Jatkuva jojoilu...

Minulla syömishäiriöt ja ruokaan liittyvät pakkomielteet ovat roihahtaneet liekkiin joka kerta seurauksena siitä, kun olen yrittänyt muuttaa ruokavaliotani terveellisemmäksi. Eli aina kun olen luvannut itselleni, että "nyt alkaa uusi elämä, johon kuuluu itse tehtyä kasvispitoista ruokaa, leipomista, yrttien kasvatusta, idätystä jne jne", jokin toinen, pimeä puoli minussa nousee välittömästi kapinaan. Aluksi, ensimmäisinä päivinä ja viikkoina lupaukseni jälkeen, häärään keittiössä enkä yltiöoptimismissani ja täydellisyydentavoittelussani kuuntele tai edes kuule tätä itsepäistä, hiljennettyä ääntä. Mutta jo muutaman viikon tai korkeintaan muutaman kuukauden kuluttua se on kasvanut niin voimakkaaksi, että löydän itseni Hesburgerilta tai kaupan jäätelöaltaalta mättämästä sisääni sitä, mitä oikeastaan haluan sinne mättää. Siis sitä mistä tämä toinen, pimeä puoli on koko ajan yrittänyt minua muistuttaa - epäterveellistä mutta niin, niin hyvänmakuista ja lohduttavaa ruokaa.

Minulla on tästä jojoilusta noin 15 vuoden kokemus. Terveimmät kauteni - ne ovat kestäneet vuosia - ovat alkaneet siitä, kun olen hellittänyt. Elämähän on luopumista. Vain luopumalla jostakin voin muuttaa elämääni onnellisemmaksi. Kun olen luopunut ajatuksesta hankkia itselleni Cate Blanchettin vartalo terveellisellä ruokavaliolla ja sen sijaan ruvennut syömään sitä mitä huvittaa, on ruokavalioni jäänyt ikään kuin kauhun tasapainotilaan. Se näyttää terveysintoilijan silmiin kuin hoippuisin kuilun partaalla, mutta niin ei itseasiassa ole. Todellisuudessa olen saavuttanut tasapainotilan, missä jojoilu ja himot ovat poissa. Tämä tasapainotila on yllättävän vakaa.


"Kauhun tasapainon" teesit ovat minulla seuraavat.

1. Menen kauppaan vasta silloin, kun minulla on jo nälkä. Ruokaan ei yksinkertaisesti kannata tuhlata ajatustakaan ennen näläntunnetta. Elämässä on hauskempaakin tekemistä kuin ostoslistojen suunnittelu.

2. Teen terveellisiä valintoja ainoastaan, jos se ei vaikuta ruuan makuun ja mielihyvän saantiin. Ranskalaiset voi tilata ilman suolaa.

3. Ostan vain sitä mitä minun eniten tekee mieli. En osta mitään pelkästään sen vuoksi, että se on terveellistä. Terveysvaikutukset tulevat sivutuotteena, tärkeintä on nälän tyydyttäminen ja mielihyvän saanti.

4. En suunnittele mitenkään syömisiäni. En mieti mitä syön huomenna. Käyn kaupassa usein ja ostan vain kerralla syötäviä määriä. Rahaa säästyy yllättävän paljon, koska mitään ei jää tähteeksi. Jääkaappini on aina syöty tyhjäksi.

5. Ruuanlaittoon tai syömiseen ei kannata käyttää liikaa aikaa. Minulla kesti vuosia, ennen kuin uskalsin tunnustaa itselleni, etten oikeastaan välitä ruunlaitosta. Syön pikaruokaa, eineksiä ja puolivalmisteita. Uunin lämmitys leivän leipomisesta puhumattakaan on edellisen sukupolven hommia. Minulla on hauskempaakin tekemistä. Kun mielihalun tyydyttää mahdollisimman nopeasti, huomaa ettei se oikeastaan ollutkaan kovin iso. Lopulta mielihaluista tulee niin pieniä, että ne putoavat kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Olen tällä tavalla päässyt kokonaan eroon mm. karkista, suklaasta, sipseistä, jäätelöstä, leivonnaisista, kaljasta, limuista....vaikka en ole mitenkään erityisesti pyrkinyt siihen. Saan muusta ruuasta niin paljon mielihyvää, etten tarvitse niitä enää.

4. Vaikka ruokavalioni on einespitsapainotteinen, minulla on silti mahdollista hankkia Cate Blanchettin vartalo - lisäämällä liikuntaa! Se ei ole pois mistään. En jää ilmaan mitään mielihyvää, vaikka lähden lenkille.

En todennäköisesti elä satavuotiaaksi tällä ruokavaliolla enkä voi jatkaa näin, jos minusta joskus tulee perheellinen. Mutta toistaiseksi kauhun tasapaino pysyy. Ja himot ovat poissa.

Oikeastaan elämässä kaikki muu paitsi ihmissuhteet on turhaa.