Kevään hentoja tuulia
lumen hohteisessa valkeudessa
viriää metsän huminoita
puiden latvuksissa
puhurit taivaltaen
pyyhkien aavan
jäätikön pintaa
matkaltaan kaikuja
luonnon kuunnellen
koskettaen herkkää
mieleni pintaa
auringon lämpö sädehtii
lintunsa lentoon lähettäen.
Sinäkö se olit
joka viereltäni lähti
ja minä jäin kuulemaan
maailman kaikuja.
lumen hohteisessa valkeudessa
viriää metsän huminoita
puiden latvuksissa
puhurit taivaltaen
pyyhkien aavan
jäätikön pintaa
matkaltaan kaikuja
luonnon kuunnellen
koskettaen herkkää
mieleni pintaa
auringon lämpö sädehtii
lintunsa lentoon lähettäen.
Sinäkö se olit
joka viereltäni lähti
ja minä jäin kuulemaan
maailman kaikuja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...ja rakkautta sydämessä...
Kaunis on kaipuu runossasi. Tykkäsin.
...niin aika ei ole sopiva
kirjoittaa nyt surullisia runoja,
mutta aikaa tulevaa
ei voi tietää,eletään nyt näin
-edes hetken aikaa.
Kiitos sulle tomppa!
Oi kun herkkä!! Oikeesti hellit Murukullan mielenpintaa,
tässä on sitä jotakin - ja se jokin kestää!
Sanatonna...mmmm...;þ Murukulta kiittää upeesta runostasi dolan
ja vilkuttaa keväistä mukvaa pwää! :)
Kiitos - olet aina Tervetullut
vaikka minua soimaamaan ja kun
aiheesta,niin siitä pidän
ja niin toimii hyvä kuin
luotettava ystävyyskin.
Hyvää huomiseen
aamuusi.
Hyvän luontotunnelman osasit
sanoillasi luoda
"Sinäkö se olit
joka viereltäni lähti
ja minä jäin kuulemaan
maailman kaikuja. "
Haikea loppu
jään minäkin
kuulemaan maailman kaikuja;)
Olenkohan liian itse hyväinen jos sanon,
että nuo kirjoittamani sanat tässä
viestissäsi...ovat upeita...
siinä on niin paljon Tunnetta
ja kirjoittajan tunnetta ei voi
muut kokea-jossa elää runon sielu.
Kiitos hyvä ystävä ja yöhön
hiljaiseen Sinut peittelen.
Tästä on helppo tykätä =)
Moi - ja Kiitos Sinulle...voinen
tässä sen verran paljastaa,että
olen enemmän kuin tyytyväinen,että
kaiken jälkeen olen oman linjani
pitänyt ja siksi tänne tulinkin
vuosi sitten - Olla oma Vapaa
Itsenäinen...kaiken jälkeen ja
vaikka tulevankin
kulkea omaa linjaansa minkä
parhaaksi on katsonut
ja myös pysyä siinä
-tai lähteä jos ei
toimi eikä jäädä vieraan
polkuja kulkemaan,joka ei
istu kokonaisuuteeni.
Hyvää Sinun kevääseesi.
Tähän kaikuun on niin
helppoa jäädä..=)
Kaunista, kaunista!!
Kuin myös Sinunkin
runojesi tuuliin ja
olkoon osa tästä
hyvälle harrastukselle.
Kaunista yönpeittoa
alitajunnan
herätteisiin.
Kiitos!
hän luontoa ja lähtijää tervehtii. Aikas nätti on tämä kirjoittamasi.
Kiitos - ja luonnosta ammentaa
monia syviäkin ulottuvuuksia,
joka useinkin on ollut
innoittajani.
Lämmintä yösi selkään.
Kaunista kevääntuloa enteilevän luonnon kuvausta, kuin seisoisin keskellä vielä lumista metsää...kuulen miltei tuulen huminan ylhäällä puissa. Auringon lämpö saa elämän taas heräämään ja sitä ihmisen ihmettelemään. Lempeää runoa sinulta, on rauhoittavaa lukea, kuin keinuen tuulen mukana.
Kiitos - kun vielä tämän jaksoit
lukea kaiken tämän tiimellyksen
keskellä,ehkä puolin että toisin.
Rauhaa sielullesi-oli kiva
tutustua täällä.
taas huolestua, kun kirjoitat oli muodossa?
Miksi en jaksaisi kommentoida runojasi, ei niiden mielenkiinto ole hävinnyt.
Levollisuutta yöhösi, vaikka viime runosi kovin jostain muusta puhuukin.
Olet tarkka nainen kuin minäkin,
kun kirjoitan että luen...niin
on tietty -päätelmä-mielessä,
joka kuin kutoo verkkoaan että
pyristelee...että mitä nyt,eikö
sama tuttuus jatkukkaan eteenpäin
- ajatelmina.
Kirjoitat...miksi en jaksaisi kommentoida
runojasi jne...nyt en minä ymmärrä tätä.
Oletko huomannut/unohtanut tmv.jos olet
jostain huolestunut...niin kirjoita
säh post.osoit...tiedät kyllä.
Nuku levollisesti uniesi siivillä
ja tuokoon aamu Sinut tänne
turvallisesti takaisin.
Nöyrästi Sinua Kiittäen.
vaan tulla = merkki lukemisen ja kommentoinnin välille, kun minulle aika usein runon lukeminen tarkoittaa, että myös kommentoin, minun moka.
Oikein hyvää yötä sinulle.
EI,EI Sinun moka lainkaan ja olen
aiemmin sanonutkin,että -aivan vapaasti
voit kommentoida runojani.
Tunnustan tässä...että jäljillä olet.
Hyvää tätä pv.Sinulle !