Mietitkö koskaan?

Tarkentaakseni, en siis kysy tätä keneltäkään, vain pohdiskelen. Koska tilanne saattaa olla iteselläni tämän kaltainen. Kuten kirjoittajan kohdalla kerrotaan, galluppityyppisesti siis kyselen.

Enkä myöskään vastaa kysymyksiin, keneltä ja kenelle, sillä tämä ei varmasti kenellekään täällä käyvälle ole.

ja musta juuri tuntuu tolta, että kaikesta suuresta alkuhuumasta mulle jäi käteen sittemnkin se väärä ihminen.rumaa ajatella noin mut ei voi mitään, en edes yritä selittää miksi päädyin häneen,ja nyt kun toivoisin vielä löytäväni sen toisen elämääni,antaa sille ihanalle ihmiselle mahdollisuus,mut olen tainnut mennä sössimään liian paljon tässä.varmaa en ole,mutta ajatus yhteisestä tulevaisuudesta kiinostaisi perkel**sti.

juuri tuossa tilanteessa!itken ja kadun.tiedän ettei siitä enään ole mitään hyötyä,hän muutti ulkomaille ja on perustanut siellä oman perheen.minä kai sain mitä ansaitsin,ja siitä maksan kovan hinnan.

ole aika monenn mielessä käyny,ihminen ei kait mielelään sitä tunnusta koska silloin menee pasmat sekasin ja rohkeus muutokseen horjuu.suomalainen puree hammasta ,itkee itkunsa yksin,kärsii ja haaveilee itekseen menetetyn rakkauden perään.on vaikea tunnustaa valinneensa väärin,ainakin miehelle,pirun vaikeaa.