Ja paljon on mielipiteitä, jokaisella omat motiivinsa. Yksi asia on erinomainen, on hienoa että asioista puhutaan! Meitä uskovaisia vaivaa sellainen "vika" että me otetaan välillä vähän liian helposti herne nenuun jos vähänkin tulee kritiikkiä tai keskustelua asioista. Itse olen paljon elämässäni joutunut viime aikoina miettimään asioita, omakohtaisesti.
Minua on vaivannut eräs seikka, jota en ymmärrä.
Miksi meidän on niin vaikea katsoa peiliin ja olla rehellisiä tietyissä ilmiöissä mitä tänä aikana keskuudessamme on? Miksi meidän on vaikea puhua sellaisista asioista julkisesti mitkä ovat joka päivä osana elämääämme (eli totta), mutta keskusteluillassa nämä ongelmat eivät kosketa meitä enää. Meiltä puuttuu rohkeus olla sitä mitä olemme, meiltä puuttuu rohkeus sanoa oikeasti se mitä ajattelemme, Miksi?
On helppo hykerrellä muitten mukana, kertoa miten hienoa ja siunauksellista elämämme on, mutta entä silloin kun kulissit riisutaan ja niitä ei "tarvita"? miten me silloin elämme? Mielestäni inhimillisen normaalin ihmisen elämää jolla on oikeus omaan yksilöllisyyteen ja vapauteen!
Mutta taas julkisissa puheissa olemme ne samat asiat valmiita tuomitsemaan, varsinkin toisen ihmisen kohdalla!
Mielestäni totuus ja rehellisyys ovat asioita jotka seuraavat ihmistä joka paikkaan jos haluaa niiden kulkevan mukana! Ja lopuksi, ennenkaikkea HÄPEÄN itseäni että olen juuri näin toiminut!
usko on omakohtainen asia, ei seurakunnan edessä esitettävä tädellisyyden kulissi!=)
T. Reunimmainen kulkija
Minua on vaivannut eräs seikka, jota en ymmärrä.
Miksi meidän on niin vaikea katsoa peiliin ja olla rehellisiä tietyissä ilmiöissä mitä tänä aikana keskuudessamme on? Miksi meidän on vaikea puhua sellaisista asioista julkisesti mitkä ovat joka päivä osana elämääämme (eli totta), mutta keskusteluillassa nämä ongelmat eivät kosketa meitä enää. Meiltä puuttuu rohkeus olla sitä mitä olemme, meiltä puuttuu rohkeus sanoa oikeasti se mitä ajattelemme, Miksi?
On helppo hykerrellä muitten mukana, kertoa miten hienoa ja siunauksellista elämämme on, mutta entä silloin kun kulissit riisutaan ja niitä ei "tarvita"? miten me silloin elämme? Mielestäni inhimillisen normaalin ihmisen elämää jolla on oikeus omaan yksilöllisyyteen ja vapauteen!
Mutta taas julkisissa puheissa olemme ne samat asiat valmiita tuomitsemaan, varsinkin toisen ihmisen kohdalla!
Mielestäni totuus ja rehellisyys ovat asioita jotka seuraavat ihmistä joka paikkaan jos haluaa niiden kulkevan mukana! Ja lopuksi, ennenkaikkea HÄPEÄN itseäni että olen juuri näin toiminut!
usko on omakohtainen asia, ei seurakunnan edessä esitettävä tädellisyyden kulissi!=)
T. Reunimmainen kulkija
Vastaukset 10
Vanhimmat
taidat olla alpo, buaah buaah !! on se niin kiero mies, ettei luotikaan osu, vai miten se meni :D
mutta kiva kun esitit kuitenkin näkemyksesi asiasta.
Koita kestää.
Siellä laidalla on se Laurikin. Kaikkiko rehelliset ajautuvat laidoille ja reunoille? Sieltä onkin sitten helppo pudota kokonaan pois "Jumalan valtakunnasta" etsimään Jumalan valtakuntaa. Huoh!
Totuudellinen, rehellisen vl-ihmisen kirjoitus.
Olen iloinen jokaisesta kirjoituksesta, josta voi nähdä heti, että on rehellinen mielipide. Tästä näkee. Kiitos!
varastaa joosuan nikkiä.
Tosin minun täytyy tunnustaa, että olin itse tuo feikki. :-(
En vaan viitsinyt kirjautua yhden viestin vuoksi. Tuntuu mukavalta, että täällä kannetaan huolta myöskin nimimerkkien autenttisuuden säilymisestä. ;-)
Hyvää jatkoa!
Pohdiskelet sitä, etteivät uskovat osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Oliko näin?
#Miksi meidän on vaikea puhua sellaisista asioista julkisesti mitkä ovat joka päivä osana elämääämme (eli totta), mutta keskusteluillassa nämä ongelmat eivät kosketa meitä enää. Meiltä puuttuu rohkeus olla sitä mitä olemme, meiltä puuttuu rohkeus sanoa oikeasti se mitä ajattelemme, Miksi? #
Minä olen nyt sitä mieltä, että sorruit yleistämään asian. Eivät kaikki pelkää sanoa, mitä ajattelevat, varsinkaan, jos saavat tukea ajatuksilleen Raamatusta.
