tekosyy käyttäytyä toista kohtaan huonosti. Seuraan nimittäin usein tätä palstaa ja moni yrittää ymmärtää puolisonsa huonoa käytöstä ajattelemalla, että se nyt on vain masentunut.
Minä olen masennukseen taipuvainen ihminen, se taipumus on ollut minussa jos ei aina, niin ainakin teini-iästä lähtien. Silti en koskaan ole toivonut läheisilleni muuta kuin hyvää. Vaikka itse en aina pysty olemaan niin iloinen tai onnellinen niin haluan että muut pystyvät. En ole koskaan haukkunut, tylyttänyt tai kiusannut lähellä olevia henkisesti tai fyysisesti. Ja jos olen todella masentunut ja väsynyt en edes jaksaisi haukkua ketään.
Normaali masentunut henkilö tiedostaa tilansa. Hän antaa puolisolle mahdollisuuden valita haluaako jakaa elämänsä ihmisen kanssa, joka toisinaan saattaa vajota masennuksen syövereihin. Masentunut ei ole sama kuin empatiakyvyttömyys, päinvastoin. Monet masentuneet ovat todella empaattisia, jopa liiallisissa määrin, mikä saattaa johtaa siihen että he ajattelevat ensin muita, eivät itseään. Ihmiset, jotka uhkailevat itsemurhalla, roikkuvat liian tiukasti kiinni, ovat sairaalloisen mustasukkaisia, käyttävät henkistä tai/ja fyysistä väkivaltaa jne. kärsivät todennäköisesti jostakin muustakin kuin pelkästä masennuksesta.
Masentuneena tarvitsen ehkä enemmän läheisyyttä, enemmän lohdutusta, enemmän kannustusta kuin moni muu mutta siinä se. Jos joku ei haluaisi olla kanssani, koska olen toisinaan masentunut, ymmärtäisin sen hyvin. Ei kukaan voi toista vangita tai pitää kiinni. Minä olen kuitenkin aikuinen ihminen ja masennuksesta huolimatta minun pitää osata selvitä tästä arjesta yksinkin enkä voi ketään pakottaa huolehtimaan itsestäni.
Jos joku ihminen tuntisi olonsa pahaksi lähelläni, oli syynä masennukseni tai vaikka vain se ettemme ole samalla aaltopituudella, niin sanoisin, että lähde. Sinulla on elämää elettävänä, kauniita asioita koettavana. Jos et näe niitä kanssani niin sehän olisi ihan sama kuin olisit kuollut.
Masennus ei
63
9540
Vastaukset
- huomannut
sellaista, että jotkut kärsivät masennuksesta ja jotkut ovat masentuneita. Niissä on vissi ero, vaikka monesti etenkin jälkimmäistä erehdytään luulemaan ensin mainituksi.
- ylös
"Minä olen kuitenkin aikuinen ihminen ja masennuksesta huolimatta minun pitää osata selvitä tästä arjesta yksinkin enkä voi ketään pakottaa huolehtimaan itsestäni."
Hatun noston arvoinen lause!- Myös_masentunut
Olen pitkään miettinyt, mikä minulla vaivaa, kun olen todella luullut, että masentunut on juuri tuollainen persoona, jota puolsit jutussasi.
Minullakin tulee ajoittain (aika usein itse asiassa) olo, että mieli menee maahan, mutta en halua sitä muille ja minulla on liiankin suuri empatiakynnys. Saatan joskus jopa tuntea pahaa oloa ja masennusta ihan hyvän ystävänikin tilanteesta (mm. pari viikkoa sitten en nukkunut ystäväni ongelmien takia) ja mieheni on sanonut, että joku muu minussa heittää, ei se masennusta ole.
Jotenkin vain helpompi nyt jatkaa tästä kun ymmärtää, mikä todella tuo on (: - masentuneen puoliso
Voi kun ton kuulis oman puolison suusta josta on tullut varsinainen passuuttaja. Hän käyttää masennusta tekosyynä esim. että ei tarvitse tehdä kotitöitä tai huolehtia yhtään mistään vaan nukkua koko päivän. Itsellä rupeaa olemaan voimat vähissä kun joutuu siivoon,laittaan ruokaa,huolehtiin hänen juoksevat asiat ja vielä käymään töissä. Hän yleensä heräilee kun tulen töistä ja kysyy vaan että koska rupean laittaan ruokaa. Muuten tosi ihana ja kultainen ihminen.
Olen siis mies ja kumppanini nainen :) - -karmiaa-
masentuneen puoliso kirjoitti:
Voi kun ton kuulis oman puolison suusta josta on tullut varsinainen passuuttaja. Hän käyttää masennusta tekosyynä esim. että ei tarvitse tehdä kotitöitä tai huolehtia yhtään mistään vaan nukkua koko päivän. Itsellä rupeaa olemaan voimat vähissä kun joutuu siivoon,laittaan ruokaa,huolehtiin hänen juoksevat asiat ja vielä käymään töissä. Hän yleensä heräilee kun tulen töistä ja kysyy vaan että koska rupean laittaan ruokaa. Muuten tosi ihana ja kultainen ihminen.
Olen siis mies ja kumppanini nainen :)Kaameeta kuultavaa, ämmä löhöö päivät pitkät ja h e r ä i l e e vasta kun tulet töistä!!!! Ekaksi vaatimassa ruokaa!!! Mahtaa olla hirvee tynnyrikin jos ei liiku ollenkaan? Ei jumalauta. Se ei ole mikään masentunut vaan patalaiska passuuttaja (kuten kerroitkin) ja kun on huomannut, että olet hyväntahtoinen hölmö, on vetänyt tuon roolinsa aivan tappiin saakka. Heitä se helmake ulos eli jäähylle vähäksi aikaa, niin eiköhän palaudu maan pinnalle äkkiä ja rupea elämään. Siis... tässä menee sanattomaksikin.
- on eriasia
masentuneen puoliso kirjoitti:
Voi kun ton kuulis oman puolison suusta josta on tullut varsinainen passuuttaja. Hän käyttää masennusta tekosyynä esim. että ei tarvitse tehdä kotitöitä tai huolehtia yhtään mistään vaan nukkua koko päivän. Itsellä rupeaa olemaan voimat vähissä kun joutuu siivoon,laittaan ruokaa,huolehtiin hänen juoksevat asiat ja vielä käymään töissä. Hän yleensä heräilee kun tulen töistä ja kysyy vaan että koska rupean laittaan ruokaa. Muuten tosi ihana ja kultainen ihminen.
Olen siis mies ja kumppanini nainen :)..kuin masentunut, tunnen myös vaimosi kaltaisia tyyppejä paljon takanapäin ne naureskelee ystävilleen, että mieheni tekee kaikki mun puolesta. Siä paitsi masentunutta pitää potkia persuukksille jotta se tekis jotain tuommoinen makuuttaminen ei edistä asiaa tippaakaan.
- kuka,mitä ,häh
masentuneen puoliso kirjoitti:
Voi kun ton kuulis oman puolison suusta josta on tullut varsinainen passuuttaja. Hän käyttää masennusta tekosyynä esim. että ei tarvitse tehdä kotitöitä tai huolehtia yhtään mistään vaan nukkua koko päivän. Itsellä rupeaa olemaan voimat vähissä kun joutuu siivoon,laittaan ruokaa,huolehtiin hänen juoksevat asiat ja vielä käymään töissä. Hän yleensä heräilee kun tulen töistä ja kysyy vaan että koska rupean laittaan ruokaa. Muuten tosi ihana ja kultainen ihminen.
Olen siis mies ja kumppanini nainen :)ei taida olla kysymys masennuksesta vaan laiskuudesta..otappa sitä akkaas kädestä kiinii ja menkää yhdessä lääkäriin ,lääkkeet kyllä löytyy jos haluaa..monet ns. masentuneet käyttävätkin masennusta tekosyynä ettei tarvitse lähteä työelämään tai edes kotona kotiaskareita tehdä..kaikki masentuneet vaan kuntoutukseen.Aivan yhtä lailla pitäisi masennusta hoitaa kuntotuksen avulla kuin tuki-liikuntaelin sairauksia hoidetaan.
kuntoutuksessa on niin pätevät lääkärit,psykologit,psykiatrit,mielenterveyshoitajatym.,että kyllä siellä oikeasti masentuneet eroitellaan lintsareista..Pahinta on jäädä kotiin neljän seinän sisälle itseään säälimään..kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.. - masentuneen puoliso
-karmiaa- kirjoitti:
Kaameeta kuultavaa, ämmä löhöö päivät pitkät ja h e r ä i l e e vasta kun tulet töistä!!!! Ekaksi vaatimassa ruokaa!!! Mahtaa olla hirvee tynnyrikin jos ei liiku ollenkaan? Ei jumalauta. Se ei ole mikään masentunut vaan patalaiska passuuttaja (kuten kerroitkin) ja kun on huomannut, että olet hyväntahtoinen hölmö, on vetänyt tuon roolinsa aivan tappiin saakka. Heitä se helmake ulos eli jäähylle vähäksi aikaa, niin eiköhän palaudu maan pinnalle äkkiä ja rupea elämään. Siis... tässä menee sanattomaksikin.
Juup tällästä tää on ollu nyt jo kohta kolme vuotta :( Todella rankkaa itselle!! Masennukseen hänellä on lääkitys ja hoitoakin on saanut mutta siltikään sitä ei kiinnosta kun nukkuminen :( Jos ei se vielä riitä että ei tee mitään niin hän käyttäyttyy kuin SIKA vaatteet jää lattialle tiskit olkkarin pöydälle. Eipä taida olla enään meikäläisellä muuta mahdollisuutta kun poistua takavasemmalle tästä suhteesta :( Kyllähän se vituttaa kun ite painaa pienellä palkalla pitkiä päiviä duunia ja kotona odottaa sohvalla makaava sika joka ei ole edes herännyt kun tulen töistä :(
- Tristar
Masennus on sairaus, jonka kuvaan kuuluu myös olennaisesti se että sairastunut ei itse ymmärrä tilansa vakavuutta tai ylipäänsä sitä että on masentunut. Poikkeuksia tsäsäkin toki on, moni kroonisesti masenutnut on oppinut tunnistamaan oireensa jotta osaa hakea apua ja hoitoa ajoissa.
