Tunnen erään 18-vuotiaan tytön joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Vanhemmat tai siis jompikumpi vanhemmista kuljettaa tytön autolla kouluun noin 3-3,5 km koulumatkan.
Tytöllä itsellään on huono kunto, mutta voisi se kyllä joskus tuon matkan kävellä.
Sitten jos keskellä koulupäivää on meno johonkin koulun ulkopuoliseen paikkaan esim. uimahalli, kirjasto ym. niin vanhemmat ajavat koululle ja vievät tytön kirjastoon tms. autolla vaikka matka on noin 400m.
Siis onko ne sen vanhemmat ihan sairaita kun ne ei tajuu lopettaa tuollaista tytön kyyditystä joka paikkaan!!!!!!!!
Ne on kyllä saanu sen vanhemmalla iällä ja se on ainut lapsi mutta silti.
Jos se on nyt jo noin huonossa kunnossa niin miten sitten 20 vuoden kuluttua?
ja se istuu autossakin aina kauheet vaatekerrokset päällä vaikka ulkona olisi noin 2 C talvitakki hanskat kaulaliina villasukat talvikengät
Ja se ei itse lähde esim. vaateostoksille 3 kilometrin päähän jos ei vanhemmat kuljeta autolla. Pitää nyt tuonikäisen pystyä itse kulkemaan tuollainen matka.
Tytöllä itsellään on huono kunto, mutta voisi se kyllä joskus tuon matkan kävellä.
Sitten jos keskellä koulupäivää on meno johonkin koulun ulkopuoliseen paikkaan esim. uimahalli, kirjasto ym. niin vanhemmat ajavat koululle ja vievät tytön kirjastoon tms. autolla vaikka matka on noin 400m.
Siis onko ne sen vanhemmat ihan sairaita kun ne ei tajuu lopettaa tuollaista tytön kyyditystä joka paikkaan!!!!!!!!
Ne on kyllä saanu sen vanhemmalla iällä ja se on ainut lapsi mutta silti.
Jos se on nyt jo noin huonossa kunnossa niin miten sitten 20 vuoden kuluttua?
ja se istuu autossakin aina kauheet vaatekerrokset päällä vaikka ulkona olisi noin 2 C talvitakki hanskat kaulaliina villasukat talvikengät
Ja se ei itse lähde esim. vaateostoksille 3 kilometrin päähän jos ei vanhemmat kuljeta autolla. Pitää nyt tuonikäisen pystyä itse kulkemaan tuollainen matka.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ettei tuohon kyydittämiseen yms. ole jotakin syytä?
Esim. jokin sairaus joka ei välttämättä näy päälle päin ?
Ei ole mitään sairautta..vaan se kyyditys on lähinnä sitä, että vanhemmat "pelkää" tai siis ei anna sen tytön kulkee yksin tai sit tyttö ei halua kun se on TOSI hidas kävelee eikä muutenkaan liiku yhtään. Ja sillä on sitten läheisriippuvuus...eli esim. koulussa on aina muutaman tietyn ystävän kanssa "jopa häiritsevästi" ja niinku seuraa niitä kaikkialle esim. luokassa viereiseen pöytään istumaan ja jos joku niistä kavereista menee syömään niin sekin menee, mutta muuten se ei käy ollenkaan syömässä eli se ei koskaan käy yksin syömässä vaan pitää olla aina joku kaveri mukana.
En tarkoita tätä pahalla, mutta oletko varma ettei tyttö ole lievästi kehitysvammainen?
Käykö hän koulua mukautetulla oppimäärällä vai ihan "tavallisesti"?
Tuo tapaus muistuttaa paljon erästä entistä koulukaveriani. Hän kävi normaalin peruskoulun ja ammattikoulun tukiopetuksen avulla, ja oli koko kouluajan hyvin samanlainen kuin tuo tyttö (tosin liikkui itsenäisemmin, esim. käveli kouluun 2-3km matkan), on siis itseasiassa varmaan vielä nykyäänkin samanlainen 'takertuva' ja lapsenomainen tyyppi.
