Resepti ADHD-lapsen kasvatukseen

Sillä lapsesta ei kasvattamalla ADHDtä tehdä, eikä kasvattamattajättämisellä.

Kirjoituksesi on loistoesimerkki siitä, millä tasolla tieto lapsen kasvatuksesta on kärkkäillä palstalle kirjoittajilla.

Olisit nyt edes googlannut AD/HD:n netistä, ja lukenut siitä pari juttua ennen raapusteluasi.

Tuohon lisäisin vielä kodissa ilmenevän epävarmuuden pitkäkestoisena.Juuri tämä epävarmuus ongelmoittaa ihmisen monella tasolla.Mitä tunnen muutamia näitä tapauksia, niin kyllä lapsuuden kotiin liittyy ongelmallisia tekijöitä.Taas nykyään yleisempi lienee ongelmoitunut perhe kuin onnellinen/turvallinen ja siksi asiat hämärtyy.

Tietysti nykyään lähes kaikki lapsen poikkeavuudet mielletään geneettisten tekijöiden/aivotoimintojen syyksi, mutta todellisuus on, miten ympäristö mahdollistuu aktivoimaan nämä kielteiseen kasvuun vaikuttajat tekijät.Siis toinen lapsi herkistyy/sairastuu herkemmin pienien ärsykkeiden ohjamana.Toinen lapsi , joka on geneettisesti vahvempi vaatii sairastuessaan voimakkaamman ärsykkeen.

Todellisuus on tämä. Mitä turvallisempi perheen ilmapiiri on/mitä parempi parisuhde on, niin sitä vähemmän lapsen kehitys häiriintyy eli ne kielteiset geneettiset tekijät vaikuttavat lapsen kehitykseen.

Todellisuudessa vanhempien ymmärtämättömyys ja parisuhde ongelmista eniten kärsivät juuri lapset.Muuten on vaikea myöntää tätä todellisuudeksi tänä aikana.

PS.

Monia ihmisen sairauksia ja niiden syntyä voi mieltää samanlaiseksi kuin 2/ Diapetes.Jos perheessä vanhemmat tukevat lapsensa laiskuutta/liikkumattomuutta ja opetavat lapsilleen huonot ruokailutottumukset, niin tämä kasvatus aktivoi lapsiin tämän Diapeteksen aikuisiällä.No, geneettisyydellä tässäkin on merkityksensä, mutta todellisuudessa vanhempien antamat eväät vaikuttavat todella paljon.

Moni vanhempihan oikein taistelee sen puolesta, ettei lapsensa rasitu tai rasita itseään fyysisesti esim. koulumatkoillaan.

kirjoitus.
Seuraan mielelläni näitä tv:n lastenkasvatusohjelmia, joissa on usein "haastavia" lapsia. Sitten kun perhe löytää toisten avustuksella kurin ja järjestyksen kotiin, niin mihin se lapsen "haastavuus" sitten häviää?

TV:stä tuli ohjelmasarja "Pikku julmurit", joka oli todellisuuteen perustuva ohjelma.Humasitteko lasdten järkyttävää käyttäytymistä ennen perheen asioihin puuttumista.Kaikilla taisi olla tämä ADHD eli kukaan ei kyennyt keskittymään oikein mihinkään.


Toisaalta ohjalömasata ei tainnut selvitä tarkaan missä ajassa lasten käyttäytyminen normalisoitui, mutta toteutui kuitenkin.Muistatteko mitenb vanhemoien asema ja käyttäytyminen oli merkittävä tässä/kin terapiassa.

häiriintyneen lapsen, mutta ei ADHD-lasta. Se on aivan täysin kasvatuksesta riippumaton juttu. Älä siis tuomitse sellaisen vanhempia, he tekevät yleensä kaikkensa lapsen eteen.

Nuo ovat niitä vältettäviä asioita ihan jokaikisen lapsen kanssa.

Meillä on yksi adhd-lapsi, jonka käytös on ollut jo ihan vauvaiästä "erikoista". Adhd on diagnosoitu kohtuullisen nuorena, eli lapsi oli täyttänyt juuri viisi. Sitä edelsi kuitenkin paljon tutkimuksia, noin parivuotiaasta asti intensiivisemmin alettiin kartoittaa.

Mutta tuossa listassa on asioita, joita kannattaa välttää, ne lisäävät ihan jokaikisen lapsen levottomuutta varmasti. Niiden merkitys korostuu adhd-lapsen kanssa, ne eivät sitä aiheuta.