Jos sinulla on tarve jakaa mututietoa faktana, ymmärrän sen mutta en hyväksy sitä. Sinä puhut alakulosta, teiniangstista tai jostain aivan muusta :D et masennuksesta.
***- ----
Sitä paitsi masennuksen sisälläkin on huomattavia eroja. Lievästä/keskivaikeasta/vaikeasta masennusta sairastavat käyttäytyvät hyvin eri tavoin.
- kolahtiko kalikka?
Nyt olet kyllä itse hakoteillä.
ICD10 psykiatrian luokituskäsikirja lienee lainattavissa - minulla se on käytössä työni puolesta.
Ne on ihan eri taudit joissa kriteeri on se että ei itse tajua olevansa sairas. - sinisiipi
kolahtiko kalikka? kirjoitti:
Nyt olet kyllä itse hakoteillä.
ICD10 psykiatrian luokituskäsikirja lienee lainattavissa - minulla se on käytössä työni puolesta.
Ne on ihan eri taudit joissa kriteeri on se että ei itse tajua olevansa sairas.Samaa mieltä Tristarin kanssa. Kaikista parhaiten masentunut ihminen huomaa itse olevansa masentunut. Aika harvoin sitä näytetään edes ulospäin ja monesti ei edes kerrota muille. Siinä vaiheessa, kun masennus alkaa näkyä se on jo todella vaikeaa masennusta. Aika jännä kuitenkin vaikka yksinhuoltaja ystäväni, joka on masentunut, jaksaa kuitenkin ottaa muut huomioon, tehdä kotitöitä ja harvakseltaan käydä töissä, vaikka onkin jo saanut sairaslomaa. Minä tiedän, että hän on masentunut. En siitä, että se näkyy ulospäin vaan koska hän on kertonut. Hän ei harrasta sitä, että vetoaa masennukseen joka käänteessä.
Mitä teiniangstailuun. Osilla puberteetti iän masennus kyllä johtuu hormoneista ja yleisestä kapinasta sekä identiteettikriisistä, mutta monilla teineillä saattaa oikeasti olla vakavia ongelmia, kuten koulukiusaaminen syrjinnän kohteeksi joutuminen ja vakavat vaikeudet kotona. Silloin kyllä masennutaan. En siis itse ole enää teini-iässä. Onko se ainoastaan aikuisten etuoikeus olla masentunut? - sinisiipi
sinisiipi kirjoitti:
Samaa mieltä Tristarin kanssa. Kaikista parhaiten masentunut ihminen huomaa itse olevansa masentunut. Aika harvoin sitä näytetään edes ulospäin ja monesti ei edes kerrota muille. Siinä vaiheessa, kun masennus alkaa näkyä se on jo todella vaikeaa masennusta. Aika jännä kuitenkin vaikka yksinhuoltaja ystäväni, joka on masentunut, jaksaa kuitenkin ottaa muut huomioon, tehdä kotitöitä ja harvakseltaan käydä töissä, vaikka onkin jo saanut sairaslomaa. Minä tiedän, että hän on masentunut. En siitä, että se näkyy ulospäin vaan koska hän on kertonut. Hän ei harrasta sitä, että vetoaa masennukseen joka käänteessä.
Mitä teiniangstailuun. Osilla puberteetti iän masennus kyllä johtuu hormoneista ja yleisestä kapinasta sekä identiteettikriisistä, mutta monilla teineillä saattaa oikeasti olla vakavia ongelmia, kuten koulukiusaaminen syrjinnän kohteeksi joutuminen ja vakavat vaikeudet kotona. Silloin kyllä masennutaan. En siis itse ole enää teini-iässä. Onko se ainoastaan aikuisten etuoikeus olla masentunut?Korjaan... Siis... Nimenomaan olen erimieltä tristarin kanssa ja samaa mieltä edellisen kanssa.
- metsässä....
Masennuksen (ei psykoottinen) nimenomaan huomaa AINA ensin itse! Muut saattavat syyttää murjottamisesta tai ihmetellä, mutta itse depressiossa oleva ihminen tuntee SEN VALTAVAN TUSKAN, jonka sairaus aiheuttaa.
Mulla meni ekana unet, sitten mikään ennen "kiva" ei enää huvittanut. Sitten tuli tuskatilat ja karmee ahdistus, jotka kuuluvat traumaattisista syistä johtuvaan masennukseen.
Älä kirjoita sellaista mikä ei pidä paikkaansa tai tutustu asioihin paremmin, jookos?
Psykoosit ovat tiloja, joissa sairastunut ei aina tiedä olevansa sairas vaan ympäristö huomaa oireet ensin.
Näitä ei saa sotkea keskenään. - OIKEIN-
Itse olen kärsinyt psyykeongelmista jo lähes 30 vuotta. Kyllä siihen tarvittaisiin lähimmäisen ymmärrystä ja terapia on kaiken a ja o. Lääkitys tietysti auttaa, mutta sitäkin on välillä vaihdettava, kun toleranssi on täysi. Asun yksin. En siis voi ketään passuuttaa. Itse on tehtävä kotityöt. Olen eläkkeellä, mutta en psyykeongelmien takia. Viime vuonna kävin aallon pohjalla: tuntui, että tästä elämästä ei tule kertakaikkiaan yhtään mitään. Halusin vain kuolla ja nukkua. Mikään ei huvittanut, vaikka aurinko paistoi ulkona. Minulla vaan verhot ikkunan edessä. Kenellekään en voinut asioistani puhua, kun terapeutilleni ja onneksi minulla onkin hyvä hoitosuhde. Äitini mielestä masennus ei ole sairaus. Siihen pääse jokainen, joka haluaa. Kyllä se vaan sairaus on siinä, missä esim. päänsärkykin. Avioliitto saattaa kyllä joutua koetukselle jos toinen on psyykesairas. Minulla ollut koko aikuisikän masennusta, mutta voimistui väkivaltaisen avioliiton myötä. Onneksi se on nyt ohi ja voin keskittyä vain itseeni ja lapseeni. Tsemppiä kaikille psyykesairaille. Se ei ole mikään vähättelyn asia. Siitä pitäisi puhua huomattavasti enemmän.
- ex-masis
kolahtiko kalikka? kirjoitti:
Nyt olet kyllä itse hakoteillä.
ICD10 psykiatrian luokituskäsikirja lienee lainattavissa - minulla se on käytössä työni puolesta.
Ne on ihan eri taudit joissa kriteeri on se että ei itse tajua olevansa sairas.Pitkäaikaisessa masennuksessani ja siitä monen vuoden työkkö ulospäässeenä, en voi sanoa kuin että psykiatrit eivät saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Miksikö? Koska kaikki on suoraan jostakin eepoksesta luettua, vailla käyttännönpohjaa siitä mitä masentuneen elämä on!
En tiedä yhtään masentunutta joka olis psykiatrilla/psykologilla käynyt joille ei olisi toisteltu samaa shittiä: oliko lapsuutesi vaikea, varmaankin tämä johtuu siitä ja kaivetaan vaikka mikä asia sieltä, että se nyt sen trauman aiheuttanut.Samat kysymykset ja kaikki samalle liukuhihnalle, lääkkeitä naamariin ja se siitä.
Psykiatrian opikirjoilla voi puolestani heittää vesilintua! Kolmella kävin, yksikään niistä mua ei parantanut. - tarina
ex-masis kirjoitti:
Pitkäaikaisessa masennuksessani ja siitä monen vuoden työkkö ulospäässeenä, en voi sanoa kuin että psykiatrit eivät saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Miksikö? Koska kaikki on suoraan jostakin eepoksesta luettua, vailla käyttännönpohjaa siitä mitä masentuneen elämä on!
En tiedä yhtään masentunutta joka olis psykiatrilla/psykologilla käynyt joille ei olisi toisteltu samaa shittiä: oliko lapsuutesi vaikea, varmaankin tämä johtuu siitä ja kaivetaan vaikka mikä asia sieltä, että se nyt sen trauman aiheuttanut.Samat kysymykset ja kaikki samalle liukuhihnalle, lääkkeitä naamariin ja se siitä.
Psykiatrian opikirjoilla voi puolestani heittää vesilintua! Kolmella kävin, yksikään niistä mua ei parantanut.Sinulla ei ollut onni matkassa.
Itse olen käynyt työpaikkani psykologilla ja hänelle kaunis kiitos koska on onnistunut työssään.
Hän ei kannata lääkehoitoja, mutta kohdallani katsoi sen hyväksi. Haluaisi aloittaa terapian, muutta Kela sanelee säännöt.
Että näin. - että...
ex-masis kirjoitti:
Pitkäaikaisessa masennuksessani ja siitä monen vuoden työkkö ulospäässeenä, en voi sanoa kuin että psykiatrit eivät saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Miksikö? Koska kaikki on suoraan jostakin eepoksesta luettua, vailla käyttännönpohjaa siitä mitä masentuneen elämä on!
En tiedä yhtään masentunutta joka olis psykiatrilla/psykologilla käynyt joille ei olisi toisteltu samaa shittiä: oliko lapsuutesi vaikea, varmaankin tämä johtuu siitä ja kaivetaan vaikka mikä asia sieltä, että se nyt sen trauman aiheuttanut.Samat kysymykset ja kaikki samalle liukuhihnalle, lääkkeitä naamariin ja se siitä.
Psykiatrian opikirjoilla voi puolestani heittää vesilintua! Kolmella kävin, yksikään niistä mua ei parantanut.masennus on suoja liiallista kipua vastaan? Kun mieli alkaa nostaa lapsuuden karmeita kokemuksia esiin (psyyken ollessa kyllin vahva) niin alitajunta haluaa painaa ne takaisin alas. Siis pois piiloon, ne ahdistavat.
