Kaipailisin kohtalotovereita.. Tässä oma tarinani lyhykäisyydessään. Raskausviikolle 30 kaikki meni hienosti ja paremmin kuin hyvin. Sitten alkoi parisuhteessaamme kriisi (kriisin syyt olleet pinnan alla suhteen alusta saakka, mutta ei olla käsitelty niitä ja nousivat sitten tietenkin pintaan loppuraskauden aikana.. ;(
Kun kriisiä (mykkäkoulua) oli eletty pari viikkoa, sairastuin vakavasti. Olin sairaalassa toista viikkoa ja nyt loppuraskaus on hyvin vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. En saa enkä pysty tehdä juuri mitään ja odottavan aika on pitkä.. Olen fyysisesti niin huonossa kunnossa etten vielä tiedä pystynkö synnyttämään (voi olla liian raskasta). Olen todella peloissani kaikesta. Mieheni kyllä koittaa tukea minua mutta tunnen olevani niin yksin ja hukassa. Tottakai suhteemme kriisikin vaivaa minua/meitä vaikka olemme sen osalta rauhoittaneet tilanteen.
Kaipaisin kohtalotovereita jakamaan kokemuksia ja pelkoja. Kirjoittakaa tänne suomi24:seen tai laittakaa s-posti osoitteenne.
Kun kriisiä (mykkäkoulua) oli eletty pari viikkoa, sairastuin vakavasti. Olin sairaalassa toista viikkoa ja nyt loppuraskaus on hyvin vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. En saa enkä pysty tehdä juuri mitään ja odottavan aika on pitkä.. Olen fyysisesti niin huonossa kunnossa etten vielä tiedä pystynkö synnyttämään (voi olla liian raskasta). Olen todella peloissani kaikesta. Mieheni kyllä koittaa tukea minua mutta tunnen olevani niin yksin ja hukassa. Tottakai suhteemme kriisikin vaivaa minua/meitä vaikka olemme sen osalta rauhoittaneet tilanteen.
Kaipaisin kohtalotovereita jakamaan kokemuksia ja pelkoja. Kirjoittakaa tänne suomi24:seen tai laittakaa s-posti osoitteenne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minä pelkään. Edellisessä raskaudessa sairastuin tosi vakavasti. Synnytyssairaalassa olin viikon ennen hätäsektiota ja sen jälkeen monta päivää synnytyssalissa erityisvalvonnassa ja sen jälkeen 3 viikkoa vuodeosastolla vauvan kanssa. Kotiin pääsin lopulta omasta toiveestani vaikka olin vielä tosi sairas ja jouduin palaamaan sairaalaan kertaalleen ambulanssilla. Kotona kesti noin kuukauden, että olin jo aika toipunut. Sen jälkeen lähes heti, vauvan ollessa 2 kk ikäinen, sairastuin vakavaan infektiotautiin ja tartutin sen vauvaan ja jouduimme sairaalaan 3 viikon ajaksi ja kokonaistoipuminen kesti vauvalla 6 kk, minulla pitemmän aikaa. Minulla tuli avioero näiden koettelemusten myötä. Tällä kertaa olen yksin kohtaamassa tämän loppuraskauden ja synnytyksen...
Itselläni todettiin nyt rv. 16 vakava sydänsairaus (dilatoiva kardiomyopatia) ja siitä lähtien raskautta on varjostanut moni asia. Henkisesti tekee tiukkaa ja pelottaa miten tässä käy. Odotan nyt viikolla 26 ja toivon, että päästään tuonne 30 viikolle asti kunnialla. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssanne enemmänkin.
Onko sinulla sähköpostiosoitetta, jonka uskallat laittaa tänne...sellaista josta sinua ei suoraan tunnisteta?? Itse en oikein halua laittaa sähköpostiosoitettani tähän.