Anteeksiantamisen tiellä on kuitenkin elämän maku ja toivo paremmasta huomisesta.
Joskus mahdottomlta tuntuu, että loukatun itsetunnon haavat arpeutuvat.
Katkeruudella ei saa kuitenkaan aikaan mitään myönteistä.
Vaikeaa ottaa ensimmäinen askel tunnustaa,
että minulla on omat paheeni , kovuuteni ja itsekkyyteni.
Onko elämässä tapahtunut asioita mitä et ikinä voisi antaa anteeksi?
Vai osaatko anteeksiantamisen lahjan?;=)
Joskus mahdottomlta tuntuu, että loukatun itsetunnon haavat arpeutuvat.
Katkeruudella ei saa kuitenkaan aikaan mitään myönteistä.
Vaikeaa ottaa ensimmäinen askel tunnustaa,
että minulla on omat paheeni , kovuuteni ja itsekkyyteni.
Onko elämässä tapahtunut asioita mitä et ikinä voisi antaa anteeksi?
Vai osaatko anteeksiantamisen lahjan?;=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sen taidon osaan :)
Katkera en ole ...:) se ei pitkälle vie myrkyttää vain mielen:(
Mut kyllä osaan olla vihainen:)
joku loukkaa niin pahasti että om mahdotonta antaa anteeksi? En nyt puhu mistään riitelystä, vaan että joku käyttää yliotettaan niin pahasti, että kärsit siitä vuosia. Onko silloin oikeutettu olla antamatta anteeksi? Miksi pitäisi?
Anteeksi anto sisältää minusta jonkinlaisen ymmärtämisen. Pienissä asioissa osaan pyytää anteeksi vaikka omasta mielestäni olen oikeassa, jos näen että mun näkemys ei vaan aukea toiselle. Riitaa on turhaa ylläpitää vain riidan takia.
Anteeksi antaminen voi tapahtua ajan kanssa myös silloin, kun asiaa ei sovita, harmi silti, koska tilanne voisi rauhoittua aikaisemmin. Sydän rasittuu kaunan kantamisesta, joten kaikki riidat olisi parempi sopia mahdollisimman pian. Nuorena poikaystäväni petti, mutta se on jo menneen talven lumia, sen olen pystynyt antamaan anteeksi, koska ehkäpä olimme kuitenkin niin erilaisia.... ensin en sitä ymmärtänyt. Toi on hyvä ohje katsoa peiliin ja huomata omat virheensä, sillä pääsee pitkälle myös anteeksiantamisessa = )
Tämä on varmasti jokaisen kohdalle osuva asia. Koskettaa monia, näin ajattelisin.
Voiko antaa anteeksi silloinkin kun toinen ei pyydä anteeksi? Edellyttääkö anteeksianto aina anteeksipyynnön?
Mä osaan mielestäni hyvinkin monissa asioissa antaa anteeksi mutta en varmasti ihan kaikissa asioissa. Mutta pyrkimys on siihen, kuitenkin.
Katkeruudesta mainitsit. Kyllä mulla ainakin on "jossain" asiassa katkeruutta, tunnustan sen.
Olen ajatellut etten voi sitten sanoa kenellekään, että älä ole katkera koska olen itse.
Mitenkä siitä sitten pääsisi eroon tuosta katkeruudesta niin se on jo vaativampi haaste mulle, olen yrittänyt mutta ei tunnut onnistuvan.
Kova en ole mutta välillä on sellainen ajatus, että olisi parempi olla kovempi mitä oikeasti on mutta kova en osaa olla sitten kuitenkaan.
Tämä on oikein hyvä aihe josta kirjoitit.