Tuo adhd-poika vie vanhempien ajasta leijonanosan ainakin meillä, ja hänen ehdoillaan on eleltävä paljolti, jotta homma pysyy hanskassa. Nämä ovat vaihtoehtona lääkitykselle. Muiden ns. "normaalien" lasten kanssa sitten vietetään aikaa, kun tämä yksi on koulussa. Vain sillä pystyy turvamaan sen, että lapsista kukaan ei jää vähemmälle huomiolle.

Säännöt, rutiinit, aikataulut ja listat; siinä muutama loistava keino arjen hallintaan.

Ympäristön merkitys kyllä on kova, meillä ainakin ollaan hyvin tarkkoja mm. lasten kavereista, ja siitä, että säännöt pätevät myöskin muualla. Taisit hakea hiukan toisenlaista merkitystä tosin. Tällainen lapsi tarvitsee myös ympäristön tukea ja hyväksyntää, mutta hän ei saa tehdä mitä sattuu. Liian usein vaan tuntuu se villimpi tyyppi olevan aina syypää kaikkeen, vaikka ei olisikaan ollut tapahtuma-aikaan lähelläkään. Ns. "hyvinkasvatetut (eli ei-adhd-tyypit)" lapset täällä ovat niitä ilkeimpiä ja pahimpia, osaavat vaan piilotella tekemisiään aika hyvin, ja saavat vanhempansa uskomaan omiin tarinoihinsa. Tätä olen seurannut tässä pitkään, oma lapseni ei ole se ns. syntipukki, joten puoleeton olen. Tämän vuoksi olen tarkka siitä, ketä meille tulee, ja kenen kanssa omat lapseni saavat olla ilman aikuisen välitöntä valvontaa. Oli aika silmiä avaavaa, kun kuvasimme tuossa omassa pihassamme pikku valvontakameralla salaa muksujen touhua. Tähän menimme siksi, että naapurit kielsivät omien lapsiensa olevan ikinä mihinkään syyllisiä. Näytimme nauhan ko. naapureille, ja eipä vähän aikaa heitä sitten näkynytkään. Myöhemmin sanoivat, että eivät ole tienneet, että omat lapsensa toimivat niin. No, eipä varmaan, kun eivät ikinä olleet katsomassa heidän peräänsä. Tuolle nauhalle se tallentui, kun eivät muksut tienneet, että heitä kuvataan.

saatu ihan psykologilta. Esim. lapselle ei tarvitse ikinä selittää mitä tehdään ja miksi (meille ei ainakaan ohje käy, todella)! Ja ei vanhemmat saisi puuttua koulukiusaamiseen (lapsen on parempi oppia puolustautumaan)! Ja siitäsyömisestä myös on tullut melko saman tyylinen ohje.
Omia mokia taas: Joskus kyllä huudan kyseisen lausen... Rutiineista poiketaan joskus, mutta tosiaan joskus ja kiirekkin tuntuu tulevan aina vaikka kuinka lähtisi etukäteen...
P.S. en muuten ole jostain syystä totellut....

Adhd on mielestäni jonkinlainen kemiallisen myrkytyksen ja henkisen hälinän tuottama yhdeistelmä ja sitten myös kurittomuutta.
Kurittomuudesta tässä joku kirjoittikin aiemmin pari viikkoa sitten ja sai kauheat vihat päälleen.
Olen seurannut parissa tuttavaperheessäni heidän aivan älytöntä menoa ja kaaosta.
Hyvin suurelta osin näen ravinnosta taatavien lisäaineiden ja valtavan sokerimäärän olevan syy kaikkeen ns adhd - ilmiöihin.
Eikä se ole vain lapsen ravinnon kieroutuma vaan odottavan äidin ja siittävän isän.

Jatkuva hälinä ja meneminen jonnekin, kiire.

Mutta jos on perhe joka elää rauhallista säännöllistä elämää niin ne on heti hörhöjä ja kenties jotain anarkisteja, jopa kommareita.

Tässä oli mielestäni ironiaa siitä miten jokaista käytöshäiriötä kutsutaan ADHD:ksi vaikka syy on edellämainitun kasvatus tyylin. Levottomia lapsia syntyy levottomalla kasvatuksella.
Itsellän kokemusta oikeasta ADHD;sta sen verran, että elämänkumppani sairastaa k.o sairautta. (Hänellä kuitenkin se ilmenee keskittymiskyvyttömyytenä ei vilkkautena.) Hänellä kasvatus jossa oli rajta sun muuta, mutta silloin ADHD;sta ei tiedetty ja sai kasvaa ilman tukea. Oli helppo lapsi kun oli omissa maailmoissaan.
Pään sisällä se vilkas elämä.

Onneksi kuitenkin lasten AD/HD -mielisairautta voidaan hoitaa ja hoidetaankin AMFETAMIINIpohjaisilla reseptilääkkeillä! Piriä pienestä pitäen!