...ja arkailen mennä häntä tapaamaan. Pitkä hän on, kyllä, muttei suinkaan häijyn oloinen tai ilkeän näköinen. Näinköhän arkailen enemmän olla naamatusten vai josko sitä että ei toista arkailutakaan niinkuin minua?
Hän on Mies
Minä Nainen
162496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
siis minkä verran ollut tekemisissä jutellu tai tapaillu hänen kanssaan? vai oletko siis menossa treffeille?
Ei sen väliä. Kunhan tapaan jos tapaan... tässä nyt vaan ojentelen ajatuksiani ja suoristan selkärankaa..
eikun vaa rohkeesti yhteyttä jos et oo vielä ottanu tai sit rohkeesti tapaamaan jos niin on sovittu.
good luck!
Minulla on vähän sama olo yhden miehen kanssa, johon haluaisin tutustua. Hän ei myöskään vaikuta yhtä aralta kuin minä. Luulen, että hän suhtautuisi jutteluun mukavalla tavalla, mutta en siltikään saa itseäni niskasta kiinni, kun vatsa heittää aina sata kuperkeikkaa, kun näen hänet :)
Sepä se. Jotenkin typerää, vaikka ihmisen pitäisi muka jotenkin luonnostaan osata valkata se sopivin kumppani, niin kuitenkin!! - aivo surkastuu millisekunnissa ja sisuskalut heittää pinkinpossunpeppua, kun sellainen sopivanlainen tulee vastaan. Darwin, hoi! -selitä!
että ehkä sit tyhmemmänkin pitäisi tajuta, että tässä ihmisessä on jotain erikoista minulle, en tiedä, eihän siinä oikein järkeä ole ;)
..sen ehkä paremmin, voit olla varma että kyllä siellä pitkän ihmisen vatsassa vähintäänkin yhtälailla perhoset pörrää niin kuin sullakin jos vaan on kemiaa ilmassa :)
Njoo... Kuulosti jotenkin positiivisimmalta tämä sinun sanomasi.. Hitto, mutta mistä tuosta 'kemia'stakin tietää? Tämän pään sisällä tapahtuu muutenkin välillä niin kummia, että näinköhän vatsanpohjankurnutuksiin on uskominen :) Rohkeus ja tahto, hoi! -missä se luonne piilottelee kun sille olisi oikeaakin käyttöä? Muuten pilkistelee piloostaan ihan liiaksikin asti, mur.
Niinpä, ei se helppoa ole, minun jos kenen luulisi tietävän kun pitää olla olevinaan ronkelia..laita sinä kortit pöytään niin voipi vastapelurikin yllättää..loppuu kurnutukset tai sitten lisii vaan mutta et voi tietää ennenkuin otat selvää :)
Mutta kun.. en ole edes ihan varma onko tällä vastapelurilla jo joku tärkeä elämässään. Jotenkin käytöksestä päätellyt kätevästi että ei, mutta mistäs sitä tietää? Enkä tosiaan tahdo häiritä tai saattaa toista epämukavaan tilanteeseen, edes puoleksi minuutiksi.
Ronkeliksi kun tunnustaudun itsekin, viehätyn kenestäkään niin kovin harvoin. Siinä sitten käy helposti niin, että kun kurnutuksia ilmenee, ei niihin osaa suhtautua asian vaatimalla tavalla
..nostattavaahan se vain on jos tietää että joku on tykästynyt, vaikka sillä kohtella ei perhoset vatsassa pörräiskään ja antais pakit niin silti se sais siitä hyvän olon kun joku arvostaa. No joo, voishan se olla itse tilanteessa vähän vaivautunut mutta jälkeenpäin onnesta soikeena kuitenkin.