Siitä syntyy masennus.
Tämän kaavion kuulin eräältä psykoterapeutilta ja se on ainakin kohdallani vissi tosi.
Siis: esim. hyväksikäyttö (muisto nousee)
liian tuskallinen muistaa
alitajunta painaa pois
Syntyy masennus l. depressio
Kun koko kivulias prosessi on työstetty terapiassa, niin masennus käy tarpeettomaksi. Silloin olet parantunut.
Trauma on aina jossain elämänvaiheessa olemassa, jos ihminen masentuu. Kun perussyy selvitetään, itketään ulos niin depis helpottaa.
Vertaa laastariin: jos laitat märkivän haavan päälle aina uuden laastarin, voitko olettaa että haava koskaan paranee täysin??
Märkä on putsattava ja sitten laitettava sitä laastaria ja kas, haava on terve viikossa.
Mulla on 9.s terapia vuosi menossa ja nyt alkaa valo ja todellinen onnellisuus ja ilo näkyä jo kasvoiltakin. - nimimErkki
ex-masis kirjoitti:
Pitkäaikaisessa masennuksessani ja siitä monen vuoden työkkö ulospäässeenä, en voi sanoa kuin että psykiatrit eivät saaneet yhtään mitään aikaiseksi. Miksikö? Koska kaikki on suoraan jostakin eepoksesta luettua, vailla käyttännönpohjaa siitä mitä masentuneen elämä on!
En tiedä yhtään masentunutta joka olis psykiatrilla/psykologilla käynyt joille ei olisi toisteltu samaa shittiä: oliko lapsuutesi vaikea, varmaankin tämä johtuu siitä ja kaivetaan vaikka mikä asia sieltä, että se nyt sen trauman aiheuttanut.Samat kysymykset ja kaikki samalle liukuhihnalle, lääkkeitä naamariin ja se siitä.
Psykiatrian opikirjoilla voi puolestani heittää vesilintua! Kolmella kävin, yksikään niistä mua ei parantanut.Että olet toivoton tapaus.
- Tristar
metsässä.... kirjoitti:
Masennuksen (ei psykoottinen) nimenomaan huomaa AINA ensin itse! Muut saattavat syyttää murjottamisesta tai ihmetellä, mutta itse depressiossa oleva ihminen tuntee SEN VALTAVAN TUSKAN, jonka sairaus aiheuttaa.
Mulla meni ekana unet, sitten mikään ennen "kiva" ei enää huvittanut. Sitten tuli tuskatilat ja karmee ahdistus, jotka kuuluvat traumaattisista syistä johtuvaan masennukseen.
Älä kirjoita sellaista mikä ei pidä paikkaansa tai tutustu asioihin paremmin, jookos?
Psykoosit ovat tiloja, joissa sairastunut ei aina tiedä olevansa sairas vaan ympäristö huomaa oireet ensin.
Näitä ei saa sotkea keskenään.Masentunut tuntee itse sen tuskan, ja uskoo olevansa mitätön, huono ja epäonnistunut ihmsienä, itsetuhoinenkin. Ei siinä ensimmäisenä tuel mieleene ttä hei, olen sairas!
Oireet ihminen tuntee ensin tise, mutta masentunut ei läheskään aina ymmärrä itse olevansa SAIRAS. JOtkut tunnistavat oireet, toiset vain sairastavat hakematta apua koska eivät ymmärrä olevansa sairaita.
Kaksi kertaa masennuskesta (sairaus) ylipäässeenä ja terapioissa laukanneena, en ole ihan kokematon tässäkään. Tosiaalta en edes yritä väittää että joakiennt apaus olisi saman kaavan tositoa, niinkuin joku jo sanoikin, eroja on meielettömästi. Mutta se väite että masentunut huomaa aina itse ensin olevansa sairas, on täyttä potaskaa.
***
- aivan asiaaa
Minusta tekstisi oli ihan asiaa ! mutta ainakin itselläni olen huomannut että saatan jsokus tiuskia kun olen aivan loppu ja maassa. mutta huomaan sen heti itse ja pyydän anteeksi, masentuneet yleensäkkin ajattelet ennemmin muita kuin itteänsä,ainakin omani kohdalla se menee niin :)
olen saamaa mieltä !- NeulaNaama
Itse on tullut psykiatrit ja psykologit "läpikäytyä" ja voin sanoa että tunnistan itseni aloittajan viestistä.
Ja ennenkuin joku taas alkaa pätemään teiniangstista yms niin voin kertoa että masennus on ollut ongelmani jo lapsesta asti ja olen myös käynyt todella raskaan vaiheen läpi jossa lääkärini määräsi minut pakkohoitoon. Söin myös 4eri mieliala lääkettä, psykologi kertoi että olen maanis-depresiivinen ja kärsin itsetunto-kriisistä.
Usein huomaan että välitän kaikista muista enemmän kuin itsestäni ja usein koko päivä menee muita auttaessa ja talon puhtaana pidossa ilman että edes ymmärrän antaa aikaa itselleni, sillä jos vaikka alan ompelemaan vaatteita ja miesystäväni tulee kotiin eikä tiskit ole tehty tunnen hirveää syyllisyyttä asiasta..
Vaikka miesystäväni aina itse sanoo että minun pitäisi antaa enemmän aikaa itselleni ja nauttia päivästä...
Harmillista sinänsä koska minusta tuntuu etten siihen pysty, en ansaitse/ole ansainnut "omaa aikaa".
Masennus ei ole helppo ja kuten on jo sanottu usein masentneena tulee empatiat "pintaan" eikä oma hyvä olo ole se kaikkein tärkein...
Nyt 23v sanoisin että olen parempaan suuntaan menossa, lääkityksen olen lopettanut koska ei elämääni sopinut enkä saanut hyvää oloa edes, ainoastaan lisää ongelmia perheeni ka ystävieni kanssa...
Jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään ja oli hyvin sanottu, jokaisen täytyy itse elämästä läpi selvitä, masennus tai ei, muttei sitä kukaan toinen puolestasi tee, masennus vain vaikeuttaa asioita niin usein.
Voimia kaikille ja eiköhän olo tässä parane taas kunhan kesä tulee :)
Sini - MASENTUNUT-
NeulaNaama kirjoitti:
Itse on tullut psykiatrit ja psykologit "läpikäytyä" ja voin sanoa että tunnistan itseni aloittajan viestistä.
Ja ennenkuin joku taas alkaa pätemään teiniangstista yms niin voin kertoa että masennus on ollut ongelmani jo lapsesta asti ja olen myös käynyt todella raskaan vaiheen läpi jossa lääkärini määräsi minut pakkohoitoon. Söin myös 4eri mieliala lääkettä, psykologi kertoi että olen maanis-depresiivinen ja kärsin itsetunto-kriisistä.
Usein huomaan että välitän kaikista muista enemmän kuin itsestäni ja usein koko päivä menee muita auttaessa ja talon puhtaana pidossa ilman että edes ymmärrän antaa aikaa itselleni, sillä jos vaikka alan ompelemaan vaatteita ja miesystäväni tulee kotiin eikä tiskit ole tehty tunnen hirveää syyllisyyttä asiasta..
Vaikka miesystäväni aina itse sanoo että minun pitäisi antaa enemmän aikaa itselleni ja nauttia päivästä...
Harmillista sinänsä koska minusta tuntuu etten siihen pysty, en ansaitse/ole ansainnut "omaa aikaa".
Masennus ei ole helppo ja kuten on jo sanottu usein masentneena tulee empatiat "pintaan" eikä oma hyvä olo ole se kaikkein tärkein...
Nyt 23v sanoisin että olen parempaan suuntaan menossa, lääkityksen olen lopettanut koska ei elämääni sopinut enkä saanut hyvää oloa edes, ainoastaan lisää ongelmia perheeni ka ystävieni kanssa...
Jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään ja oli hyvin sanottu, jokaisen täytyy itse elämästä läpi selvitä, masennus tai ei, muttei sitä kukaan toinen puolestasi tee, masennus vain vaikeuttaa asioita niin usein.
Voimia kaikille ja eiköhän olo tässä parane taas kunhan kesä tulee :)
Sini23 v ja kauan masentunut. Minä olen kohta 49 v ja voin sanoa, että olen kauan masentunut. Jo tuossa edellä kirjoitin, että n. 30 vuotta. Asiaa kyllä kirjoitit, mutta oleppa masenunut 30 vuotta ja yhtä ylä- ja alamäkeä, niin sitten voit sanoa, että kauan. Siihen on mahtunut monta "itsetuho" yritystä. Onneksi en ole toisiin käynyt käsiksi. Mutta vaikea masennustila, kun on niin sitä ei pysty muuta tekemään, kun nukkumaan ja itkemään. Hyvä, että kaupassa pystyy käymään. Olen myös käynyt terapiassa monet, monet vuodet. Sekä psykologilla, että psykiatrilla. Kerran olen ollut osastolla pari viikkoa. Mutta tästä vaan yritettävä eteenpäin kevättä kohti. Mielessä vain tuo ikä, että voi tehdä sekin temmoset - tsemppiä kuitenkin kaikille psyykesairaille.
- Jannika P.
Masentunut VOI juuri olla empatiakyvytön, eikä välttämättä todellakaan tunnista tilaansa. Se voi olla salakavala "tauti", kun ei ymmärrä, miksi tuntee juuri niin. Masentuneet ovat usein hyvin itsekeskeisiä.
- kärsivä
ihminen menee syvälle itseensä ja pyrkii pois toisten läheisyydestä, itse kokeneena voin näin sanoa. Mikään ei huvíta mikään ei saa iloiselle mielelle , menee vain yksinäisyyteen, välttää muita ja haluaa vain olla yksin.
Elämä tuntuu toivottomalta haluaa vain kuolla, Tämän tiedän , koska olen kärsinyt syvän masennuksen , olen saanut avun.
