Edellisessä avauksessahan tuo tuli: halu! Eli jos lasta ei halua, se on kelpoinen syy aborttin. Suomessa kun ei ole pakko synnyttää lasta, vaikka olisi raskaana.
Taloudellista syytä en kyllä hyväksy, sosiaalitoimisto auttaa kyllä, kukaan ei ole nälkään tai kodittomuuteen kuollut. Tärkeintä on siis halu!
Taloudellista syytä en kyllä hyväksy, sosiaalitoimisto auttaa kyllä, kukaan ei ole nälkään tai kodittomuuteen kuollut. Tärkeintä on siis halu!
Vastaukset 79
Vanhimmat
Hyvä että suoraan sanot, halu on syy elämän tuhoamiseen.Siis vastuuta ei ole olemassa, on
vain halu.
siis pelkän moraalin takia ja velvollisuudesta niitä lapsia tehdään.
Siellä se sama moraalista riippumaton halu pörrää lasta tahtovienkin joukossa.
Halu on syy suurimpaan osaan elämämme valinnoista. Tuskin sinäkään sentään kehtaat väittää päätöstä lastesi hankkimisesta pelkäksi velvollisuudeksi.
Eli jos alasta ei halua voi pyytää abortin, mutta tuskin kukaan velvollisuudesta lapsia tekee, eikö siinäkin halu ratkaise?
tarkoitus ja tulos onkin aivan päinvastaiset (elämä kuolema).
ole --> se ei ole syntynyt, ei voi tappoakaan tapahtua.
että abortissa todellakin jotain ihan konkreettista ON, muutenhan mitään ei tarvis sieltä 'poistaakaan'?
Ja mitähän muuta se sit mahtas olla kun syntymätön LAPSI? Olinpaikkako (kohtu) sen tekee muuksi kuin lapseksi? :D
Muuksi kuin lapseksi sen tekee se ettei se ole vielä kehittynyt. Siitä kyllä tulee lapsi jos annetaan tulla, mutta vielä se ei sitä ole. Ja kyllähän abortissa ihan konkreettisesti se alkio sieltä poistetaan. Muistetaan nyt kuitenkin että tappo ja murha ovat suomen lain vastaisia tekoja. Jos aborttikin olisi tappo tai murha, se olisi myös laitonta.
aiheutetaan abortissa tahallisesti kuolema (=tapetaan). Koita nyt vaan niellä tää vaikka karvas kalkki näkyykin olevan :)
se on että se alkio sieltä kohdusta poistetaan ja tottakai se siinä kuolee. Mutta laissa määritellyn tapon kuvausta se ei täytä. Tätä vain tarkoitin.
Mutta kun se ihmisen halu vaihtelee hetkestä toiseen. Joskus haluttaa, joskus ei.
Liian heppoinen periaate se on toisen ihmisen elämästä päättämiseen. Jos on tahto hyvään, ei tisen ihmisen elämään koske.
Muistan, kuinka aikanaan omille vahemmilleni
syntyi varsinainen iltatähti, 8 vuotta minua nuorempi, äitikin oli jo reilusti yli 40.
Kun vauva sitten alkoi näkyä, äiti yhdellä
lauseella kuittasi koko tianteen.
Suorasukaiseen tapaansa hän vain sanoa pölähytti:
- No, eihän me tätä lasta suunniteltu,
mutta kun nyt on tullakseen,
niin kyllä me hänestä huolen pidämme!
Ja sillä kontrahdilla pikkuveli kasvoi
aurinkopoikana, meidän vanhempien laasten mielestä
jo vähän hemmoteltunakin. Ensi vuonna
hän täyttää 50, omat lapset ovat jo aikuisia
ja seurustelevat. Elämän ketju jatkuu.
eikä niitä ole mikään pakko silloin synnyttää. Onneksi on aborttimahdollisuus.
kaikki elämän päätökset perustuvat. Ihminen valitsee itse esimerkiksi millä alalla haluaa työskennellä, mitä ruokaa haluaa syodä... Jne. Ja haluaako lapsen vai eikö halua. Jos ei, niin "vahingon" sattuessa haluaa abortin. Ja jos lapsia ei helpolla saa, vaikka haluaakin, niin silloin jotkut haluavat hedelmöityshoitoja.
haluavat toisten lapsia, kun eivät itse halustaan huolimatta niitä saa.
