eikä kaikki sitä hallitse, vaikka koko ikänsä opettelisivatkin. Hyvä yritys kumminkin.
Eiköhän nuo Maija ja Matti ole sellaisia yleisnimiä kun kerrotaan henkilöstä, jonka nimeä ei haluta mainita, ei kannata alkaa viilata pilkkua. On kuitenkin totuus, että tasapainoisia ja onnellisia vl-perheitä löytyy kuten mistä tahansa väestöryhmästä, miksi se on vaikeaa tai jopa mahdotonta uskoa, että joku on onnellinen elämästään, vl-uskossakin? Kuitenkin on myös heitä, joiden elämä näkyy ulospäinkin kaikkea muuta kuin onnellisena ja on ikävää, mikäli kyse on siitä, että ei ole eväitä vanhemmuuteen ja lapsia syntyy silti. On aivan ymmärrettävää, että tuollaisessa tapauksessa ihmetyttää mistä on kysymys. Mutta kaikki suuret perheet eivät todellakaan ole automaattisesti naapuriensa kauhuja, sen tiedän. En kulje laput silmillä enkä aivopestynä vaikka vl olenkin....:)
Johan oli taas katkera vuodatus! Jos siinä "uskossanne" ei ole hyvä olla niin miksi viivyt?
Onko se niin todella vaikea ymmärtää teidän vl-kellokkaiden ettei kukaan ole suurperheitä vastaan sinänsä vaan lahkonne harjoittama apakostusta ja henkistä väkivaltaa? Jos et tunnista ilmiöitä niin olet todella perusteellisesti aivopesty niinkuin monet muutkin. Mikäs ihme se on kun lapsesta asti on saanut vastaanottaa vl-aivopesua? Häkkilintukin on onnellinen vankeudessaan kun ei muusta tiedä.
Juuri tätä tarkoitin, kiitos että demonstroit kirjoituksellasi sitä, millaista kohtelua saamme kestää. Jos uskaltaa kirjoittaa suuren perheen tuomasta onnesta, on aivopesty. Pitäisi ilmeisesti sulkea edelleen suunsa ja antaa sinunlaistesi kauhistella, miten lapsemme ovat heitteillä ja miten surkeaa heidän elämänsä on. Puolustautumista ei sallita, ei toisenlaista näkökulmaa asiaan.
Mistä keksit, että olisin katkera? Päinvastoin. Jos jostakin olisinkin katkera, niin ainoastaan siitä, ettei meidän suurten perheitten anneta elää ja nauttia elämästä. Kristittyinäkin itseään pitävät ihmiset kirjoittavat ja puhuvat niin rumasti meistä lestadiolaisista, että on välillä kohtuutonta kohdata ulkopuolisten viha ja ennakkoluulot. Rauhaa kuitenkin sinulle.
niin kysyisin että annatteko te vl-ihmiset (ja srk) sitten myös toisenlaisten perheiden elää rauhassa ja olla onnellisia?
Ette vastusta homoseksuaalien adoptio-oikeutta ja siviilivihkimystä avioliittoon? Ja kun kerran olette niin ennakkoluulottomia ja rakkaudentäyteisiä niin tuskin vastustatte myöskään samansukupuolisten kirkollista vihkimistäkään.
Jos ette itse arvosta toisten perheitä, niin miksi teidän perheitänne pitäisi arvostaa?
Kirjoitustapasi paljastaa että olet pelkkä feikki. Oikeaa vl:ää et ole nähnytkään. Kyllä oikeat vl:t tunnustavat ongelmien, raslaidenkin olemassaolemisen ja että niihin pitäisi jonkun jo vihdoinkin puuttua.
ei ole kuitenkaan kyse siitä, ovatko suuret perheet onnellisempia kuin pienet tai päinvastoin, vaan siitä, kieltääkö raamattu ehkäisyn. Minusta se ei kiellä, ja jää siis vanhempien asiaksi päättää perheen koko.
Useimmat vl:t kuitenkin uskovat, että raamattu kieltää ehkäisyn, ja jos heitä yritetään ihmisoikeuksien varjolla painostaa luopumaan tuosta uskostaan, se on hengellistä väkivaltaa.
Sinun asenteesi ei tee sinusta yli-ihmistä joka repeää moneksi yhtä aikaa. Minulla on aivan riitävän iso perhe tietääkseni mitä ison perheen pyörittäminen käytännössä tarkoitaa. Joten...