Mistäs sen tietää miten se on sinusta hautonut ajatuksia mutta ei saa vain aikaiseksi kun ei keksi sopivaa lähestymistapaa? Itsellä ainakin tulee mieleen menneisyydestä sellaisia ihmisiä joista olisin kyllä tykännyt ja varmaan kertonutkin sen heille jos olisi sopiva sauma sattunut mutta kun ei vaan tullut aloitetta tehtyä niin menetin sitten kaikki mahdollisuudet. Ymmärrän kyllä miten vaikeaa se voi olla kun ollaan liiankin hienotunteisia, tsemppiä.
ainakin yritän tsempata:) luvattakoon se nyt heti alkajaisiksi. Sähän olet oikeassa, tottakai (mutta sen jo tiesitkin:). Olen itsekin ollut pakittavalla puolella ja toisaalta joskus puolestani saanut lapasesta; eli tiedän toki, että kyllä niistä tilanteista yleensä hengissä selvitään ja harvemmin kysyjän arvo kohteen silmissä kokee ainakaan suurempaa inflaatiota :)
No, vaikka pidänkin kiinni aiemmin sanomistani, voin sulle (ja siis vain sulle) myöntää, että kyllä ne suurimmat esteet on kuitenkin ihan muualla... Asia on katsos niin, että kun, tai siis jos, tunne siitä että tässä on nyt jotain elämää suurempaa, osoittautuu vääräksi, ts saa pakit tai homma osoittautuu muuten ihan mahdottomaksi, niin silloin se hyvin kätketty ja usein salattu yksinäiyyden todellisuus iskee samalla päin kasvoja. Mulla on ollut jostain syystä viimeaikoina erityisen hankalaa keksiä perusteita sille, miksi en tarvitsisi jotakuta tärkeää elämääni. Ehkä siksi, että perusteita ei todellisuudessa ole... Kuitenkin, kun on ollut ronkelina riittävän pitkään ja varonut ehkä liikaakin hyppäämästä väärän junan kyytiin, on sitä jotenkin vaikeaa uskaltaa kurkata minkään matkustamoon vaikka se oikeaan suuntaan näyttäisikin olevan menossa. Tämä jokseenkin paradoksaalinen aivoitus ei nyt tietenkään suoraan liity siihen pitkään piristävään komistukseen jota olen tässä ajatellut, mutta vaikuttaa valitettavasti halukkuuteen raottaa toiselle omaa kiinnostustaan
Noh, tuostahan pääsee kyllä yli ja ympäri kun sen vain ottaa asiakseen... sopivan lähestymistavan keksiminen on taas varmaankin aina yhtä hankalaa :) Olen myös jättänyt joskus kortit kastomatta silkaa typeryyttäni ja tosiaan haluaisin jo jättää historiaan tuon ärsyttävän tietynlaisen ylpeyden ja hienotunteisuuden ilmentymän muodon omaa olemista vain hankaloittavana tapana
..käy kun "avautumisesi" lukaisin, heppu taitaa saada tilaisuuden tutustua aika ainutlaatuiseen naiseen. Osaat ainakin kirjoittaa ja jo se sinällään on paljon, hienoja ilmauksia ja muutenkin sulla tuntuu olevan hoksottimet kohdillaan eli ainakin noin henkiseltä puolelta taidat olla melkoinen löytö, jos vielä häntä sattuu muotosi miellyttämään ja kun keitokseen lisätää vielä ripaus "sitä jotain" niin kaikkihan on mahdollista. No voihan se heppu tyriä homman ratkaisevalla hetkellä perääntymällä mutta sittenpä ei ole ainakaan sinun syysi jos uskallat aloittelliseksi ryhtyä :)
Väärien kyytien välttelemisestä minäkin aikalailla tiedän ja sitten kun olisi oikea vaunu asemalla ei välttämättä sitten tajua ajoissa toimia kun on niin tottunut vaan asemalla notkumaan, onhan siinäkin tietysti puolensa mutta itsekin ihan samoin kaipaan enkä välttämättä sitten kuitenkaan hoksaa kyytiin nousta kun minun junani saapuu, elämä on :D