Useimmilla vastustajilla on omia lapsia ja he haluavat suojella ja pelastaa elämään niitäkin lapsia joille ei heru suojelusta niiltä joilta lasten ensisijalla tulisi sitä saada..
abortinvastustajat vois perustaa jonkun ryhmän missä pakotetaan kaikki ihmiset käyttämään ehäisyä, niin ei niiden tarvis alkiota palvoa ja yrittää pakottaa synnyttämään...
olemaan tappamatta. Ulotamme siis vain samat tasapuoliset säännöt koskemaan syntymättömiäkin.
syntymätöntä ja KEHITTYMÄTÖNTÄ. Joskus on parempi päästä siitä eroon kuin synnyttää väkisin. Ihan omaksi parhaakseen.
pakottaminen tapahtuu? Miten olette organisoineet tämän pakottamisen? Kuka pakottamista johtaa?
nimenomaan yritätte saada kaikki naiset väkisin synnyttmääm ei-toivotut lapsesa, jotkut niistä ties miten huonoihin olosuhteisiin, ja kaikenmaailman päihde- ja huumeriippuvaisten äitien hoidettavaksi ja kasvatettavaksi, tai muuten vaan sellaisille vanhemmille, joita ei paskanvertaakaan lapsen saaminen kinnosta, yms. Äly hoi....
narkkareita ym. tavallisesta poikkeevia ois niistä aborttitapauksista..? monelleko ei lapsi muutu toivotuksi raskautta jatkettaessa? Siihenkin on yksinkertainen ratkaisu jollei, -antaa niille jotka toivoo!
ei halua lasta, eivät sitä synnytä. Jotkut eivät välttämättä halua lasta ikinä. Miksi pitäisi synnyttää, lapsi jos ei sitä halua/ siihen ei ole valmis? Jos lapsen haluaa, niin silloin se synnytetään, mutta aborttiin mentessä, ollaan varmoja siitä, ettei lasta haluta, tai siitä ei pysty/halua pitää huolta. Adoptioon antaminen kun sattuu olemaan vähän vaikeampi päätös kuin abortti. Vai miksi sitten monet tekevät mielummin abortin kuin antavat adoptioon? Ensin kantaa 9kk lasta sisällään, pilaa vartalonsa lihomisella ja raskausarvilla ja sitten pitää vielä synnyttää se, ja tämän kaiken tulos menee sitten menee vaan jollekkin? Joo, niin lapsi sais siinä elämänsä ja blaa blaa, mutta miksi ei äidin (jo syntyneen ihmisyksilön) elämää ja tunteita voida ajatella, vaan äiti ajetaan nurkkaan, ja muutaman millin alkio laitetaan kaiken etusijalle.
Ja kyllä niitä alkoholisti ja narkkari äitejäkin löytyy. Enemmän kyllä varmaan niitä alkoholiriippuvaisia.
todella asiaa. Miksi se muutaman millin alkio pitäisi odottaa ja synnyttää ja antaa jollekin lasta haluavalle? Tehkööt itse omat lapsensa, minulla ei tulisi mieleenkään raskaaksi tultuani synnyttää lasta jollekin toiselle. Ja vielä kun on nähnyt tälläkin palstalla kuinka ilkeitä ihmisiä nämä ovat, haukkuvat murhaajiksi, eivätkä hyväksy toisten ihmisten tekemiä ratkaisuja. Ne ovat erittäin tuomitsevia ja eivät osaa asettua toisten asemaan. Näillekö ihmisille ne lapset tulisi antaa?
elää ylittää kirkkaasti jonkun muun haluamiset, raskausarpien pelon ym. toisarvoisen.