Mitä enemmän sinulla on lapsia sitä enemmän joudut priorisoimaan sitä mikä elämässä on tärkeää ja mikä sitä ei ole. Teet niin olesuhteitten pakosta.
Kukaan ei ole kritisoinut isoa perhettä sinänsä vaan sitä että iso perhe hankitaan silloinkin kun siihen ei aidosti ole mahdollisuuksia.
Lasten määrä ei korreloi rakkauden määrää eikä sen kokemusta. Sinä heität väitämiä mitkä parhaimilaan voivat olla näin ja pahimmillaan kaikki lapset jäävät vaille turvaa ja rakkautta.
Moni kokee yksinäisyytä suuressakin sisarusparvessa. Joten sekin väite on epätosi.
"Saahan hän siinä tuntea itsensä viisaaksi ihmiseksi nauraessaan meille tyhmille ja raukoille, jotka haluamme ottaa lapset Jumalan lahjoina ja jotka olemme kokeneet elämässämme sen, että lapset tuovat suuren ja kestävän onnen olemassa olollaan. Ja saahan hän nostaa oman ainokaisensa korkealle jalustalle nauraen meille, joiden lapset joutuvat kasvamaan sisarusten keskellä."
Kuulostaa lähinnä katkeralta tilitykseltä. Se että jos homma kohdallasi toimii näin hyvin ei tarkoita sitä että voit vaatia kaikilta samaa ja että se homma toimii kaikilla niin kuin sinulla.
-Kukaan ei ole kritisoinut isoa perhettä sinänsä vaan sitä että iso perhe hankitaan silloinkin kun siihen ei aidosti ole mahdollisuuksia.-
juuri näin minäkin tämän asian näen.
Sinun kokemuksesi on sinun omasi. Minulla on yhtä suuri oikeus tuoda oma näkökulmani esille.
En ole yli-ihminen, vaikka lapsiani rakastankin yli kaiken. Minulla on oikeus loukkaantua siitä, että täällä leimataan suurperheitten lapset heitteillä oleviksi, kasvattamattomiksi ressukoiksi, äidit yliuupuneiksi ja aivopestyiksi roboteiksi. Mieheni kanssa teemme parhaamme lastemme ja perheemme puolesta, miksi minun pitäisi niellä puolustautumatta kaikenlainen soopa. Äläkä väitä, ettei kukaan ole kritisoinut suurperheitä sinänsä. Luepa tarkemmin, niin löydät toisenlaisenkin totuuden. Rienausta on aivan riittämiin, koittaisitko hyväksyä toisenlaisenkin puheenvuoron.
Ihanko tosi noin väität? Pikaluvulla löytyisi loputon määrä kommentteja, joissa suurperheellisiä halvennetaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000042317039
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000042317666
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000042327802
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000042281490
Ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitin, että minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään sitä vastaan, että suuret perheet ovat onnellisia aidosti, vaan että lapsia syntyy sellaisiin perheisiin, joissa vanhemmuuteen ei ole edellytyksiä. Jos synnyttämisestä tehdään autuuden ehto, ollaan hakoteillä.
Yleistäminen on aina pahasta. Älä sinäkään arvele, että kaikki ei - lestadiolaisten perheiden lapset viettäisivät yksinäistä ja ikävää elämää, vaikka naapurissasi näitä lapsia onkin. Suurimmassa osassa perheistä eletään myös aivan normaalia perhe - elämää, siellä ei irstailla eikä juopotella ylenmäärin, kuten jotkut kuvittelevat mennen laidasta laitaan. Ajatellen ilmeisesti omituisen mustavalkoisesti, että ellei ole vl, on juoppo ja kykenemätön huolehtmimaan lapsistaan. Miksi ylipäätään rinnakkaisasettelua? Kaikista asioista löytyy aina monenlaisia puolia, pelkkää positiivisuuutta ja päivänpaistetta ei mistään. Ollaan realisteja.
En missään määrin luule, että pienissä perheissä olisi automaattisesti noita ongelmia, joita toit esille. Halusin vain osoittaa, että on suuresta perheestä lapselle paljon iloakin. Ei se, että on ainokainen tai pienestä perheestä, tarkoita automaattisesti sitä, että elämä olisi parempaa kuin suuressa perheessä kasvaminen. Ongelmia voi löytyä perhekoosta riippumatta. Tällä palstalla tuntuu vaan vallalla olevan käsitys, että suurissa perheissä ei lapsi tai äiti voi elää ihmisarvoista elämää. Puolustautua ei saa, vaikka tuntisi aivan toisin.