Masennus kuitenkin pyrkii keväisin nostamaan päätään. - masennukseen suomessa
ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä kun osaa päätellä syy seuraus suhteet.
Alkoholin kulutus nousi kun alkoholin hintaa alennettiin EU tasolle 30 %. Se korreloi suoraan mielenterysongelmien kasvuun. jotka yllätys yllätys nousivat saman verran.
Alkoholi tuottaa masennusta itse käyttäjälleen ja viidelle hänen läheisistään.
Kuten tiedätte, masennus on "olotila" joka helposti tartuu tukijoukkoihin. varsinkin lapset ovat herkkiä sairastumaan, kun jompi kumpi vanhemmista juo ja on masentunut. Lapsi samaistuu ja koettaa olla tukena vanhemmalleen, isälleen tai äidilleen.
No tämä johtaa hänenkin juomiskierteeseen helposti teini-iässä. Lohtua haetaan sitten pahaan oloon pullosta kuten vanhemmat. Ja masennuksen kierrekin on sitten sama, kun ei opiskelut luista tai onnistu,. No on onneksi osa nuorista fiksujakin eivät jatka samaa kierrettä.
Mutta masennus heillä on jo imetty äidinmaidossa perintönä, joten siitä he eivät silti pääse.- Heemuli
Tosiasia kuitenkin on että masennus tuo mukanaan monesti alkoholin ja alkoholi masennuksen. Mutta pelkkä alkoholi ei tuota masennusta kuten ei masennuskaan saa kaikkia juomaan.
Tuo on siis vain syyllistämistä, jota masentuneet eivät todellakaan kaipaa osakseen. - kersantti.Karolina
Mutta mistäs se masennus on tullut? Alkoholiin turvautuu moni että unohtaisi edes hetkeksi arjen harmit, sekä jäävät hyvin äkkiä koukkuun. Usein pohjalla on syynä työttömyys ja sen mukanaan tuoma köyhyys. Stressi joka päiväisestä selviytymisestä, kun senttejä ei oo ja nekin vähäiset tarvitsee venyttää. Ei ole rahaa kunnolla ruokaan, puhumattakaan harrastuksiin tai muihin virikkeisiin...Ja noidankehä on valmis!
Se että lapset juo. Johtuu siintä että lapsi ottaa mallia ympäristöstään, he joko alkavat juomaan tai sitten etvät koskekkaan viinaan.
Uusia maahanmuutto keskuksia suunnitellaan avattavaksi vaikka työttömyys luvut ovat korkeat ja kasvavat koko ajan. Ei rahat niihin tuu EU.lta vaan meiltähän veronmaksajilta ne loppujalopuks menee. - NeulaNaama
"No on onneksi osa nuorista fiksujakin eivät jatka samaa kierrettä" ???
Anteeksi,mutta masennuksella/alkoholiongelmilla ei ole yhtään mitään tekemistä kuinka fiksu lapsi on, masennus ja alkoholismi kulkee geeneissä, ei sitä kukaan valitse että nyt alan masentuneeksi tai "juopoksi" se vaan tulee tai ei.
Itse olin "fiksu", koulussa ainakin, 8,8 päättötodistus ja silti kävin läpi ajan jolloin olin todella pahasti masentunut, olin aina yksin kotona, ilman ystäviä ja iltaisin rukoilin että jos Jumala on olemassa en aamulla enää nousisi ylös...
En todellakaan valinnut "seurata vanhempieni esimerkkiä" enkä omasta mielestäni ollut niin tyhmä että tartuin vain pulloon tai annoin sen tapahtua!
Masennus on vakava tila jossa ihminen menettää kaiken ilon ja energian ja elämänhalun ja "parantuminen" vie aikaa.
En ole vieläkään masennuksesta erossa enkä usko että se koskaan on kokonaan poissa.
Voin ainoastaan keskittyä kaikkeen kauniiseen elämässäni vaikkei sekään usein onnistu, mutta luovuttaa ei saa, vaikka se tyhmältä kuulostaakin.
Sinunlaisesi ihmiset ovat raivostuttavia, heti syy alkoholille ja "heikkoluontoisille tyhmille teineille" vaikket nähtäväti tiedä masennuksesta tuon taivaallista!
Alkoholismi ja masennus ovat kaksi aivan eri asiaa joita ei voi noin vain yleistää että kaikki alkoholistit ovat masentuneita ja toisin päin!!
Ainoastaan ihmiset jotka joutuvat/ovat joutuneet masennuksen kanssa elämään ymmärtävät mistä on kyse. Vaikka sitten olisi ympärillä 100 ihmistä jotka kuorossa hokevat "Mä ymmärrän miltä sunsta tuntuu" ja kokemuksesta sanon että kyseiset "tukijat" vain pahentavat masentuneen oloa kun itsestÄ kuitenkin tuntuu ettei yhtään kukaan ymmärrä miten vaikea olo on.
S - Ei historiallisen hyvät työ...
Masennusalttius saa alkunsa symbioosivaiheessa.
Maailman johtavin terveysjärjestö WHO on lukuisasti yrittänyt patistaa nykyisiä urakeskeisiä äitejä imettämään pidempään. WHO suositus on lähes 3 vuotiaaksi asti jotta normaali vastuskyky kehittyisi ja jotta symbioosi/läheisyyden kautta normaali turvallisuuden tunne ynm kehittyisi.
Lisäksi äidit ovat muuttuneet muutenkin "urakeskeisiksi, miehisimmiksi" jääkaappiäideiksi. Tästä vaurioituu varsinkin poikalasten itsetunto myöhemmälläkin iällä.
Huomattavaa on myös että äitien juominenkin on 5*krt vain 30 vuodessa suomessa.
Lisäksi yhä useamman lapsuus sekä aikuisuus hajoaa eroihin. Olemme yhtäkkiä tilanteessa jossa avioeroista päätyy 50% ja avoeroista 90%. Nainen vielä jättäjänä lähes 3/4 tapauksista suomessa.
Lisäksi yhtäkkiä talouksistamme on jo lähes 50% yhden ihmisen yksinäisiä talouksia.
Tämä on ennennäkemätöntä historiassa ja tulee sairastuttamaan yhä enemmän ihmisiä.
Näin ollen ei ole siis ihme että vaikka olemme rikkaampia kuin koskaan, työolot kiistatta parhaat mitä koskaan jne - niin masiksesta eläkkeelle jäävien määrä on kasvanut huimaa vauhtia 90 luvun alusta - kasvanut siltikin - vaikka juuri samaan aikaan markkinoille on tullut uusi toimiva ssri lääkeryhmä jota popsiikin jo 400 000 suomalaista.
Tätä asiaa ei vaan tuoda esiin koska niin suuri osa toimittajista on joko feminismiin tai sosialismiin (syy aina työoloissa) kallellaan. - iskä10
Ei historiallisen hyvät työ... kirjoitti:
Masennusalttius saa alkunsa symbioosivaiheessa.
Maailman johtavin terveysjärjestö WHO on lukuisasti yrittänyt patistaa nykyisiä urakeskeisiä äitejä imettämään pidempään. WHO suositus on lähes 3 vuotiaaksi asti jotta normaali vastuskyky kehittyisi ja jotta symbioosi/läheisyyden kautta normaali turvallisuuden tunne ynm kehittyisi.
Lisäksi äidit ovat muuttuneet muutenkin "urakeskeisiksi, miehisimmiksi" jääkaappiäideiksi. Tästä vaurioituu varsinkin poikalasten itsetunto myöhemmälläkin iällä.
Huomattavaa on myös että äitien juominenkin on 5*krt vain 30 vuodessa suomessa.
Lisäksi yhä useamman lapsuus sekä aikuisuus hajoaa eroihin. Olemme yhtäkkiä tilanteessa jossa avioeroista päätyy 50% ja avoeroista 90%. Nainen vielä jättäjänä lähes 3/4 tapauksista suomessa.
Lisäksi yhtäkkiä talouksistamme on jo lähes 50% yhden ihmisen yksinäisiä talouksia.
Tämä on ennennäkemätöntä historiassa ja tulee sairastuttamaan yhä enemmän ihmisiä.
Näin ollen ei ole siis ihme että vaikka olemme rikkaampia kuin koskaan, työolot kiistatta parhaat mitä koskaan jne - niin masiksesta eläkkeelle jäävien määrä on kasvanut huimaa vauhtia 90 luvun alusta - kasvanut siltikin - vaikka juuri samaan aikaan markkinoille on tullut uusi toimiva ssri lääkeryhmä jota popsiikin jo 400 000 suomalaista.
Tätä asiaa ei vaan tuoda esiin koska niin suuri osa toimittajista on joko feminismiin tai sosialismiin (syy aina työoloissa) kallellaan.Lisäisin tähän vielä perstuntumalta, että suuri osa lapsista elää ainoastaan yhden erittäin kiireisen ja stressaantuneen vanhemman hoivissa. Kaikenkaikkiaan täytyy olla sokea, jos ei näe näitä mainitsemiasi asiayhteyksiä. Tai sitten niitä ei haluta jostain syystä tunnustaa vieläkään.
- iskä10
iskä10 kirjoitti:
Lisäisin tähän vielä perstuntumalta, että suuri osa lapsista elää ainoastaan yhden erittäin kiireisen ja stressaantuneen vanhemman hoivissa. Kaikenkaikkiaan täytyy olla sokea, jos ei näe näitä mainitsemiasi asiayhteyksiä. Tai sitten niitä ei haluta jostain syystä tunnustaa vieläkään.
