Jos ei tule verta, se on puhuttelu
Lueskelin peruskoulun opettaja Kontulan kirjaa ”Herra rehtori”
huvittuneena, mutta myös vakavana. Kontula pureutuu kirjassaan, mm. rehtorien ns. mafiaan koulupiirissään. Jos rehtori pistää sanan kiertämään jostakin opettajasta, häntä tuskin valitaan virkaan muualla kuin toisella kolkalla Suomea. Rehtori on Kontulan kirjassa despootti, joka pitää puhuttelut oppilaille säännöllä: Jos ei tule verta, se on puhuttelu. Valitettavasti olen päätynyt opettajan toimessani usein samantapaisiin johtopäätöksiin kuin Kontula kirjassaan esittää. Hänen rehtorinsa on tosin myös humoristinen ja antaa esim. vanhempien tullessa keskustelamaan, isän tai äidin valita keskustelun tyylilajin. Jos puheessa vilahtelee törkyistä kieltä, tämä rehtori vastaa samalla mitalla ja usein keskustelusta tulee viimeinen sitä lajia.
Kontula on entinen peruskoulun biologian ja maantiedon opettaja Raisiosta. Hänen kokemuspiiriinsä kuuluu siis. ns.
vanhan yläasteen opetus ja rehtorin toimi. Uppouduin kirjaan
melkoisella intensiteetillä. Kontula analysoi mehukkaasti myös
opettajainhuoneen sisäisiä jännitteitä ja opettaja-rehtori suhdetta.
Häneltä onnistuu myös luokitella oppilaiden vanhemmat ilman
erityistä hienotunteisuutta. Tarkemmin kun ajattelen kirjan problematiikkaa ja teemoja, näyttää siltä, että Kontula menee
siitä, missä aita on matalin, eli stressihuumorin aaltopituudelta.
Hän näkee rehtorin aseman surkuhupaisana pompotteluna vanhempien, koulutoimen, opettajien, oppilaiden ja lääninhallituksen välillä. Tämä rehtori tosin uskaltaa ottaa puhelun itselleen opetusministerille, kun tilanne alkaa käydä kuumaksi.
Lueskelin peruskoulun opettaja Kontulan kirjaa ”Herra rehtori”
huvittuneena, mutta myös vakavana. Kontula pureutuu kirjassaan, mm. rehtorien ns. mafiaan koulupiirissään. Jos rehtori pistää sanan kiertämään jostakin opettajasta, häntä tuskin valitaan virkaan muualla kuin toisella kolkalla Suomea. Rehtori on Kontulan kirjassa despootti, joka pitää puhuttelut oppilaille säännöllä: Jos ei tule verta, se on puhuttelu. Valitettavasti olen päätynyt opettajan toimessani usein samantapaisiin johtopäätöksiin kuin Kontula kirjassaan esittää. Hänen rehtorinsa on tosin myös humoristinen ja antaa esim. vanhempien tullessa keskustelamaan, isän tai äidin valita keskustelun tyylilajin. Jos puheessa vilahtelee törkyistä kieltä, tämä rehtori vastaa samalla mitalla ja usein keskustelusta tulee viimeinen sitä lajia.
Kontula on entinen peruskoulun biologian ja maantiedon opettaja Raisiosta. Hänen kokemuspiiriinsä kuuluu siis. ns.
vanhan yläasteen opetus ja rehtorin toimi. Uppouduin kirjaan
melkoisella intensiteetillä. Kontula analysoi mehukkaasti myös
opettajainhuoneen sisäisiä jännitteitä ja opettaja-rehtori suhdetta.
Häneltä onnistuu myös luokitella oppilaiden vanhemmat ilman
erityistä hienotunteisuutta. Tarkemmin kun ajattelen kirjan problematiikkaa ja teemoja, näyttää siltä, että Kontula menee
siitä, missä aita on matalin, eli stressihuumorin aaltopituudelta.
Hän näkee rehtorin aseman surkuhupaisana pompotteluna vanhempien, koulutoimen, opettajien, oppilaiden ja lääninhallituksen välillä. Tämä rehtori tosin uskaltaa ottaa puhelun itselleen opetusministerille, kun tilanne alkaa käydä kuumaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.