noin ylivoimasta ajatella asiaa sen kannalta joka saa pitää elämänsä..? Ja kaikki kun niitä lapsia ei vaan edelleen saa vaikka kuinka tekee!! Eikä kenenkään tartte todellakaan hyväksyä ihmisten tappamista jollain naurettavilla syillä!
siis jos et olisi abortinvastustaja, ja tulisit raskaaksi, antaisitko itse oman lapsesi jollekkin toiselle, jos et sitä itse halua? Onhan se helppo puhua toisten puolesta, kun itse ei siihen tilanteeseen ole joutunut, että pitää päättää tekeekö abortin vai ei. Elämä ei ole noin mustavaloista kuin sinä luulet, harva niitä omia lapsia tosta noin vaan antaa jollekkin toiselle, abortin sijasta... Ja aborteissa ei ensinäkään tapeta ihmisiä, vaan ihmisen alkuja, eli alkiota tai sikiöitä, jotka ovat vasta matkalla kehittymässä ihmiseksi.
Heidän mielestä se alkio vaan on tärkeämpi kuin kukaan muu jo syntynyt yksilö... Jos oman lapsen antaminen adoptioon on niin läpihuutojuttu, kuin abortinvastustajat antavat ymmärtää, niin miksei sitten melkeinpä kukaan "vahingossa" raskaaksi tullut anna ei-toivottua lastaan adoptioon, vaan tekee ennemmin abortin?
Mieluummin antaisin pois ja tietäisin että lapsi sai jatkaa elämäänsä jossakin muualla. En tosiaan väitä että tämäkään olisi helppoa, mutta vielä vaikeampaa olisi elää aborttisyyllisyyden kanssa.
On aivan turhaa yrittää kieltää kaikkien biologisten faktojen vastaisesti että alkiot olisivat jotain muuta kuin tietynikäisiä kehittyviä ihmisiä!
Toisen ELÄMÄ (olkoonkin iältään alkio tai mitä tahansa!) on todellakin tärkeempää kuin jonkun muun HALUAMISET!!
on myös oikeus syntyä perheeseen, jossa heitä rakastetaan, ja johon heitä on toivottu. Jos äiti joutuisi väkisin synnyttämään lapsen, jota ei ole toivonut/halunnut, niin mitä luulet, että miltä siitä lapsesta tuntuisi vanhempana, kun saisi tietää tämän? En minä ainakaan haluasi kuulla sellaista, että oma äitini olisi jonkun toisen toimesta pakotettu synnyttämään minut, vaikkei itse olisi halunnut. Enkä todellakaan haluasi kuulla, että minut on adoptoitu, kun biologinen äitini ei halunnut minua. Jos jompikumpi näistä minun kohdallani olisi totta, niin todellakin toivoisin, että äitini olisi aikoinaan tehnyt abortin. Enkä tosiaankaan haluisi syntyä perheeseen, jossa äitini tai isäni on alkoholisti, tai piittaamaton tekemisistäni/menemisistäni. Jokainen lapsi ansaitsee rakastavat ja välittävät vanhemmat, äidin ja isän.
Itselleni ei tulisi mieleenikään synnyttää ei-toivottua lasta itselleni, eikä kenellekkään toiselle. Ja enhän niin tehnytkään, päädyin aborttiin.
parin millin kokoinen alkio menee aivan kaiken muun olemassa olevan edelle. Niinkö? Ketään tai mitään muutako ei tarvitse ottaa huomioon, vaan kunhan alkio, ei-toivotuksi lapseksi tuleva saisi syntyä? Tottakai toisen elämä on tärkeä. Tämän ei pitäisi päteä vain alkiohin, niinkuin annatte ymmärtää, vaan myös äidin elämään. Jos äiti ei elämäänsä lasta halua, niin silloin tekee abortin. Vai mikä niistä alkiosta niin ylivoimaisen tärkeitä tekee, että ne voidaan laittaa aivan KAIKEN edelle?
silloin on eri juttu jos nainen uhkaa kuolla (=menettää tosiaan sen ihan koko elämänsä) raskauden takia. Ja näinhän on niinkin "usein" kun 0,5% tapauksista..
lapselle on rakastava perhe tarjolla, jollei synnyttäjän niin jonkun muun luona. Moni adoptoitu on varmasti kiitollinen bioäidilleen, tietäen mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto..