Ihmetystä herättää myös tämä sinkkuuden ihannointi ja markkinointi. Keiden lie aikaansaannoksia? Perhearvoja ei puolusta juuri kukaan, koska se "näiden" mielestä lie vanhanaikaista? Naisia jopa kehoitetaan hajoittamaan perheensä ja lähtemään "huonosta parisuhteesta", ja samalla joka tuutista toitotetaan sinkkuilun ihanuutta? Ja joukossa näköjään tyhmyys tiivistyy! Lapset taatusti hämmentyneitä ja hädissään moisesta vöyhötyksestä! Luonnollisimpia asioita ihmisillä lie, että mies ja nainen haluaa elää ja olla yhdessä, ja perustaa perheen, vai kuinka? Joku hössöliike nyt vain on kovasti yrittänyt leimata tätäkin asiaa luonnottomaksi, ja valitettavan hyvin siinä onnistunutkin. Älkää enää kyselkö mistä pahoinvointi johtuu!!!
- tosiasioita
Runsas alkoholinkäyttö on varma tapa saada aikaan kaikkein graavimmatkin mielenterveysongelmat. Yksi näistä on vakava masennus- kun juo tarpeeksi kauan, seurauksena on masennus, jota korjataan alkoholilla, jne.. Kierrre on valmis.
Edellisestä on erotettava masennus, joka syntyy ilman alkoholiakin. Kysymyksessä on dobamiinin takaisinottojärjestelmässä olevat häiriöt. Näitä, niin kuin alkoholista ja aiheutuvaa masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla.
- Toiset ovat
sensorttisia, että tahtovat muidenkin masentuvan kun ei itsellään ole hyvä olo. Tunnen henkilökohtaisesti muutaman. Ja vaikka tahtoisin kuvitella olevani itse humaani ihminen, niin muutamalle heistä voisin suositella kerää hyvää köyttä ja vankkaa oksaa. Siinä määrin ilkeyttä ja pahansuopaisuutta näissä ihmisissä on.
- Heemlui
Olen samaa mieltä siitä ettei masennus oikeuta kohtelamaan toisia huonosti. Mutta totuus kuitenkin on että masentunut ei osaa hallita tunteitaan ja siitä monesti seuraa tilanteita joissa ei osaa osoittaa toisille empatiaa tai sympatiaa, koska oma tila on niin huono ja kokee ettei itsekään saa muilta mitään apua.
Itse olen käynyt todella syvän masennuksen läpi 90-luvulla joten voin sanoa myös sen että masennus ilmenee eri tavalla eri ihmisillä. Ei siis koskaan saa yleistää asioita. Varsinkaan jos ei todellakaan ole faktatietoa vaan perustaa näkemyksensä ainostaan tuohon surullisen kuuluisaan mutu-juttuun.
Itse ainakin masennuksen kourissa vetäydyin pois muiden ihmisten läheisyydestä ja siinä samalla jopa työnsin muita pois läheisyydestäni. Saatoin olla fyysisesti läsnä mutta psyykkisesti olin täysin muualla. Joskus jopa miettimässä mikä olisi helpoin tapa lopettaa kärsimyksensä.
Ymmärrystä masentuneet kaipaavat eivätkä suinkaan tuomintaa. Masennus on sairaus joka johtu(nee) aivosähkötoimintojen häiriöistä. Ja vaikka masentuneet kaipaavat ymmärrystä ei se tarkoita sitä että ikävät käyttäytimiset siinä tilassa olisivat oikeutettuja. Mutta sellainen se tila vain on, sille ei itse voi mitään. Jos voisi niin lääkkeitä tai psykiatreja ei tietenkään tarvittaisi.- ole masentuneen
oikeat kuvaukset. Olen mieluummin pienessä porukassa, kuin epävarmassa ja valehtelevan sakin puukotettavana.
Paljon olen nähnyt masentuneita, mutta minua se tauti ei ole saanut otetta, vaikka olisi ollut aihettakin.
Jotkut ihmiset osaavat olla todella pirullisia ja yrittää tuhoamalla tuhota toisten elämää, jopa perheitä
Meidän perhettä on pirulliset ja kateeliset yrittäneet saada, jopa pois päiviltä, sitä onnistumatta.
Myönnän, kun tarpeeksi tulee kaltoinkohdelluksi, tulee sellaine oma suojeluvietti voimakkaana esille ja sitten tahtoo olla mieluummin yksin, kuin huonon seuran kanssa.
Sitten, kun on tarpeeksi kiusattu, menee kiusatulta, jopa yöunet, joita ei ole kiusaajientaholta saanut moniin vuosiin kunnolla nukkua.
Kun menee lääkäriin, ei kerkeä, kuin osan sanomaan nukutuista öistä, on lääkäri jo valmis pillereinensä kirjoittamaan, mitä kummallisempia mömmöjä, kuitenkaan kuulematta potilasta, mistä kyseiset unettomuudet johtuvat, eli toisten painostuksesta ja uhkailuista.
Olisi kyllä eroiitettava, mikä on masennusta ja mikä on huonosti nukuttujen vuosie tulos.
Eikö niitä pitäisi alkaa hoitaa, jotka huumeissa ja viinoissa kiusaavat lähimmäisiä ja saavat jopa
väärillä syytöksillä kodistaan lähtemään koko perheen, muuttaen toiselle paikkakunnalle.
Olen sitämieltä, että masennus ja masennus olisi Lääkäreidenkin kiireittensä keskellä keretä tutkimaan, eikä yrittää TAINNUTTAA potilaitaan, vaan keskustella, jos kentien syyt voivat olla seurausta jostain nmuusta.
Tämä olisi yhteiskunnalle paljon halvempaa taloudenhoitoa, kuin tehdä kaikistA POTILAISTA( KILTTEJÄ), jotka ei sitten enään osaa, kuin kädet roikkuen kulkea pääkallellaan tiensivuja, kuin pullonkerääjät.
Ei masentuneita synny äidinmaidossa, vaan niitä tekee tämä kiireinen yhteiskunta ja terveydenhoito, mikä on todella pahasti retuperällä.
- kersantti.Karolina
Etpä taida olla perehtynyt oikein mitä masennus eli debressio oikeesti on. Varmastikkin olet masentunut, mutta et voi luokitella kaikkia samaan muottiin. Sillä syvästi masentunut henkilö ei kykene suoriutumaan asioista jota mainitsit. Tässä pari luotettavaa nettiosotetta josta voit lukea lisää asiasta.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00044 - Yksi monien joukossa
Olen hieman erimieltä tuosta sinun kannastasi.
Ei masentuneella ole tekosyy käyttäytymiseensä.
Itselläni todettiin keskivaikea masennus.
Käyttäytdyin hyvin itkuisesti ja sain väliilä "raivokohtauksia" ilman minkään näköistä syytä ja teitenkin ne kohdistuivat läheisiini.
Olen hyvinkin empaattinen Ja iloinen normaalioloissa.
Itse mietin kovasti miksi käyttäydyin niin, kun en osannut tunnistaa masennuksen oireita, koska eihän minulla nyt voi olla msennusta...varmaankin tuttu lause monelle.
Kun asia valkeni on myös käyttäytymiseni muuttunut lääkityksen myötä. Itkukohtauksia saan toki edelleenkin silloin tällöin, mutta opin sen että minun on annettava aikaa myös itselleni toipumiseen. Suoraan olen kaikille kertonut mikä minua vaivaa.
Yksinhän täältä on noustava, mutta alkuun kyllä ainenkin minä tarvitsen tukijoukkoja.
On hienoa, että sinulla on jo asiat tuolla malilla ja uskon että itsellänikin vielä jossain vaiheessa, kun vain annnan ajan kulua.
Tässä yksi pieni tarinan miten masennuksen voi kokea ja luulen että niin monta kuin on masentunutta ihmistä on yhtä monta eirlaista tarinaa kerrottavana.
Aurinkooista kevään jatkoa! - tosiasioita
Kyllä kiinnitti heti huomiota sanat "normaali masentunut". Masennut on kuoleman johtava sairaus ja se on erotettava tarkasti elämässä olevista alakuloisista jaksoista jokaisella on.
Masennus jaetaan lievään, keskivaikeaan ja psykoottistasoiseen masennukseen.Jälkimmäinen vaatii aina laitoshoitoa. Sanaa masennus käytetään niin huolimattomasti, että sen sairausluonne on hämärtynyt.
Itse pitkään psykiatrisessa sairaalassa työskennellessäni olen joutunut toteamaan kymmeniä kuolemantapauksia, kun potilas ei ole hoidosta huolimatta toipunut masennuksesta- tuosta kirjoituksesta
Itsekin olen ihmetellyt tuota, kun milloin kukakin on "masentunut". Elämä kuitenkin on vuoristorataa (niin kuin joku on osuvasti keksinyt tuon sanonnan), ei se ole yhtä onnea ja iloa, vaan välillä on mieli maassa mitä ei pidä sekoittaa oikeaan masennukseen. Se, että ihmisellä sattuu välillä olemaan huonoja aikoja, eli vetämätön olo, ei suinkaan ole masennusta.
Ja aloittaja ei ole tainnut elämässään kohdata masentunutta lasta, jotka oireilevat esim. riehumalla tms. Eikä aikuinen masentunutkaan välttämättä ymmärrä edes tiuskivansa ja reuhaavansa, varsinkin jos on psykoosissa. Masennus oireilee erillalailla meillä ihmisillä, osa makaa sängyssä eikä edes peseydy, osa käyttäytyy itsetuhoisesti jne.
Ja olen sitä mieltä, että lehdetkin voisivat siistiä haastattelujaan, ettei antaisi näitten julkkisten kylvää tuota masennusbuumia, kun todellisuudessa kukaan ei haastatteluja anna jos on oikeasti masentunut. Sekään, että syödään mielialalääkettä ei vielä ole merkki masennuksesta vaan ihan jostain muusta, mahdollisesti ennaltaehkäisevää.
- masentuneen äiti
Tuo johdatteleva alkuspiikkisi oli varmasti hölmöintä mitä olen koskaan joutunut lukemaan. Ei masentunut ihminen ajattele käytöstään...haloo??? Tunnetkohan oikeasti yhtään masentuneen diagnoosin saannutta. Tämä todistaa taas sen, kuinka masentuneisuus on selvästi yleistynyt liikaa kuvastamaan vain arkiväsymystä ja henkistä uupumusta, mitkä toki on myös syytä huomioida heti.