Se on juuri surullista, että sinunkin kirjoituksestasi joku hakemalla haki merkkiä että se ei olisi totta...Pitäisi tajuta, että olemme ihmisinä niin erilaisia. Siksi kaikkia ei saisikaan yrittää laittaa samaan muottiin, eikä mennä vahvimman ehdoilla tässä lapsiasiassa. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonelämän kanssa, jos ihmisellä ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen. Kaikkia ei ole luotu suuren perheen vanhemmiksi ja jälki voi olla hirvittävää mikäli tätä ei ajoissa ymmärretä. Mutta ne vanhemmat, jotka aidosti kykenevät ja jaksavat kasvattaa suuren perheen saavat olla iloisia ja onnellisia lapsistaan. Nostan hattua suurten perheiden äideille! Jo käytännön asiat vaativat melkoista organisointikykyä henkisestä puolesta puhumattakaan!
"En ole yli-ihminen, vaikka lapsiani rakastankin yli kaiken."
Onko tämä rakkaus nyt sopusoinnussa tämän rakkauden kaksoiskäskyn kanssa:
"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
"Enpä tunnista itseäni enkä ystäväperheitämme kuvauksistanne."
Ette tunnista omaa yhteisonne tuskaa joka on SISÄPUOLELLA meidän tehtävämme on auttaa je me autamme heitä kun te ette sitä tee!.
Hyvä, hyvä. Juuri näin. Tällaista halveksivaa suhtautumista yritinkin kuvailla.
voima Jumalalta. Uskovaiset jaksavat kyllä hoitaa perheensä.
Aina on opetettu, että jos Jumala antaa päivän niin Hän antaa voimatkin.
Ehkä ne sitten eivät ole oikein uskomassa, jotka väsyvät?
vl-liikkeen ihmisoikeusrikkomuksia ja kiusaamiskulttuuria tällä palstalla, ja kieltämättä olen kirjoittanut myös vihastuneena jolloin kristityn rakkaus on ollut kovin vähissä. Pahoittelut siitä.
Olen kuitenkin tarkoittanut suunnata kritiikkini vl-liikkeen vallanpitäjiin ja kiusaajiin, enkä missään nimessä halua arvostella suurperheitä sinänsä. Varmasti niissä on omat upeat puolensa, en epäile sitä sekuntiakaan! En vain hyväksy ehkäisykieltoa ja sitä miten helppoa toisten alistaminen muutenkin voi olla niille joilla liikkeessä on valtaa. Vl-kansa on ihmisiä siinä missä muutkin, joten uskon tuollaisten hierarkioiden ja roolien mahdollistavan MYÖS ikäviä asioita.
"Mikä kristityn rakkaus hänestä huokuukaan."
Lainaus tekstistäsi kertoo piiloivasta. Tosiasiassahan sinä et muita pidä kristittyinä, kuin vl:iä. Kun toteat noin, katsot muita kristittyjä alaspäin: tuollaista teidän uskonne on. Kuulostaa halveksunnalta.
"...ja ihailua murrosiän itsekriittisyydessä ja halipulassa."
Halipula? Eikö sittenkään riitä aikuisen aikaa?
"Ehkäpä naapurin "Maijan" äitikin täällä kirjoittaa ja mollaa meitä työpaikan koneeltaan, samalla kun Maija leikkii lastemme kanssa..."
Tästä eteenpäin kirjoituksesi on kuin vainoharhaisen näppäimistöstä lähtenyttä.
Ihmettelen tätä avutonta purkaustasi. Onko sinulla suppilo päässä. Suurin osa tietää mistä kirjottaa ja kaikilla meillä on täällä sananvapaus myös sanoa teistä totuuksia. Tätä ei voi srk sensuroida. Toivottavasti se maijan äiti lukee viestisi ja pitää lapsen pois teiltä. Monen muun lapset on yhtä toivottuja kun teidän ei pitäis yleistää asioita. Kaikki vain ei elätä lapsia yhteiskunnan tuilla niinkun monet teistä.
Viestisi otsikko kertoo aika hyvin, millä tasolla tietosi vl-ihmisistä ovat. Toivotan onnea ja menestystä taisteluusi itse luotuja viholliskuvia vastaan.