"Itselleni ei tulisi mieleenikään synnyttää ei-toivottua lasta itselleni, eikä kenellekkään toiselle. Ja enhän niin tehnytkään, päädyin aborttiin."
Sen kyllä huomaa tuosta loputtomasta seliselittelyn tarpeestasi. Sinunkin surmauttamasi lapsi voisi nyt elää onnellista elämää jossakin häntä kauan odottaneessa kodissa.. nyt heidänkin sylinsä on edelleen tyhjä ja lapsi on ikihaudassaan jossakin jätevuorien alla...
Noinhan tietysti sanot, kun kyseessä olevaa tilannetta et ole käynyt läpi... No, mutta voihan olla että antaistkin lapsesi toiselle, joka olisi hyvä ja rohkea päätös, mutta kaikki siihen eivat pysty tai edes halua. Kaikille ei tule abortista syyllisyydentunnetta, vaan ajattelevat sen vaikkapa helpotuksena. Jos lasta ei ihan oikeasti halua, eikä myöskään halua/pysty antaamaan sitä kenellekkään toiselle, niin ratkaisu siihen on abortti.
Missä kohtaa olen sanonut alkion olevan jotain muuta kuin tietyssä iässä kehittyvä ihminen? Kirjoitin, että: alkiot eivät ole ihmisiä, vaan vasta matkalla kehittymässä ihmisiksi, eli eivät vielä ns."valmiita ihmisiä".
mitään tarvetta "seliselittelyyn". Teen lapset sitten kun niitä haluan ja toivon. Jos adoptioon antaminen olisi ollut minulle päivänselvä asia, en aborttia olisi tehnyt. Mutta kun se ei ainakaan minulle ollut, niin päätökseni oli abortti. Olisin mielelläni antanut lapseni adoptioon,....mutta on minullakin olemassa tunteet, eli siihen en pystynyt/uskaltanut lähteä. Adopitoon antamisesta olisi aivan varmasti tullut minulle paljon enemmän syyllisyyden tunnetta, katumusta, surua ja ties mitä enemmän kuin abortistani.
joka lasta ei halua, ja joutisi sen synnyttämään, menettää elämänsä täysin, juuri sille ei-toivotulle lapselleen.
läpinäkyväkin vielä :D et voi tietää mitä tunteita adoptiosta olisi seurannut jollet ole adoptioon antanut.
Ehkä saatat myös jonain päivänä vielä huomata että lapsia ei TEHDÄ, vaan SAADAAN, JOS saadaan...moni haluaa ja toivoo eikä saa sittenkään.
kun siitä pääsee eroon vaikka heti kun se on pihalle sieltä mahasta putkahtanu?!
99,5%ssa tapauksia ainoa joka siinä voi henkensä menettää on juurikin se lapsi, ei omanapainen akka joka hänet haluaa viemäröidä.
etten ole tilannetta käynyt läpi..? No, minä kiinnyin lapseen ja hän jäi luokseni, mutta aborttiharkinnan jälkeen oli helppo päättää että vastaavassa tilanteessa en ainakaan sitä enää koskaan harkitse! Ja valinta on edelleen elämäni viisain ratkaisu :)
Lapsen kannalta abortin ja adoption tulos on totaalisen päinvastainen.