Masentunut ihminen saattaa olla hyvinkin itsetuhoinen, kykenemättä tässä tunteessa ajattelemaan....käytösoppeja!?? Halooo
Kuinka yksinkertainen voi ollakaan....- lääkäreiden ja
sairaanhoitajien hirvittävä määrä syödä lääkkeitä työajalla, mitkä kuuluisivat potilaille, sillä varastelu on tullut tutuksi sairaaloissa ja terkkareissa henkilökunnan taholta.
Ovatko he masentuneita???, vai
Ylityöllistettyjä, herää kysymys ja haluan, että joku täysjärkinen vastaisi. Ei pilleristi - kirjoittajatiimiläinen
kirjoittaessasi aloittajaa vastaan. Tunnistin itseni juuri oikein hyvin aloittajan viestistä. Hän ei kyllä kertonut, onko hän ollut lääkityksen alaisena koskaan masentuneena, mutta noita tuntoja itselläni on ollut, ja minä olen muutaman kerran sairastanut masennusta, niin että olen ollut lääkityksessä. Ja minä olen ajatellut käytöstäni, minä olen ajatellut muita jopa enemmän kuin itseäni, minä en ole antanut passata itseäni jne. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, ja silti olen ajatellut muiden hyvää oloa enkä työntänyt omia ongelmia toisille. Kuka yleensäkään kertoo läheisilleen, että "minulla on nyt niin paha olo. että auttakaa minua, ajattelin tappaa itseni".
Usein masentuneilla on itsetunto-ongelmia, ollaan liian kilttejä eli siis ajatellaan muita enemmän kuin itseä. Mutta täytyy muistaa, että vaikka mitä diagnooseja masennuksesta tehdään, ei edes aina lääkärit ja psykiatrit voi tietää tarkkaan, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu! Olen mennyt joskus itsekin lääkäriin todella masentuneena, mutta enpä ole edes apua saanut... tai on käännytetty ovesta ulos.... nämä eivät ole kaikkein helpoimpia asioita tutkia... - Masentuneen sisko
Olet oikeassa, aloittajan teksti on silkkaa paskaa.
Siskoni masentui jatkuvasta koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä, ja hänellä oli todellinen ongelmia vanhempiemme ja vaikean murrosiän vuoksi. Yksi tärkeä seikka joka muodostui ongelmaksi olin jopa minä; Olen häntä puolitoista vuotta vanhempi, kävimme päiväkodissa yhdessä, elimme maalla kahdestaan ja olimme toistemme parhaimmat kaverit. Olin aina ollut siskoni tukena ja siskoni kilpenä. Minä hoidin puhumiset, minä hoidin hänen puolestaan sosiaaliset asiat.. Sitten tuli ensimmäinen luokka, jonne menin vuotta aikaisemmin kuin normaalisti. Ehdin olemaan kaksi vuotta koulussa, ennenkuin siskoni tuli ja siitä kaikki ongelmat alkoivat. Minulla oli kavereita ja olin oppinut sosiaalisia taitoja, toisin kuin siskoni jonka elämään tuli ihan uusi asia: Toiset lapset. Kyllä meillä oli ollut naapurin lapsia, mutta muita emme oikeastaan ikinä olleet tarvinneet.. Ja silloinkin minä olin aina äänessä. Olin nuori, enkä ymmärtänyt tämän vaikutusta siskooni.
Murrosikä meni siskoni osalta ensin tietokoneella istumiseen.. Sitten hän tutustui netin kautta lähipaikkakkunnilla asuviin "ystäviin" joiden seurassa hänen seuraavat vuotensa menivät huumekokeiluissa, jatkuvassa alkoholinkäytössä ja sekoilussa. Hän keräsi itselleen luottamusta "kilpeen", jolla hän näytteli pahista ja selvisi kiusaajista. Hänet otettiin pahisten joukkoon, jossa tilanne vakavoitui entisestään.
Lääkkeitä hän on syönyt viimeisten muutamien vuosien ajan ja käynyt psykiatrilla nyt vasta pariin otteeseen pyytämässä että lääkkeet lopetettaisiin. Tähän mennessä hän on kaksi kertaa ollut laitoksessakin.
Siskollani on siis virallisesti diagnosoitu masennus ja sanompahan vain: Hän ei TODELLAKAAN ajattele toisten tunteita eikä omaa käytöstään / oman käytöksen aiheuttamaa pahaa! Varsinkaan ennen lääkitystä, tästä ei kannattanut edes hänen kanssaan puhua. Siskoni saattoi yhtenä iltana mennä päällepäin hyvän tuulisena nukkumaan, mutta heräsi sanoen ensimmäiselle hyvää huomenta toivottaneelle "Haista paska".
Siskoni ei välittänyt että äitini itki hänen vuokseen kun hän tuli 13 vuotiaana kännissä kotiin.
Eikä hän paskaakaan ajatellut isääni, joka meni hänelle mopon ostamaan tehdäkseen hänet onnelliseksi ja siskoni veti sen minkä lie vaikutuksen alaisena ojaan nelisen kertaa ensimmäisen viikon aikana, rikkoen koko mopon - jonka isä korjasi.
Eikä hän AINAKAAN välittänyt vaikka me vaikka sanoimme että olemme hänestä huolissaan kun hän ei käynyt koulussa, haukkui äitiämmekin huoraksi kaikkien edessä ja valehteli ihan päin naamaa jokaikiselle, ajattelematta PÄTKÄÄKÄÄN miltä se tuntui.
Äiti saattoi soittaa siskolleni, että onko hän koulussa ja vaikka hän oli kotona hän vastasi: "Tottakai olen". Hän ei välittänyt PASKAAKAAN että se paljastuu ettei hän ole ollut koulussa. Hän saattoi valehdella IHAN mistä vain!
Onneksi siskoni on alkanut jokseenkin parantumaan, ei viiltele eikä yritä itsemurhaakaan. Lääkkeiden yliannostuksella itsemurhakokeiluja tuli kolme, mopolla hän yritti kalliota päin kerran. Jokaisella kerralla kuolema ei ollut kaukana.
Edelleen oireita kuitenkin näkyy: hän edelleen valehtelee tuntematta sääliä ketään kohtaan - edes vanhempiaan jotka yrittävät miettiä miksi heidän yksi lapsistaan masentui, kaikki muut pääsivät murrosiän yli. Hän valehtelee jopa minulle, joka olen aina ollut hänen paras kaverinsa. Hän edelleen haukkuu jos siltä tuntuu, mutta koulu sujuu onneksi ihan kohtalaisesti. Edelleenkään hän ei oikeastaan välitä kenestäkään, sanoo suoraan jos on jotakin sanottavaa - miettimättä edes yleisiä normeja. Hänen sääntönsä on: Mikäli on jotakin sanottavaa, sen saa sanoa kenelle, missä ja milloin vain - jos vain uskaltaa.
Esimerkkinä viimeisin työharjoittelupaikka jossa siskoni oli: Hän meni SUORAAN SANOMAAN johtajalle, ettei halua tehdä kyseistä työtä koska ei jaksa nostella päivät pitkät mausteita täynnä olevia laatikoita nosturiin. Hän ei välittänyt menettääkö hän työpaikan vai ei. Hän vain sanoi sen, koska hän haastoi itsensä "Mikäli USKALLAN sanoa jotakin tästä, sen myös SAAN sanoa ihan vapaasti".
Tällainen on OIKEASTI masentunut. - kelle vastasit
kirjoittajatiimiläinen kirjoitti:
kirjoittaessasi aloittajaa vastaan. Tunnistin itseni juuri oikein hyvin aloittajan viestistä. Hän ei kyllä kertonut, onko hän ollut lääkityksen alaisena koskaan masentuneena, mutta noita tuntoja itselläni on ollut, ja minä olen muutaman kerran sairastanut masennusta, niin että olen ollut lääkityksessä. Ja minä olen ajatellut käytöstäni, minä olen ajatellut muita jopa enemmän kuin itseäni, minä en ole antanut passata itseäni jne. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, ja silti olen ajatellut muiden hyvää oloa enkä työntänyt omia ongelmia toisille. Kuka yleensäkään kertoo läheisilleen, että "minulla on nyt niin paha olo. että auttakaa minua, ajattelin tappaa itseni".
Usein masentuneilla on itsetunto-ongelmia, ollaan liian kilttejä eli siis ajatellaan muita enemmän kuin itseä. Mutta täytyy muistaa, että vaikka mitä diagnooseja masennuksesta tehdään, ei edes aina lääkärit ja psykiatrit voi tietää tarkkaan, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu! Olen mennyt joskus itsekin lääkäriin todella masentuneena, mutta enpä ole edes apua saanut... tai on käännytetty ovesta ulos.... nämä eivät ole kaikkein helpoimpia asioita tutkia..."usein masentuneella on itsetunto-ongelmia" On varmasti JOILLAKIN, muttei kaikki lähellekään esiinny itsesi kaltaisina. Masentuneita on hyvin paljon ihan vaan normaalisti-itsekkäissäkin ihmisissä. Masentunut ei todellakaan ole aina läheisriippuvainen ja kiltti.
Liikaa taas yleistystä yksittäisten tapausten kautta...
- nainen..29
Mnulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja olen kärsinyt eripituisista masennusjaksoista koko tähänastisen aikuisikäni.
Vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, ettei masennus saisi olla tekosyy kohdella kanssaihmisiä huonosti, niin... Minun on kuitenkin sanottava että masentuneena ylikuormittaa helposti itsensä. Minä olen se tyyppi joka kuuntelee muiden huolia", mutta masennusjaksojeni aikana en jaksa sitä ainakaan niin isossa määrin kuin tavallisesti. Kuunneltuani aikani esim. jonkun läheiseni huolia (yleensä äitini) saatan napauttaa pahastikin että mikset tee niille asioille mitään sen sijaan että valitat ja kaadat niitä minun päälleni. Jaksan sellaisia itkuvirsipuheluita masentuneena ehkä vartin verran ärsyyntymättä. Minusta myös niiden läheisten täytyisi yrittää ymmärtää olal kormittamatta masentunutta silloin, kun masennus on "päällä" - tietenkin vain siinä tapauksessa että masentunut on itse rehellisesti kertonut tilansa. Minulla on taoana informoida läheisiäni tästä.