Miksi lopetit muuten kauniin ja asiallisen tekstisi näin tylysti:
"Ehkäpä naapurin "Maijan" äitikin täällä kirjoittaa ja mollaa meitä työpaikan koneeltaan, samalla kun Maija leikkii lastemme kanssa leikkihuoneessa ja nauru raikaa. Saahan hän siinä tuntea itsensä viisaaksi ihmiseksi nauraessaan meille tyhmille ja raukoille, jotka haluamme ottaa lapset Jumalan lahjoina ja jotka olemme kokeneet elämässämme sen, että lapset tuovat suuren ja kestävän onnen olemassa olollaan. Ja saahan hän nostaa oman ainokaisensa korkealle jalustalle nauraen meille, joiden lapset joutuvat kasvamaan sisarusten keskellä."
Miksi kuvittelet, että joku nostaa ainoan lapsensa jalustalle? Voihan olla, että "Maijan" äiti ei ole surukseen saanut enempää lapsia. Miksi kuvittelet, että teitä pidetään tyhminä ja raukkoina? Ei kannata luottaa niihin muutamaan negatiiviseen kirjoittalijaan, ottaa heidän viestejään omalle sydämelle taakaksi. Eikä varsinkaan alkaa itse ivaamaan.
Hyvin sanottu. Sisarelleni on sattunut kolme keskenmenoa peräkkäin. Vetää vakavaksi.
Koittakaa naiset olla leimaamatta toinen toisianne noin rankasti.
Musta kylki kummallakin.
"Ehkäpä naapurin "Maijan" äitikin täällä kirjoittaa ja mollaa meitä työpaikan koneeltaan, samalla kun Maija leikkii lastemme kanssa leikkihuoneessa ja nauru raikaa. Saahan hän siinä tuntea itsensä viisaaksi ihmiseksi nauraessaan meille tyhmille ja raukoille, jotka haluamme ottaa lapset Jumalan lahjoina ja jotka olemme kokeneet elämässämme sen, että lapset tuovat suuren ja kestävän onnen olemassa olollaan. Ja saahan hän nostaa oman ainokaisensa korkealle jalustalle nauraen meille, joiden lapset joutuvat kasvamaan sisarusten keskellä."
"Maijan" aidille mitä sinä ajattelet hänestä? Minusta sinun kirjoituksesi on rienaava jos mikä. Jos "Maijan" äiti tietäisi totuuden mitä hänestä ajttelet, niin saattaa olla ettei "Maijan" oloa teillä katsottaisi hyväksi.
"Kauhistuttaa lukea rienaavia kirjoituksianne, joissa omien ennakkoluulojenne ja olettamustenne perusteella lyttäätte suuret perheet ja lasten aseman niissä."
Itselläni ei ainakaan ola mitään suurperheitä vastaan, tiedän monia onnellisia suurperheitä. Riippuu ihan vanhemmista miten he jaksavat, toiset jakasavat suurenperheen kanssa hyvin, ja toiset tyytyvät pienempään kun tunnistavat omat heikkoutensa. Kun jokaisen lapsen jaksaa ottaa rakkaudella vastaan, ja hoitaa heidät kaikki hyvin, hoivaten ja rakastaen, niin silloihan kaikki on hyvin. Mutta jos ei jaksa ottaa lapsia vastaan rakkaudella, ja huolehtia heistä niin silloin lapsia syntyy liikaa.
Se on väärin, että vl-liike vaatii kaikilta valmiutta toimia suurperheen vanhempina vaikka kaikkia ei olu luotu siihen tehtävään. Sellaisessa perheessä lapset kärsivät jossa vanhemmat ottavat lapsia vastaan yli voimiensa.
on saatanan lempilapsi.
Tähän alkuun täytyy todeta, aivan vaan sen tähden, että jos joku ilmaisee, etten tiedä mitään asiasta. Olen itse lestadiolaisen, suurehkon perheen lapsi, mutta en ole lestadiolainen.
Olen huvittuneena ja hieman surullisenakin jo jonkin aikaa seuraillut tätä palstaa taaempana.
On totta, että täällä on paljon "rienaajia", joiden tärkeimpänä tehtävänä on tehdä toisista "aivottomia" ja "raukkoja". Silti heidän kirjoituksestaan paistaa jotakin, aivan kuin he lähettäisivät peilikuvia itsestään.
Täällä on paljon ihmisiä ja mielipiteitä. Mutta vähäksi käy rakkaudenhenkinen sana. Sitä todella saa etsiä ja se on surullista. Ihmiset ovat lähteneet pyöritykseen mukaan, jossa koko ydin on unohdettu: Meidän tehtävä on rakastaa toinen toisiamme.