Olen täysin sinut aborttiasiani kanssa. Mitä sitä enää murehtimaan, tehty mika tehty. Päätös oli minun, ja se oli se oikea päätös minulle, ei siihen sen kummemmin mitään "seliselittelyjä" tarvita. Miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä mitään, riittää kun itse mietin silloin kun mietityttää. Olen asian käynyt jo läpi, enkä minä sitä sure tai tunne syyllisyyttä. Ei minulla ole mitään syytä sitä selitellä kenellekkään (esim. syitä miksi tein sen). Adoptioon en antanut koska en pystynyt/halunnut, ja jos toisenkin kerran sattuisin ei-toivotusti raskaaksi tulemaan, niin silloinkin päätökseni olisi abortti, ei adoptio.
No, lapsia tulee sitten jos on tullakseen, mutta ei-toivottua lasta en tule koskaan synnyttämään. Ja ei-toivotulla lapsella tarkoitan sitä jos tulen raskaaksi sitä suunnittelematta tai haluamatta. Sitten kun se aika koittaa, kun lapsia olen valmis saamaan, otan lapsen ilomielin vastaan, jos sellainen minulle suodaan. :)
sain sellaisen käsityksen. Mutta se on hyvä, että olet sinulle oikean ratkaisun tehnyt.
Minä tein taas toisin (en pitänyt lasta) eli tein abortin, joka oli minulle oikea ratkaisu.
kiinnostaa synnyttää lapsia toisille? Jos jotain kinnostaisi, niin abortteja ei edes tehtäisi.
Jos ei-toivotun lapsen pitää sitten itsellään, niin se kyllä voi alkaa kaduttamaan. Etenkin nuorilla äideillä, joilla oma nuoruus jää elämättä.
Luuletko, että nämä "omanapaiset akat" mielellään menee abortteja tekemään? Ja hymy huulillaan vetelee alkiota vessanpöntöstä alas. Enpä usko, että kukaan sitä haluaa. Joissain tilanteissa abortti vaan on paras ratkaisu. Ja se, ettei lasta halua tai siihen ei ole valmis, on aivan riittävä syy aborttiin.
"et voi tietää mitä tunteita adoptiosta olisi seurannut jollet ole adoptioon antanut."
Osaan ainakin kuvitella miltä minusta tuntuisi adoptioon antamisen jälkeen. Kun en kerta lastani synnyttänyt, tiedän sen, että jos sen olisin pois synnytyksen jälkeen antanut, ei siitä olisi minulle itselleni seurannut mitään muuta kuin harmia. Mielummin poistatin limaklöntin kohdustani, joka ei mitään vielä ymmärtänyt tai tuntenut, kuin että olisin sen synnyttänyt ja sitten antanut muille. Siitä olisin minä kärsinyt ja kitunut lopunelämääni. Ainiin, mutta kun eihän minun elämääni ja tunteitani pidä ajatella, vaan kaiken keskipisteenä on ALKIO.
'harmien' pelossa lapsesi ('limaklönttisi') menetti koko elämänsä. Joku muu häntäkin olisi toivonut ja toivojan luona lapsi olisi saanut elää jollei itsekkyytesi olisi ajanut kaiken ohi.. juuri tuo lapsesi tappamisen vähättely 'limaklöntin poistoksi' kertoo kaiken siitä "syyllistymättömyydestä" ;DDDD
maksoi lapsesi hengen.
toisen hengen säästäminen..
Voin aivan vapaasti sanoa mielipiteeni mikä on riittävä tai ei-hyväksyttävä syy.
niin joku muu sitä olisi toivonut ja halunnut, mutta minulta ei sitä saanut, koska minua ei kiinnostanut synnyttää lastani toisille ja tehdä sillä itselleni paskaa. Ja vaikka lapsen olisin itselläni pitänyt, olsin siltikin tehnyt elämästäni sellaisen, joksi sitä en halua. Ja tällöin ei lapsellanikaan olisi ollut hyvä olla. Mutta sen toivomansa ja haluamansa se joku saa varmasti joltain muulta joskus.
Minä en ajattele tappaneeni ketään, vaan olen poistattanut kohdustani sen, mitä sinne en alunperin toivonutkaan. Oli sinun mieli piteesi toimenpiteestä sitten mikä vaan. Ja en ajattele alkiota lapsena, vaan lapsenalkuna (ei "valmis" lapsi). En sen takia, että tuntisin syyllisyyttä, vaan siksi että se on minun mielipiteeni.