Lisäksi olen masentuneena vähävoimainen muutenkin. En jaksa pitää silloin aktiivisesti yhteyttä ystäviini, tai lähteä näiden kanssa minnekään. Toiset loukkaantuvat, enkä voi sille mitään! Kaikkein läheisimät ystäväni ovat ymmrtäneet asian ja olemme sopineetkin että minua saa pyytää sinne ja tänne myös masentuneena, mutta että minua on turha silloin lähteä suostuttelemaan ja ylipuhumaan jos olen sitä mieltä että en jaksa lähteä. Ei tarvitse keksiä tekosyitä, vaan voin onneksi suoraan sanoa että minua ei nyt huvita/en jaksa. Aivan kaikki eivät kuitenkaan tätä ymmärrä aan loukkaantuvat.
Minä olin vastikään puoli vuotta todella kuluttavassa parisuhteessa (mies oli mustasukkainen juoppo). En ollut masentunut suhteen alussa vaan voin erinomaisesti, mutta masennuksen oireita alkoi puskea esiin vähitellen.. Mitä huonommin toinen kohteli minua, sen ärtyisämmäksi kävin, enkä enää jaksanut olla "aikuinen" (kun toinenkaan ei sitä ollut). Hankkiuduin suhteesta eroon, koska koin että se olisi vienyt ennen pitkää minusta viimeisetkin voimanrippeet ja olisin väistämättä alkanut käyttäytyä samalla tavalla kuin toinen minua kohtaan, enkä olisi sitten enää pitänyt itsestäni. Kuluttava suhde ei sovi etenkään sellaiselle, jolla on taipumusta masennukseen, koska silloin ei saa ikään kuin olenkaan mahdollisuutta elää normaalielämää. Toisen "vajavaisen" kanssa ei vain voi onnistua niin että molemmilla olisi hyvä olla!
Masentunut pystyy kohtelemaan kanssaihmisiään hyvin, mutta masentunut ei kestä tulla huonosti kohdelluksi silloin kun on masentunut. Masentuneen kumppanin täytyy olla tasapainoinen, jotta masentunut pystyy sitä myös olemaan. - on.
trendisairaus. Sanalle masennus ei löydy monien muiden maiden kielessä edes vastinetta. Masennusta ei ollut entisinä aikoina olemassakaan,sellaisesta höpöttävä olisi saannut napakan ojennuksen ja asenteen muutoksen.
- nainen..29
Masennuksen lääketiet. nimitys on depressio. Löytyykö sille vastinetta muissa kielissä? Tämä masennus on vain Suomessa kansanomaisempi sana ja yleisesti käytössä luultavasti sen vuoksi, että siinä ei ole tuota vierasperäistä kaikua...
Juuri kesällä keskustelin parin kenialaisen lääketieteen professorin kanssa, jotka kertoivat että Keniassakin sairastetaan yleisesti masennusta. Siellä vain asia ei saa niin suurta painoarvoa, koska maasa on niin pajon vakavampiakin terveysongelmia (hiv, malaria jne.).
Kyseessä ei ole mikään vain suomalaisten trendisairaus. - Keski vaikea masennus
Ilmeisesti itse et ole ollut masentunut, joten et tiedä mistä puhut.
Masennus ei mitenkään miellyttävää.
Et saa itseäsi liikkeelle tai että pystyisit tarttumaan mihinkään asiaan. Ahdistus on niin suuri ettet nuku, syö tai yleensäkkään tunne mistään iloa.
Halua vaipua yksinäisyteen odottaen iltaa, että pääset nukkumaan, jos vaikka uni tulisi sekä toivoen ettei aamulla tarvisisikaan herätä.
Tiedostat itse tilanteesi, mutta et jaksa/ pysty mihinkään. Aivan kamalaa. Tiedän koska itselläni on keskivaikea masennus.
On kuin katselisi omaa elämäänsä filminauhalta voimatta siihen mitenkään puuttua. - ollut.
Keski vaikea masennus kirjoitti:
Ilmeisesti itse et ole ollut masentunut, joten et tiedä mistä puhut.
Masennus ei mitenkään miellyttävää.
Et saa itseäsi liikkeelle tai että pystyisit tarttumaan mihinkään asiaan. Ahdistus on niin suuri ettet nuku, syö tai yleensäkkään tunne mistään iloa.
Halua vaipua yksinäisyteen odottaen iltaa, että pääset nukkumaan, jos vaikka uni tulisi sekä toivoen ettei aamulla tarvisisikaan herätä.
Tiedostat itse tilanteesi, mutta et jaksa/ pysty mihinkään. Aivan kamalaa. Tiedän koska itselläni on keskivaikea masennus.
On kuin katselisi omaa elämäänsä filminauhalta voimatta siihen mitenkään puuttua.masentunut,ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa mennä sänkyyn marimekonpeittojen alle,kun on pitänyt hoitaa työt ja käydä harrastuksissa. Suomessahan on tapana käydä lääkärissä ja lääkäri määrää pillereitä,kun niin masentaa(halutaan velttoilla)Kyllä se masennus lähtee,kun muuttaa sitä omaa asennetta ja elämän vastoinkäymiset vaan lisää väriä elämään.Mutta tämä pilleriryhmä mielummin napostelee pillereitä ja ryystää olutta ja siideriä ja mieluusti pötköttää sohvalla,kaihtimet alas laskettuna.
- todellakin
ollut. kirjoitti:
masentunut,ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa mennä sänkyyn marimekonpeittojen alle,kun on pitänyt hoitaa työt ja käydä harrastuksissa. Suomessahan on tapana käydä lääkärissä ja lääkäri määrää pillereitä,kun niin masentaa(halutaan velttoilla)Kyllä se masennus lähtee,kun muuttaa sitä omaa asennetta ja elämän vastoinkäymiset vaan lisää väriä elämään.Mutta tämä pilleriryhmä mielummin napostelee pillereitä ja ryystää olutta ja siideriä ja mieluusti pötköttää sohvalla,kaihtimet alas laskettuna.
ettet joudu tätä edes kokemaan.
Kumpa se olisikin noin kuin sanot....mutta ennen ei voi tietää ennenkuin elämä on todella potkinut päähän ja olet täällä aallonpohjalla käynyt, mutta onneksi tästä on suunta vain ylöspäin ja ilman olutta tai siideriä
- samaa mieltä
ole..
Itselläni on taipumus kaamosmasennukseen, ja se näkyy jollain tavoin joka talvi käytöksessäni.
Mutta hyvin vaihtelevasti, joku vuosi olen vain syrjäänvetäytyvä, oleilen paljon yksin ja nukun. Joku toinen vuosi on vain pientä alakuloisuutta, miltei normaalia väsymistä arkeen. Ja sitten on niitä talvia milloin olen kuin kävelevä aikapommi, purskahtelen itkuun ilman syytä, raivostun ihan pikku jutuista, en halua tavata ihmisiä ollenkaan tai en kestä olla yhtään yksin..
Tietenkään en saa käyttäytyä miten vain ja vedota masennukseeni, mutta aina ei sitä voi hillitä!
Ja vaikka tiedän kaamosmasennuksen jossain vaiheessa iskevän, AINA se tulee yllättäen ja salakavalasti, yleensä itse huomaan oireet vasta kun pahin on jo helpottamassa tai kaverit siitä huomauttavat.
Siinä olet kyllä oikeassa ettei masennus ole oikeutus henkiselle tai fyysiselle väkivallalle, kiusaamiselle tms. mut se ei oikeastaan edes liity masennukseen millään tavoin.. - voi mitään
Kun isäni kuoli 2006 en edes tiennyt olevani vakavasti masentunut.Hakeuduin pois kotoa ja mies ei mustasukkaisena tajunnut oloani.Tuntui kuin säkki olis laitettu päähän ja nakattu jäämereen.
Vuosi meni ennekuin muussa yhteydessä tehtiin minulle masennus testi ja siitä sain diagnoosin vakavasti masentunut ja lääkekuurin joka sai oloni liiankin hyväksi..
Hyväksyin kaiken ja suoritin jopa tietokone tutkinnon lääkekuurin aikana.
Masentuneena raivosin perheelleni ja halusin olla yksin!!!Haaveilin usein että lähden ja jätän kaiken entisen taakseni jostain syystä jäin ja sitten vasta kun sain diagnoosin läheiseni heräsivät!!
He olivat luulleet että kiukuttelen tyytymättömyyttäni elämääni mutta ei kyseessä oli vakava masennus ja masentunut ihminen kaipaa ihmistä ja keskustelu seuraa (vaikka huonoakin kunhan saa purkaa pahan olonsa tavalla tai toisella ja paremmin toisen samanlaisen seurassa) vaikka baaritiskillä kuin psykiatreilla.
Sieltä ei saa vastauksia vaan aina pallo käännetään itseen takaisin.Niinkuin ei omassa päässä jauhaisi aivan tarpeeksi masentuneena muutenkin!
Aina olen jotenkin nuossut masennuksen syövereistä mutta silloin en olisi ilman lääkitystä selvinnyt.Lopetin kuurin kun huomasin että olin liiankin hyväksevä ja tasainen ja minulle siitä jo huomauteltiinkin etten ole oma itseni!
