meneekö lapsena alkanut epilepsia ohi iän myötä? Vai onko se tauti kuitenkin olemassa sen jälkeenkin ehkä erilaisena mutta kuitenkin. Siis paraneeko koskaan?
Meneekö
kysyn........
7515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kohtaukset ovat jo menneet ohi minulla. Lääkitys on silti elinikäinen.
Jos rajoitat paranemisen kohtauksettomuuteen, vastaus on kyllä. Jos lääkkeettömyys on tavoitteesi, niin varsin harvalla osuu kohdalle.
Niin tarkoitin että kokonaan, eli ettei edes lääkettä tarvitsisi. Vastasit että harvoin niin käy. Voiko elää kuitenkin normaalisti vai jos on ollut pitkään kohtaukseton niin voiko niitä sitten tulla kuitenkin joissain tilanteissa myöhemmin.
Jos tulee sellasia auroja, niin tarkoittaako se että tauti on kuitenkin päällä vaikka varsinaista kohtausta ei tulisikaan?
siis käsittääkseni:) Sitä kutsutaan muistaakseni lapsuusajan juveneeliksi (hyvänlaatuinen) epilepsiaksi. Lääkitys lopetetaan ja kohtaukset loppuvat yms. Alttius kai kuitenkin säilyy.
Itse kuvittelin kuuluvani samaan ryhmään, tosin lapsuuden epilepsiani oli verisuoniepämuodostuman aiheuttama. Kuudentoista kohtauksettoman vuoden jälkeen sain taudin kuitenkin puhkeamaan uudelleen.
Mielestäni, jos ns. auroja tulee niin tauti on päällä. Perustan väitteeni siihen, että noina omina kohtauksettomina vuosina en koskaan saanut kohtaustuntemuksia. Nykyään saan silloin tällöin vaikka lääkitys on päällä.
Niin ja siis, olin lääkityksettä 15 vuotta (kun siitä kyselit).
Miksi sulla tuli uudestaan tai kun sanoit että sait sen puhkeamaan uudestaan? Miten? Kyselen kun pelottaa nämä asiat.
miksikö..no täyttä varmuutta asiaan ei tietenkään ole mutta aika hyvä veikkaus on kahden vuoden krooninen univelka liiallisen työnteon seurauksena. Olin juuri valmistunut ja sitä ennen olin vuoden Aasiassa päättötyötäni tekemässä paikalliseen työkulttuuriin sidottuna, eli töitä tehtiin yhdeksästä vähintään iltakymmeneen, toisinaan läpi yönkin, viikonloppuisin vähän vähemmän. Sitten aloitin väitöskirjan ja jatkoin samaa tahtia, välillä nukuinkin työpaikalla kun piti ajaa mittauksia läpi yön yms. Kesälomia ei tietenkään ollut ollut sitten lukiovuosien, koska opiskelijana oltiin kaikki kesät töissä. En myöskään elänyt alkoholitta, joka edelliseen vuodatukseen yhdistettynä on vaarallinen sekoitus. Sieltä se eka kohtaus sitten pamahti reilua päivää ennen uutta ulkomaille muuttoa:)
Nykyään en tietenkään tee tuollaista työmäärää ja yöunista en tingi mutta tautia ei sillä pois saa. Kovat oppirahat tuli maksettua:)
Eli omat elintavat voi vaikuttaa paljonkin. Harmi et sulle kävi noin. Tsemppiä arkeen.