Limaklöntiksi sitä kutsun ihan vaan näkemäni perusteella, sillä kun se alkioni ulos tuli, niin en minä siinä ainakaan mitään lasta nähnyt, vaan juuri sellaisen limaklöntin. Ja tämä nimitykseni alkiolleni ei liity millään tapaa syyllisyydentunteeseen. Enköhän minä itse tiedä tunteeni paremmin kuin sinä :)
parempaa keksi?
Mutta minä en ollu valmis saamaan lasta, joten en sitä synnyttänyt, koska en halunnut. Syynä se ettei minulla riittänyt halua hoitaa ja kasvattaa lasta. Se ei olisi minulle sopinut, ja siitä syystä tein abortin. Ja tämä syy oli minulle riittävä.
Joku muu olisi ollut valmis ja halukas lapsesi hoitoon ja kasvatukseen. Joten mielenoikut ei riitä syyksi.
ollut jonkun muun luona osallisena siitä sun elämäs paskasta. jokainen tekee elämästään juurikin niin paskan kun asenteellaan tekee..
Poistamisellasi tapoit lapsesi, ja sen kohtalon tiesit etukäteen, ja silti teit niin.. lapsesi oli ulkoisesti juurikin sellainen mikä ihminen siinä ikävaiheessa on. Sinulla on selvä tarve vähätellä lastasi ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Eihän toki 'limaklöntin poisto' kuulosta niin pahalta kuin lapsen tappaminen..
Sinun mielestäsi tappamani alkio on lapsi, mutta minulle on vain alkio, eli siis tuleva lapsi, ei VIELÄ lapsi. Olen korkeintaan tappanut ihmisalkion, en ihmislasta. Sinun mielstäsi tein väärin, kun menin aborttiin, mutta minun mielestäni en tehnyt väärin. En siis tarkoita, että abortti olisi oikein (ketään kohtaan), tai joku kultainenteko, vaan se on mielstäni vaan hyvä vaihtoehto sellaisiin tilanteisiin, mihin lapsi ei sovi. Ja minun tilanteeseeni lapsi ei olisi sopinut.
Tein mielstäni kaikkien kannalta parhaan ratkaisun. En väitä, etteikö lapsi olisi jostain muualta saanut hyvää elämää. Jos olisin lapsen pitänyt, siinä aikeissa, että antaisin sen sitten adoptioon, niin en varmasti siihen olisi pystynyt, ja lapsi olisi jäänyt itselleni. Ja jos/kun näin olisi käynyt, ei olisi ollut hyvä olla minulla eikä lapsella. Olen ensinäkin vielä vähän liian nuori kasvattamaan lasta, ja oma elämäni on niin "kesken", etten osannut edes kuvitella yhtäkkiä tulevani äidiksi.
löydät viattoman, puolustuskyvyttömän ja terveen, syntymättömän LAPSEN väkivaltaisesta tappamisesta?
Edelleen, jonkun muun tilanteeseen sinunkin lapsesi olisi sopinut.
Sanot että väkivaltainen kuolema oli lapselle parasta ja kuitenkin tiedät itsekin että olisi saanut muualla hyvän elämän! Itsekyyttä on sekin jollei kykene antamaan lasta sinne hyviin oloihin vaikkei itse niitä pysty antamaan.
Voi olla, että itsekäs olenkin, mutta omaa nuoruuttani en lapsen saamisella halunnut pilata. Ja se nyt on varmaan ihan normaalia? Enkä myöskään halunnut itselleni päänvaivaa siitä että lapsen synnytän ja anna toisille. Tuo ei olisi ollut minulle oikea tapa ratkaista ongelmaa, mutta ehkä sinulle olisi tai jollekin muulle, mutta ei minulle. Minusta ei ollut vielä kasvattamaan lasta ja sillä sipuli.
vaikka nykytilanteesta, miten suomalaiset lapsen voivat. Kuinka paljon heitä pahoinpidellään. Määrät on hurjia jo nyt vaikka kenenkään ei ole edes pakko tehdä sitä lasta.
kohdalle, että joudut tekemään sen ratkaisun, MITÄ ET HALUA/SUOSTU TEKEMÄÄN. Eli mieti omalle kohdalle miten suhtaudut jos joudut tekemään pakotettuna abortin.