Lopulta läheiseni myönsivät että olisin tarvinnut tukea heiltä isäni kuoltua (olen ainut lapsi) ja omaa aikaa (3 lasta)en nähnyt yhtään asiaa hyvänä
masennukseni aikana ja mieskin on vielä parantumattomasti sairas niin siinäpä sitäkin olikin yhdelle ihmiselle kestettävää yhtääkkiä liikaa.Voin sanoa että jos on kohtalotovereita niin voimia ja muistakaa että masentuneena ei aina yksinkertaisesti jaksa ajatella muita ja se on muidenkin ymmärrettävä eli tukekaa älkää tuomitko! - meni.....
Olen kärsinyt masennuksesta jo pitkään, mutta vasta kaksi vuotta sitten se laukesi kunnolla. Ennen olin kaikille kiltti: en huutanut, haukkunut saati sitten fyysisesti satuttanut ketään. Viime kahden vuoden aikana olen huomannut muuttuneeni hirviömäiseksi. Ärsyynnyn pienistäkin asioista, huudan vaikkei olisi erityistä syytä. Masunnus on muuttanut minua, ikävä kyllä. Psykiatrin kanssa koitan saada asiat kuntoon ja myös hän totesi, että ärtyneisyyteni on masennuksen syytä.
Ei se ole siis tekosyy, vaan ainakin minulla ihan se todellinen syy.- Kohtalotoveri---
Niinhän se menee.
Masennus sairautena ja väliaikainen ympäristöstä johtuva masennus on kaksi eri asiaa.
Sairaus: Henkinen SAIRAUS nimensä mukaisesti, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa, pahojen asioiden kasaantuessa. Se on aivoissa tapahtuva ongelma, johon ei auta muu kuin lääkitys, ja psykiatrilla käynti jossa elämänsä tummia kohtia puretaan ja koitetaan selvittää.
Sairastava ihminen ei välttämättä osaa ottaa muita huomioon, ja omaa itsetuhoisia ajatuksia. Hoitamattomana päättyy miltein varmasti itsemurhaan.
"Seasonal"; Eli väliaikainen ja esimerkiksi jostakin tietysti asiasta syntynyt masennus, kuten kymmenen vuotta kestäneen suhteen päättyminen, läheisen kuolema, syysmasennus... Pahaa oloa, johon voidaan lääkkeitä kirjoittaa mutta jotka eivät tosiasiassa ole niin tärkeää "parantumisen kannalta". Tämä kuitenkin joissain tapauksissa saattaa varsinaiseen sairauteen johtaa, mikäli ihminen ei osaa käsitellä tunteitaan. Varsinainen masennushan johtuu käsittelemättömistä suruista tai pahoista asioista.
Tässä keskustelussa nämä on sotkettu keskenään.
Ensin masentunut tuntee itsensä huonommaksi, tyhmäksi, turhaksi.. Sitä kasaa itseensä; Se ongelma "olet sinä itse". Siinä voikin olla kiltti toisille, se EI ole syy olla toisille ilkeä kun käytöstään voi vielä katsoa ja tarkkailla, eikä tällaisella masennusasteella oleva henkilö välttämättä edes tajua olevansa masentunut eikä koe vihaa ketään/kaikkia kohtaan. Kyllä hän sen pian ymmärtää, mutta hän kokee vain pahaa oloa.
Sitten kun varsinainen masennus lähenee, jonka vuoksi IHMISIÄ ALETAAN ottamaan hoitoon ja lääkitsemään tosissaan (ennen sitä masennusta ei välttämättä diagnosoida hoidettavaksi sairaudeksi, kuten Pekka-Ericille kävi. Lääkitystä hän sai kuten jotkut "seasonal" ryhmään kuuluvat, mutta häntä ei otettu psykiatrille eikä laitokseen vaikka hän oli lääkärin mukaan "masentunut". Diagnoosi oli väärä, hän OIKEASTI SAIRASTI masennusta), ihmisen on vaikea hallita enään loppuvaiheessa tunteitaan. Hän syventyy itseensä, useimmat yrittävät hankkia apua mutta eivät saa - sitä pidetään yleisenä "seasonal" masennuksena, jonka kaikki ihmiset sairastavat ainakin kerran elämässään.
Keravalla tapahtunut, masentuneen miehen toteuttama puukotus oli avunhuuto viimeisillä hetkillä. Hän oli jo siinä vaiheessa ettei hän välittänyt kenestäkään. Hän inhosi kaikkia, hän oli syrjäytynyt, erakoitunut ja tuupannut kaikki ihmiset ympäriltään huonolla käytöksellä. Hän oli epävakaa lääkityksestä huolimatta, koska hän ei ollut saanut psykiatrista hoitoa. Tämäkin masennus oli enemmän, kuin "seasonal" - siis väärä diagnoosi.
- Ei lisättävää
Täydellinen kertomus "oikeasti" masentuneesta ihmisestä. Masentunut voi olla todellakin empaattinen, muut huomioonottava ja rakastava, mutta vain jaksamaton ja täysin väsynyt. Masentunut ihminen ei todellakaaan halua kiusata muita, - miten hän edes siihen kykenisi, ei hänen voimavaransa siihen edes riittäisi.
- kirjoittajatiimiläinen
Tunnistinpa itseni tuosta kirjoituksestasi. On hyvä, että otit puheeksi sanat "masennukseen taipuvainen". Olen kuullut tuon yhdeltä lääkäriltä itse. On todella myös masennukseen taipuvaisia ihmisiä, jotka ehkä pärjäävät elämässä ilman lääkitystä, eläen kutakuinkin normaalia elämää (siis ulospäin). Mutta itsehän tällainen ihminen päättää, onko elämä riittävän hyvää ja nautinnollista ilman lääkitystä tai terapiaa. Eli siis päättää, haluaako ulkopuolista apua vai ei.
Itse luulen, että masennuksiin ynnä muihin mielialan ongelmiin on aina jokin syy, jota ei kyllä lääkkeillä poisteta. Ei minunkaan ongelmat ole niillä poistuneet, mutta lääkitys on helpottanut arjen elämää. Mutta se terapian saanti nykyaikana on perin vaikeaa, työnnetään vain lääkettä.
Onkohan kukaan edes tutkinut, kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, jopa elinikäinen lääkitys vai kunnollinen terapia, jossa mielen ongelmat pyrittäisiin selvittämään. Lääkäri Antti Heikkilä on puhunut paljon tuosta turhasta lääkinnästä psyykkisissä ongelmista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, ei lääke poista masennuksen syytä, se siirtää vain ongelman selvittämistä!
Omiin masennusjaksoihin on syynä etupäässä lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö. Tuon jälkeen olen muutenkin ollut suvun mustaksi lampaaksi haukuttu ihminen, jonka mikään tekeminen ei ollut kelvollista muille, ja sain hirveästi syytöksiä ja haukkumisia ihan läheisiltä. Vaikka siis olin ollut lapsesta asti hyvin kiltti ja kuuliainen, mikä taas on tyypillistä hyväksikäytön uhreille. - vaari vaan53
"Silti en koskaan ole toivonut läheisilleni muuta kuin hyvää."
Mistä olet saanut sen "järjen" ajatella toisen asioista vain hyvää,
tarkastapas näkökantasi, jos sitenkin et osaa ajatelle toisten parasta.
Vai onko sinulla korkea koulutus ja elämäntapa että se on tehnyt sinusta "tuhat taiturin"
"Normaali masentunut henkilö tiedostaa tilansa."
Väärin meni, vain lievästi masentuneista ehkä neljäsosa.
"Minä olen kuitenkin aikuinen ihminen ja masennuksesta huolimatta minun pitää osata selvitä tästä arjesta yksinkin enkä voi ketään pakottaa huolehtimaan itsestäni. "
Riippuu asennuksen tilasta,
sisareni pakotti että häntä hoidetaan ja vaati mielisairaalaan, 24v iässä,
nyt hän on yli kuusikyminen, miehen ja kolmen karkeatasoisen lapsen äiti ja vaimo.
Kyllä masennus kannatta tunnustaa eikä aina yritä itse selvitä.
-------------------
"Masennus ei
saisi olla
tekosyy käyttäytyä toista kohtaan huonosti."
muta kyllä se on, jos ei jaksa olla fiksu, niin ei jaksa, silloin käyttäytyy huonosti.
Ainakin minä en aina yksinkertaisesti jaksa,
mutta olen vain lievästi masentunut ja onneksi tiedän jo 42 aviovuotta viettäneenä ja miettineenä syyt masennukseni, samoin puoliso omansa.
Yksi suurin on väsymys, olemme niin aktiivisia että lepo ja unet unohtuvat, jos on 4-5 sellaista 6 tuntia nukuttua yötä,
on kaikki huonosti,
aina osata hieman lohduttaa kun muilla on asiat huonommin kuin meillä, mutta se ei riitä.
Taas pitää nukkua 3 yötä pillereillä. - masentuneet
...on yleisemmin vaan h...tin laiskoja, ettei tarvitse vaan mitään tehdä. Keksitty vaan tuollainen muoti tauti. Minunkin työkaveri on välillä kahden viikon masennuslomalla. Sieltä se sitten palaa taas mieli virkeänä uusia ideoita (huonoja sellaisia) pursuten.
- masentunut..
Sinä et tiedä mitään!
- noitakin
..varmasti joukkoon mahtuu, mutta on myös meitä jotka olemme todella masentuneita. Ja hyvinä päivinä vain "rukoilemme" että saisimme elämämme takaisin
- -hartsa-
itsekin olen masennuksen kokenut.
Minulla tuli useasti vastaan tilanteita joissa tutut, jotkut ystävät jne vähättelivät masennusta :)
sellainen otti jokseenkin päähän,koska he eivät tiedä mitä masennus on ja jos siihen lääkkeitä syö niin haukutaan "hulluksi".
Ajattelin vain mielessäni,että jos joku noista joskus joutuu kokemaan masennuksen,niin pitäisikö antaa tuplana takasi :D :D
Masennus kun on sellainen asia mitä ei voi selittää, se pitää kokea.- samaa mieltä
Sanoit vähän mutta asiaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273613- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362294Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72057Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381519
- 131309
- 1271302
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2661275Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451265