masennuskausi menossa. kamala stressi. en jaksa enää. aloitin opiskelutkin tammikuussa ja nyt jo tämän sairauden takia hirveästi poissaoloja. tammi-helmikuu meni liiankin lujaa ja romahdus oli odotettavissa.. tämä pilaa elämäni. antaisin mitä vain ,että saisin olla normaali ihminen.
Muutin toiselle paikkakunnalle marraskuussa joten hoito rytminikin häiiintyi.. manioissani jätin lääkkeetkin pois koska luulin olevani terve..
Pilasin kaveri suhteeni ylimielisyydelläni ja parisuhteeni pettämisellä ja alkoholinkäytöllä. Olen ihan yksin maailmassa omien valokuveni kanssa koska maniassa olen tulostellut niitä ympäri kämppää. Eilen kävin kyllä lääkärissä.. aika tulee postissa 2-8 päivän sisällä. Onko kenelläkään mitään keinoja miten voisin selvitä edes tämän ajan ennen varsinaista hoitoon pääsyä?
anteeksi avautumiseni. en vain tiedä mitä tehdä ja kenelle puhua. ei ketään lähellä. apua
Muutin toiselle paikkakunnalle marraskuussa joten hoito rytminikin häiiintyi.. manioissani jätin lääkkeetkin pois koska luulin olevani terve..
Pilasin kaveri suhteeni ylimielisyydelläni ja parisuhteeni pettämisellä ja alkoholinkäytöllä. Olen ihan yksin maailmassa omien valokuveni kanssa koska maniassa olen tulostellut niitä ympäri kämppää. Eilen kävin kyllä lääkärissä.. aika tulee postissa 2-8 päivän sisällä. Onko kenelläkään mitään keinoja miten voisin selvitä edes tämän ajan ennen varsinaista hoitoon pääsyä?
anteeksi avautumiseni. en vain tiedä mitä tehdä ja kenelle puhua. ei ketään lähellä. apua
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun saat oikeat napit niin tilanne muuttuu huomattavasti. Helvetistä tuleekin taas se mukava tavallinen maailma.. usko pois.
Sen mitä sä tarviit on vaan oikea lääkitys. Ja sitten siellä lekurissa älä missään nimessä vähättele oireitasi, vaan ilmaise että tarvit TODELLA kunnon myrkyt eikä mitään paskaa.
pois.
Kun tuntuu niin hyvältä!
Koeta sinnittää.
Olet varmaankin kokenut manioita ja depressioita ennekin ja selvinnyt niistä. Koeta ajatella sitä, että jokaisen depression jälkeen on tullut parempi kausi. Elämä muuttuu varmasti paremmaksi, kunhan saat taas lääkityksen kohdalleen.
Toivoa ja uskoa sulle.
..tuhannesti vastanneille ja jaksamisia myös muille kohtalontovereille!
Jälkiviisaana sitä itsekin miettii tuota lääkkeiden pois jättämistä. En koskaan olisi näin huonossa kunnossa jos jos niitä olisin malttanut popsia. Mutta kaikkihan tiedätte ,että maanisena on terve? (sarkasmi)
Mahtaakohan kukaan tietää miten koulussa suhtaudutaan jos kerron sairaudestani kouluttajalle? Potkitaanko minut pellolle? Olen siis aikuisopiskelia. ajattelin ,että heidän olisi edes hyvä tietää mikä minua vaivaa.. en halua nyt siis mitään helpotuksia ,mutta ajatuksen että he tietävät..
Kun hain kouluun ja töihin en kertonut sinä vaiheessa mitään, koska en halunnut että heille tulisi vääränlainen kuva minusta sen perusteella mitä saattavat kuvitella tästä sairaudesta. Nyt kun olen ollut töissä vuoden kerroin pomolleni mikä on homman nimi, kun minulla rupesi menemään vähän huonommin, että hän tietäisi mistä on kyse.. Ja todella ymmärtäväinen oli, varsinkin kun nitä poissaoloja ei ole vielä kertyny sen enemmän kuin muillakaan=)
Kouluun en ole vieläkään kertonut.. Olenkin oppisopimuksella ja suht vapaa ohjelma, aika vähän deadlineja jne joten hyvältä tuntuu. Vaikka olenkin nyt hakemassa uuteen kouluun, saa nähä miten siellä sitten sujuu.. Mutta teet niinkuin parhaaksi katsot, jos on pienikin epäilys että he eivät ymmärtäisi niin ei ehkä kannata, mutta jos sinusta tuntuu että ovat järkeviä luotetattavia ihmisiä niin ehkä kannattaa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei voi olla peruste koulusta erottamiselle. Voi olla hyvä kertoa, että poissaolosi ovat johtuneet sairaudestasi. Harkitse kuitenkin tarkkaan kenelle kerrot sairaudestasi. Kaikki eivät osaa suhtautua kovin hyvin mielen sairauksiin.
Olen samaa mieltä siitä, että maanisena tai hypomaanisena on terve. Olin itse 30 vuotta hypomaaninen ja toisinaan maaninen, enkä tuntenut itseäni sairaaksi muutoin kuin toisinani ollessani masentunut.
itse keskeytin aikuis-koulutuksen kun rupes elämän hallinta olemaan sekaisin. Sanoin ensimmäisenä kouluttajalle että nyt rupeaa nuppi olemaan sekaisin. itseasiassa kaikki kolme kouluttajaa joiden kanssa olen eniten tekemisissä tukivat minua. olin pari kuukautta sairaalassa ja saikulla jonka jälkeen pääsin jatkamaan samaa koulutusta siitä mihin se oli jäänyt kiitos kouluttajien jotka sopivat työkkärin kanssa asiasta.
Minulla se on auttanut enemmän kuin mitkään lääkkeet, mutta se on tietysti henkilökohtaista. Mene makuulle, tyyny pään ja polvien alle, peitto päälle, että on lämmin. Sitten venyttelet jalkoja, käsiä, käsivarsia ja sen jälkeen syvä sisään hengitys ja uloshengitys, niin että maha nousee joka kerta. Tarkista vielä, ettei mikään paikka ole jännittynyt, jos on, jännitä sitä paikkaa voimakkaasti, sitten mahahengitystä, taustalla hiljaista musiikkia, mielessä vain hyviä ajatuksia. Näet ehkä värejä, ensin punaista, sitten vihreätä ja sinistä. 30-45 min. rauhaa, sitä tarvitsee joka ihminen. Auttaa myös tav.päänsärkyyn ja migreeniin.