Sama fiilis on naiselle joka pakotetaan synnyttämään.
näköjään ole yhtä kultainen ihminen kuin sinä, kun en edes lastani pysty adoptioon antamaan, vaan teen mielummin abortin. Ja edelleen, tein abortin siksi, koska adoptioon en pystynyt/halunnut lasta antaa. Se on joko abortti tai lapsi itselleni. Ei synnytys ja lapsi toisille. Minun kohdallani näin. En sitten muista tiedä.
hiukan eri asia pakottaa tappamaan kuin pakottaa säästämään toisen henki..?!
Siis toisen elämän oikeudella voidaan pakottaa joku luopumaan tappamishimoistaan. Sen pakotuksen tuloksena on toisen elämä, ei kuolema!
vanhemmiksi, oli lapset toivottuja tai ei. Ja toisinpäin, useimmilla alunperin ei-toivotuillakin on kunnollinen lapsuus ja hyvä elämä, kuten onneksi yleisesti lapsilla onkin.
on niin äärimmäinen ajattelu että lapsi pilaisi nuoruutta ja omaa elämää niin pahasti että lapsi halutaan tappaa.. ja tosiaan itsekkyyttä sekin että omat adoptiotraumojen pelot asetetaan lapsen elämän edelle.
Kerrotko vähän enemmän näistä tappamishimoista? Minä en ainakaan ole ikinä törmännyt sellaiseen abortin tehneeseen naiseen, joka kertoisi olevansa tappamisenhimoinen. Menee taas vähän yli ymmärryksen nämä teidän terminne.
Ketään ei saa pakkottaa synnyttämään (eikä myöskään abortoimaan) vasten tämän omaa tahtoa. Nainen päättää itse sen mitä sille ei-toivotulle lapsen alulle tekee, synnyttääkö vai abortoiko. Ja näihin päätöksiin ei varmasti kovin monen kohdalla vaikuta abortinvastustajien haukut murjaajiksi tai tappamisenhimoisiksi.
Minulla ei ole ikinä ollut lasta. Minä en ole ikinä tappanut lasta. Jos olisin, niin luultavasti istuisin tälläkin hetkellä vankilassa murhasta.
Minulla on ollut kohdussani lapsenALKU = Alkio. Olen abortoinut alkion, joka ei ollut lapseni missään vaiheessa, vaan pelkkä ihmisalkio kohdussani (jota ei toivonut tai halunnut syntyvän), josta joskus ties kuinka monen kuukauden päästä olisi tullut lapseni.
Useammin ne jotka lasta ovat iha yrittäneet tehdä, ja täysin tarkoituksella laittaneet alulle, ottavat myös kunnon vastuun lapsesta siihen asti kun se täyttää 18v. Eli siis pitää kunnolla huolta ja kasvattaa kunnonkansalaiseksi yms.
Mutta sitten ne jotkat (vanhingossa tai ei) raskaaksi tulleet, jotka ryyppäävät ja tupakoivat jne. jo raskausaikana, ei varmaan heitä lapsen synnyttyäkään sen pahemmin kiinnostaa olla "maailman paras äiti". Sen näkee jo siitä jos lasta tyrkytetään joka viikonloppu jollekin hoitoon, ja siitä kun lapsen kasvaessa isommaksi (ennemmän omillaan olevaksi), ei vanhempia/vanhempaa lapset menot ja teot paljoa liikuta mihinkään suuntaan. Ja näitähän löytyy enemmän kuin paljon. Tälläisistä perhestä olevien lasten tulevaisuus ei välttämättä kovin valoisalta näytä, kun vanhemmat eivät edes käytöstapoja osaa opettaa.