Enpäs muuten toivottelekaan sulle onnea vaan sille valitullesi, toivottavasti saa sinusta tietää lähiaikoina ja sitten myöskin tajuaa että tässä se minun kyytini nyt on :)
...ja minä taisin mennä ihan sanattomaksi :) Hoksaa, mitä hoksaa, toisinaan ei ymmärrä edes omaa parastaan. Mutta niin, katsotaan nyt miten käy, vai loikkaako city-kani kysyjän pöksyyn. Jotenkin ärsyttävää kun on vielä näitä muita kiireitä just nyt ihan liiaksi asti.. että täytyy jostain kiven alta ensin yrittää löytää aikaa tämän pikku-'projektin' käyntiin polkaisemiseksi. Noi tuolla aiemmin mainitut sitten yhdistettynä yleiseen härdelliin jotenkin antaa liikaa tekosyitä asioiden lykkäämiseen ja asemalla hengailuun. Kato nyt! Heti yrittää neiti luistaa. Äh, selkäranka suoraksi ja niskasta kiinni. Voin sitten palata sulle kertomaan miten kehittynyt se henkinen puoleni todellisuudessa on ja kuinka paljon aloitteellisuutta luonteesta löytyi :) Eli että kuka tyri ja mitä ;D
..tekosyitä toisten asioiden lykkäämiseksi :) J..lauta Nainen, paljonkos se ottaa aikaa vaikka pientä ennakkotiedustelua tekstarilla heittää taikka sähköpostia laittaa? Ei muuten kannata ottaa tuota juttua vielä tässä vaiheessa projektina vaan mieluumminkin liikennevaloina, jos vihreät syttyy niin jatkat siitä sitten vaan seuraaviin valoihin katsomaan vieläkö pääset pysähtymättä läpi. Oikeesti, kukaan ei tyri vaan otat vaan asiasta selvää, jos palaa punaiset niin that's it, loppuu pähkäily ja voit sitten keskittyä niihin kiireisiin taikka hypätä tyystin toiseen junaan jos sattuu sopivia asemalla olemaan :)
Mulla on muuten vähän samanlaista muistuttava tilanne päällä kuin sulla eli kirjoitteluyhteyksissä olen yhteen kivaan naiseen josta voisi kehittyä enemmänkin, ei voi vielä tietää pörrääkö sitten perhosetkin tavattaessa, aika näyttää ja ainakin toivon niin kun itse aika kypsä alan olla asemalla hengailuun. Kyytiin en tietenkään aio nousta jos ei tunnu juna oikealta enkä sinne haluakaan jos en ole oikeanlainen kuskattava mutta noin periaatteessa olisin kyllä valmis jos vaan asiat oikein kohdilleen loksahtelevat :)
Sitä vaan sulle koetan tässä selvittää että jos et mitään anna itsestäsi tietää se juna menee saletisti ja sinä jäät asemalle, saatat jäädä silloinkin jos itsesi likoon laitat mutta sittenpähän ainakin jälkeenpäin tiedät että ainakin yritit :)
Jes, kiireisiin ja muuhun on aina hyvä ja helppo vedota ja hukuttautua :) Tää case ei nyt ole ihan sieltä suoraviivaisimmasta päästä, eli tekstari ja/tai sähköpostitunnustelut ei suoranaisesti ole edes vaihtoehto, jossei nyt ihan täysin käytännön puolesta mahdotontakaan...... Ei. Tää vaatii hieman toisentyyppistä lähestymistapaa :D
Katsotaan. Ja kyllä tämä eräänlainen projekti vaan on :) Voin tosin todeta että usein nää projektit tulee 'tapettua' jo kartoitusvaiheessa ;) eli että en suinkaan ole moottoritielle kaasuttamassa heti ensimmäisen vihreän valon nähtyäni.
No nähtäväksi jää............