Se ei aina tarkoita yhtäkuin ai lav juu, vaan huokuu siitä, kuinka me ilmaisemme myös itseämme ja kohtelemme toisiamme myös kirjaimin.
Tässäkin ketjussa on havaittavissa aivan sääliksi käyvää rienaamista, vl-äiti, joka kertoo omasta näkökulmastaan ja elämästään, todella leimataan vähän "höperöksi" ja KAIKKEA hänen sanomaansa arvioidaan ja tarkastellaan, käännellään ja väännellään, jotta saataisiin edes tikusta asiaa.
Minä suon hänelle hänen onnensa. Jeesus siunatkoon häntä, hänen miestään ja hänen lapsiaan suurella ja voimakkaalla kädellä. Siunatkoon hän teitäkin, rääväsuut (ü), antakoon teille rakkauden sanaa levitettäväksi ja sytyttäköön hän teihin uskon liekin ja sitä kautta valon jota te voitte heijastaa maailmalle. Ja joka heijastaa sen teihin takaisin.(:
Sinä ymmärsit, mitä halusin kertoa. Kiitos!!!
Lopun esimerkki Maijan äidistä oli tarkoitettu ironiaksi. Maijan äiti on mukava ihminen, mutta tällä palstalla saa niin raadollisen kuvan ihmisistä ja heidän käsityksistään meistä vl-perheistä. Tulee mieleen, että ajatteleeko hänkin mukavan ulkokuorensa alla, että lastemme osa on surkea ja että he ovat heitteillä. Kirjoittaako hänkin täällä ennakkoluuloistaan, koska ei uskalla sanoa niitä naamatusten.
Anyway, sinä tavoitit parhaiten pointtini. Tuo alempi vl-äiti on JÄLLEEN yksi provoilija, maineen tahraaja. Niitähän täällä riittää, ja valmiiksi ennakkoluuloisiin ihmisiin heidän juttunsa uppoavat kuin veitsi sulaan voihin. Meistä halutaan uskoa pahaa. Sellaiselta tunteelta ei voi välttyä.
johon tuo feikki upposi kuin veitsi sulaan voihin. Kauhistelin, miten kirjoittajan (jota luulin sinuksi) arvot voivat olla niin kovat.
Uskoin sen, koska vanhoillislestadiolaisuudessa sellaista asennoitumista on. Olen joutunut sen itsekin kokemaan.
"Epäuskoisia" ja "elämässään epäonnistuneita" halveksitaan ja korotetaan omahyväisesti itseä, mikä on kristinuskon irvikuvaa.
Ehkä tuo Maijan äitikin epäilee mielessään, että sinäkin ulkokuoresi alla pidät häntä itseäsi huonompana hänen "epäuskonsa" tähden.
Ennakkoluuloja ja epäluuloja on molemmin puolin, ja kielteiset tositapaukset ruokkivat niitä lisää.
Ihmisiä on kuitenkin monenlaisia niin veeällissä kuin muissa. Elämä ei ole mustavalkoista.
Jos aloittaja käytti nimimerkkiä vl-äiti, niin ei ketjuun voi yhtäkkiä liittyä joku toinen samalla nimimerkillä...ei mee läpi, kun systeemi herjaa, että nimimerkki on jo käytössä!!
Eli kaikki vl-äiti -nimimerkillä kirjoitetut tulee samalta tyypiltä!
samalla nimimerkillä kirjoittaa kuinka moni tahansa, jos se nimimerkki ei ole rekisteröity.
Jos nimimerkin on joku rekisteröinyt itselleen, silloin systeemi ei hyväksy muilta sen käyttöä.
...en ole koskaan rekisteröitynyt tälle saitille, mutta aika monesti järjestelmä herjaa: "nimimerkki on jo käytössä" , vaikka en koskaan ole tahallaan yrittänyt kirjoittaa kenenkään toisen nimimerkillä!
Katsos, kun järjestelmä tsekkaa kaikki S24-keskustelupalstojen (joita on kai satoja) rekisteröityneet nimimerkit, ja jos yrität käyttää jotain niistä, se ilmoittaa että nimimerkki on varattu.
Hienoa, että voit kokea niinkuin voit!
Mutta itse suuren perheen lapsena ja riittävän suuren perheen äitinä kysyisin sinulta:
Oletko todella aina ollut perheesi keskellä psyykkisesti tasapainossa, uupumatta ja ajattelematta nääntymistä työtaakkasi alla?
Jos vastaat kyllä, olet yli-ihminen eli provo!