Eli kun joku haluaa tappaa toisen (kuten nainen aborttia halutessaan) niin onhan se tappamishimoinen, tai -haluinen, miten vaan..
No minustapa kuten monesta muustakin on oikein pakottaa olemaan tappamatta/murhaamatta muita.
Jos syyllisyys ei kalva (ja pahasti!) miksi kieltäydyt näkemästä muille selviä tosiasioita?
"Minulla ei ole ikinä ollut lasta. Minä en ole ikinä tappanut lasta. Jos olisin, niin luultavasti istuisin tälläkin hetkellä vankilassa murhasta."
Kaikista murhista ei ole säädetty laissa rangaistuksia. Ja kaikki murhaajat ei jää koskaan kiinni ja joudu vankilaan, mikä ei muuta niiden tekoa/olemusta miksikään.
Mutta säälittävä olet kyllä 'lapsen alun poisto' -seli-selityksines :D
abortin tekee, ei se todellakaan tarkoita sitä, että on jotenkin tappamisenhimoinen tai haluinen. Taidat olla vähän pimahtanut mielipiteidesi kera.
Ja minustakin on väärin ketään edes yrittää pakottaa synnyttämään. :)
Aivan yhtä säälittävä olet sinäkin noiden lapsentappamis-juttujesi kanssa. :)
"Kaikista murhista ei ole säädetty laissa rangaistuksia. Ja kaikki murhaajat ei jää koskaan kiinni ja joudu vankilaan, mikä ei muuta niiden tekoa/olemusta miksikään."
Tarkoitat siis, että minäkin olen murhaaja, mutta minun (kaikkien muiden abortintehneiden) tekemistä "murhista" ei vain ole lakiin säädetty rangaistusta. Jos abortti sinun mielestäsi on murha, ei se sinun yksi ja ainoa mielipiteesi voi olla ainoa oikea. Kaikilla on nimittäin oikeus omaan mielipiteeseen, jota sinä et ilmeisesti voi hyväksyä. Ainakaan minun tekemäni abortti ei omasta mielestäni ollut murha, se oli vaan korekintaan alkion tappaminen. Sinä ja muut vastustajaystäväsi voitte olla mitä mieltä tahansa, mutta vaikka kuinka haukutte murhaajaksi yms. ei se näkemystäni abortista muuta (tuskin monen muunkaan). :)
väärin pakottaa tappamishaluinen säästämään toisen hengen.. päteehän sama logiikka sitten kaikenikäisiin..?
Joillain on katsos ihan loogiset perusteetkin mielipiteileen :)
Joten kerrohan miksi abortti ei ihmisen suunnitelmallisena tappamisena olisi murha? Ja muistetaan että termi on käytössä niiden palvomienne lakipykälienkin ulkopuolella..
Olkoon murha tai mikä vaan. Jokaisella on omansa näkemykset siitäkin asiasta. Tarvitaanko mielipiteeseen aina olla joku looginen selitys?
Sovitaan sitten niin, että minä olen murhaaja ja olen itsekkäästi murhannut oman lapseni tappamishimmoissani :) Parempi näin? Ei kyllä millään tapaa kauhistuta tollanen ajattelutapa.
synnytyksestä. Ei yhtään ketään pidä vasten omaa tahtoa PAKOTTAA synnyttämään, niin kuin ei pidä PAKOTTAA tappamaankaan.
mutta kuolemaan pakottamisessa ei ole "mitään" väärää...
Kyllä on vaikka mitä väärää :)
Käyttäkää ehkäisyy ettei tarvii tappaa pikkusii alkui
Sovit täydellisesti aborttioikeuden vastustajien joukkoon ja profiiliin!
voi kun on suorastaan loistavaa saada taas yks vastustaja lisää!!!!!
mene muualle ilmaisemaan tota ehkä just 15-v elämänkokemustas