En uskalla syödä esimerkiksi oikein mitään lääkkeitä, koska olen varma että saan jonkun allergisen reaktion ja kuolen siihen paikkaan. Joskus jos rohkaistun jonkun lääkkeen ottamaan, saatan mennä pian aivan paniikkiin ja oksentaa väkisin sen pois. Jos olen yksin kotona niin pelkään niin paljon että kuolen johonkin allergiseen reaktioon, että alkaa huimaamaan ja sydän hakkaamaan tuhatta ja sataa.
Muita esimerkkejä... En uskalla syödä mitään ruokaa jossa päiväys on menossa pian vanhaksi, koska olen varma että saan ruokamyrkytyksen. Jos syön, niin oksennan pian.
Tarkkailen jatkuvasti kehoani, jokainen pieni vihlaisu tarkoittaa jotain vakavaa. Jos on esimerkiksi kurkku vähänkin kipeä olen varma että minulla on AIDS ja niin edelleen...
Muita esimerkkejä... En uskalla syödä mitään ruokaa jossa päiväys on menossa pian vanhaksi, koska olen varma että saan ruokamyrkytyksen. Jos syön, niin oksennan pian.
Tarkkailen jatkuvasti kehoani, jokainen pieni vihlaisu tarkoittaa jotain vakavaa. Jos on esimerkiksi kurkku vähänkin kipeä olen varma että minulla on AIDS ja niin edelleen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
monilla muillakin, eli sitä, että pelotellaan liiaksi ihmisiä, tulee sellaiseksi, ettei uskalla juuri kuvattujasi asioita.
Ja AIDS on se suurin pelko kaikilla, vaikka ihmiset tekeekin tyhmyyksiä vielä tänä päivänäkin.
Minä luulin aikoinaan, etten voi mennä mihinkään maahan, missä on AIDS:a, koska luulin sen tarttuvan läheisyydestä, ihan kaikesta, mihin kosken yms. Mutta eihän se niin tartu, vaan intiimissä kosketuksessa toisen kanssa, jos on esim. iho auki jostain tai jos tieten tahtoen nielee toisen nesteitä yms.
Ei sulla mitään vikaa ole, elä rauhassa ystävä hyvä!
Oikeastaan eniten ahdistaa lääkekammo. Mitä jos joudun joskus vaikka antibioottikuurille tai muulle lääkitykselle? Pelkään niin paljon allergista reaktiota että saan oikein paniikkituntemuksia, ja alan kuvittelemaan kurkun turpoamista, tukehtumisen tunnetta, huimausta... huoh. Näin kaikkien lääkkeiden kanssa.
nimittäin itse olen allerginen, ja pelkään noita reaktioita ihanhirveesti!
Toisaalta taas, kun niitä on tässä ollut, se jotenkin helpottaa, kun tietää mitä tapahtuu.
Tuo lääkeasia eniten pelottaa itseänikin. En ole aikoihin uskaltanut ottaa vitamiineja, joita varmasti tarvisin, ja montaa muutakin lisäravinnetta, sillä olen ollut aika huonossa kunnossa, kun ei ole tiedetty, mikä allergiani aiheuttaa. En tiedä sitä vieläkään, mutta ainakin tutkitaan, ja ruokaa olen jo uskaltnut syödä paremmin, kun tuossa huonoimpaa aikaan. Laihduin monta kiloa, koska en uskaltanut syödä juuri mitään.
Ilmeisemmin pääsääntöisesti olen allergisoitunut kemikaaleille, mille niistä toivottavasti selviää.
Mutta ahdistuskohtauksia noista peloista olen saanut, ja voit kuvitella miten pahoja silloin, kun oikea reaktio on ollut päällä. Tähän tarvitsin jo kortisooneja, nyt kun altistus kemikaaleille on minimoitu, oireita ei paljoa ole. Nyt pelkäänkin, että syy oireisiini onkin jokin vakava tauti. Itselläni on pahoja nokkosrokko oireita, atooppinen iho, herkästi reagoiva iho, jota polttaa ja kuumottaa.
Sormet puutuvat öisin...sydänvika....?? tutkittu kyllä on aika paljon, mutta silti vaan ahdistun, kun olo ei ole normaali.
Tuo huimaskin on tuttu tunne, vika vaan siinä, että itse en tiedä kuvittelenko, vai onko sitä oikeasti.....vaikeeta on luulotautisella tautisella! :)
on tällähetkellä antibioottikuuri menossa. lääkkeeni ovat nestemäisiä, koska en pysty nielemään tabletteja. tämä siksi, että pelkään tukehtuvani. kuuri on nyt kestänyt neljä päivää, ja huomasin, että suussani on iso rakko ja kieleni täynnä pieniä patteja. ja on kipeä! nyt tuntuu koko ajan että kurkku on turvonnut ja henki ei kulje eikä pysty nielemään. vähänkin kun kirpaisee niin tekisi mieli itkeä - pelosta. kokoajan sellainen tunne, että kuolen kohta. mutta en kuole. etkä sinäkään :) eli ole ihan rauhassa vain :)