Yhden tai kahden lapsen äiti voi myös uupua yhtälailla tehtävässään, varsinkin jos mies on joukonjatkona passattavana ja sohvalla makaamassa...ja kaikki kaatuu äidin niskaan.
Näin on kyllä valitettavan monessa vl-perheessäkin...tai ehkä niin, että mies on ylitöissä tai harrastamassa vielä työpäivänsäkin jälkeen...ja kaikki kaatuu äitiparan niskaan.
Onneksi on silti myös lapsista ja kodista täyttä vastuuta kantaviakin miehiä!!
Niin.En väsy koskaan muuhun kuin niihin esimerkiksi sisaruksiini ja muihin lähi sukulaisiin jotka ovat sanalla sanoen surkeita, omassa elämässään täysin epäonnistuneita. Katkeroituneita ja pilaavet ympäristöään sillä. Heidän elämästään puuttuu Jumalan siunaus! Usko nimittäin tuo aina siunauksen perheelle. Meidän perheellä menee tosi hyvin koska olemme uskomassa ja saamme Jumalan siunauksen mitä paitsi uskostaan luopunut aina jää. Yksi meidän lapsista on murrosiässä alkanut oireilemaan mutta se ei johdu meidän kalliista uskosta. Uskomme ei ole ankaraa muille kuin uskosta luopuneille koska heille ei armo kuulu. Jumala tuomitsee heidät eikä minun onneksi tarvi.
"sisaruksiini ja muihin lähi sukulaisiin jotka ovat sanalla sanoen surkeita, omassa elämässään täysin epäonnistuneita"
tuo lause sinun suustasi, uskovainen, kuulostaa aika karulta.
Lopuksi sanot näin sanoin:
"Jumala tuomitsee heidät eikä minun onneksi tarvi."
Eikö surkeaksi nimitteleminen ole tuomitsemista? Entäpä omassa elämässään epäonnistuneeksi tuomitseminen?
Eihän sekään ole kallis ystävä sinun asiasi, vai?
Uskosta luopuneestakin puhut. Minä en koskaan ole luopunut uskostani. Olen kieltäytynyt vanhoillislestadiolaisuudesta. Jeesus on luvannut ettei se koskaan hylkää, sellaista asiaa ei ihmiset päätä.
Olet joko provo tai täydellinen narsisti.
>>Uskomme ei ole ankaraa muille kuin uskosta luopuneille koska heille ei armo kuulu. Jumala tuomitsee heidät eikä minun onneksi tarvi.
"Uskomme ei ole ankaraa muille kuin uskosta luopuneille koska heille ei armo kuulu."
Luopunut on yksi lapsistasi, niin ethän silloinkaan unohda sitä, että lapset on Jumalan lahja?
Täytyy muistaa, että vaikka osa lapsista ei haluaisikaan enään jostain syystä lähteä vl-seuroihin tai tunnustaa vl-uskoa, niin he ovat edelleen niitä Jumlan kallis arvoisia lahjoja joista tulee huolehtia samallaisella rakkudella kuin muistakin lapsista. Jos ei huolehdi, vaan alkaa syyttelemään ja pelottelemaan, niin siitä syntyy niitä kärsiviä ihmisiä.
arvojanne, mutta nyt kyllä annoit niistä tosi ruman kuvan, kovan ja itsekkään.
Täytyykö tuosta tehdä se johtopäätös, että vain kovikset pärjäävät suurperheen äitinä? Hyi.
vaikka nimimerkki on sama. Jos on niin ei voi muuta kuin ihmetellä terveisin eräs vl.
Älä höpötä. Ihmettelen, että provosi meni usealle läpi.
Niin arvelinkin! Olet provo!!
Tosi omahyväistä tekstiä!!
Jumalahan ei koskaan koettele uskoa ja anna uskovaisen elämään vaikeuksia, eihän!!
tuon huomaa, ettei ole aloittajan tekstiä!!!! Täällä saa aina kylmää vettä piikittelijöiltä,jos ei kirjoita rekistöröityneellä nikillä. Sen arvaa, että heti on leukailijat liikkeellä.
Ei voi muuhun johtopäätökseen tulla, tuosta viestistä, johon Sinäkin vastasit.
Kysymys alkaa olla todellakin olla siitä, miten
luon itselleni sopivan uskon.Jumalan sana ei muutu ihmisen mielen mukaan nykyaikaan sopivaksi.
Siitä luotanko Jumalaan vai omiin päätelmiini.
Ennen oli suurperheitä jokaisessa köyhässä mökissäkin.