Hänellä on lievä, ilmeisesti synnytyksessä olleista ongelmista johtuva aivovamma.
Ihan mukava kaveri hän oli aina, jotenkin tosi "aito" persoona. Tietenkin jutut olivat vähän yksinkertaisempia kuin muilla, eikä niitä aina jaksanut kuunnella.
Hän esim. sai ajokortin muutama vuosi sitten, vuotta myöhemmin kuin muu ikäluokka ja on nykyään töissä metallipajassa kotipaikkakunnallaan (kyseessä on siis poika).
tiedän ihmisen 14v poika, lihava, laiska, pelaa aina jotain v.u.. gameboyta, rupes jakaan ilmaisjakelua, vanhemmat vei autolla ja jako lehdetkin, poika istu autossa ja pelas. ilkkuu muille, kun joku ei uskalla tehdä jotain, mitä ei itse pystys tekeen , käy normaalia koulua äiti vie sinnekin 200m. kotiin syömään kun ei kouluruoka maistu tai äiti/ isä vie mäkkiin
Noi voi helvetti! Mitä ihmetää se sulle kuuluu! Taidat olla vähä kateellinen ku itteäs ei viedä joka paikkaan! Meillä on kotona vähän samanlainen tilanne, ei nyt ihan noin ääripäästä. Anna ihmisten olla ja keskity ite omaan elämääsi, eiköhän siinäkin ole ulkopuolisten silmillä katsottuna aika paljon parannettavaa!
Minun vanhempani kuskaavat 16-v. veljeäni joka paikkaan eikä hän ole oikein ikinä tehnyt tai mennyt mihinkään yksin.Vanhempani kuvittelevat että hän on sairas,siis anorektikko ja sillä perusteella he hallitsevat hänen elämäänsä täysin.Äitini ei käy töissä koska hänen täytyy olla kotona huolehtimassa veljestäni.Veljelläni ei ole kavereita koska vanhempani eivät anna hänen mennä minnekkään yksin.Joskus pienempänä hän sai mennä samaa luokkaa käyvän tytön synttäreille mutta sinnekin äiti tunki mukaan.
Monet jotka tuntevat perheeni,ja varsinkin äitini,sanovat ettei kaikki ole kohdallaan ja olen samaa mieltä.Äitini on varmasti psyykkisesti sairas.Mutta mitä voi tehdä asialle?
Toisaalta ei huvittaisi tehdä mitään koska mitäpä se minua liikuttaisi?
Toisaalta eikö ole aika normaalia huolehtia sukulaisistaan?
Aina kun yritän ottaa asian puheeksi(olen yrittänyt puhua tästä jo ainakin 7 vuotta)vanhempien kanssa,he vain huutavat että mitä se sinulle kuuluu ja että mitä täällä minun asunnossani teet.
Siis mitä teen?Pelastanko itseni ja jätän ilmeisen sairaan perheeni oman onnensa nojaan vai voinko tehdä asialle mitään?
Vanhemmat huolehtivat myös kaikesta.Hoitavat hänen lapsensa ja kotinsa myös.Tämä ei ole mitään provoilua vaan oikeaa elämää.Ainakin meidän naapurissa on käynyt niin.Alkuun ihmettelin kun 15v. tehtiin voileivät valmiiksi,myöhemmin sitä kun äiti teki opiskelija neitoselle viikon ruuat mukaan ja pesi viikonloppuna tytön&poikaystävän pyykit.Nuori pari meni naimisiin ja sai lapsia.Joka päivä tyttö ajoi autolla 20 Km:n matkan äidin luo syömään.ensin yhden ,myöhemmin kahden lapsen kanssa.
Tuli aika palata työelämään ja niinpä tyttären lapsia ei osaa kukaan muu hoitaa kuin mummi.No mummi/pappa haki joka aamu lapset 20Km.n päästä hoidettavaksi. Myöhemmässä vaiheessa nuori pari muutti mummilan vinttikamariin asumaan....
Todella toivon omista lapsistani omatoimisempia!