Jumalan sanaan meidän tulee tukeutua, kun keskustelemme keskuudessamme vallitsevista ilmiöistä.
Mitä taas tulee meidän elämäämme, sen tulisi olla Jumalan tahdossa vaeltamista niin, ettei OLE mitään salattavaa, eikä meidän tule mukautua MAAILMAN menon mukaan, niinkuin Raamatussa meitä selvästi neuvotaan, jos kerran uskovia olemme.
Mitä SINÄ tarkoitat 'inhimillisen, normaalin ihmisen' elämällä ja omalla yksilöllisyydellä ja vapaudella. Minkälaista 'vapautta' tarkoitat?
Seuraava kommenttisi on kummallinen, varsinkin loppuosa:
^^Mielestäni totuus ja rehellisyys ovat asioita jotka seuraavat ihmistä joka paikkaan jos haluaa niiden kulkevan mukana! Ja lopuksi, ennenkaikkea HÄPEÄN itseäni että olen juuri näin toiminut!^^
Siis olet ollut totuudellinen ja rehellinen????
Lopuksi filosofoit:
>
Todella hienosti lohkaistu! :)
Mitä sinä, ihan oikeasti, tuolla tarkoitat?
Kiitos huomioista. Ajatusten saaminen ymmärrettävään muotoon on aika haastavaa, ainakin minulle.
Ensinäkin siitä kohdasta missä tunnen häpeää, en tarkoita sitä edellistä lausetta jossa puhuin rehellisyydestä ja totuudesta, vaan viittasin siinä mitä aikaisemmin kirjoitin.
Tarkoitukseni ei ole yleistää. Nämä ajatukset ovat nousseet kokemuksista jotka ovat tulleet istuessani keskusteluilloissa ja seurakuntapäivillä.
Ehkä meidän elämämme on kulkenut vain erillaisia polkuja ja joidenkin asioiden kertominen voi olla vaikeaa, niinkuin myös ymmärtäminen.
Voimme joskus palata viellä noihin sinun muihin kysymyksiin joita esitit.
T. Reunimmainen kulkija
Miksi meidän on niin vaikea katsoa peiliin ja olla rehellisiä tietyissä ilmiöissä mitä tänä aikana keskuudessamme on? Miksi meidän on vaikea puhua sellaisista asioista julkisesti mitkä ovat joka päivä osana elämääämme (eli totta), mutta keskusteluillassa nämä ongelmat eivät kosketa meitä enää. Meiltä puuttuu rohkeus olla sitä mitä olemme, meiltä puuttuu rohkeus sanoa oikeasti se mitä ajattelemme, Miksi? *^* Tämän on yksi elämän tärkeimmistä kysymyksistä. Tunnustaa olevansa itse Jumalan kuva, jolla on mahdollisuus pelastus uskomalla Jeesus Herraksi, vailla mitään muita sidoksia. Tämä tila on kaikilla etsivillä juuri niin kauna, kunnes He tulevat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen sisäisen tuntemisen, omassa sydämessään ja julistamaan, - olen lähtenyt seuraamaan Herraa Jeesusta, kuten ristin ryöväri, Hän nukkui kuolon uneen rauhassa, vailla epäilyksiä, miten oli se, joka uskoi Jumalaan?
Sitten saat syntyä uudesti ylhäältä ja täyttyä Pyhällä Hengellä, saat armolahjoja, joita voi iloiten käyttää lähimmäisesi hyväksi.
On helppo hykerrellä muitten mukana, kertoa miten hienoa ja siunauksellista elämämme on, mutta entä silloin kun kulissit riisutaan ja niitä ei "tarvita"? miten me silloin elämme? ** Jos nyt katsot ristille, joka oli siellä Golgatalla pari tuhatta vuotta sitten. Siellä oli paljon ”hykertelijöitä” jotka eivät tunnustaneet Jeesusta Messiaaksi, mutta oli myös kyseenalistajia, kuten sinä, - minä sanoin sen sinulle JEESUS, olet Messias, Jumalan poika. Tee sinä sama. Hykertelivät jäävät sinne mäelle, Pyhät menevät kirkkauteen.
Mielestäni inhimillisen normaalin ihmisen elämää jolla on oikeus omaan yksilöllisyyteen ja vapauteen! ** Juuri tähän vapauteen Jeesus meidät vapautti. Gal. 5:1 >>Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.> Jeesus vastasi: "Minä olen tie, TOTUUS ja elämä. KUKAAN EI PÄÄSE ISÄN LUO TAIVASEEN MUUTEN KUN MINUN KAUTTANI.< Joh 14.6. Joten ei minkään muun, ei edes Jumalan itse, ei SRK;n, ainoastaan Jeesuksen.
Siunausta Herrassa.