Ei ole kivaa olla ensimmäinen

ja olikohan jo ekaluokalla.
Minulla oli ajamaton parran sänki,, niin kerran istuimme keittiössä, poika toisellapuolen pöytää ja katsoi minua ja kysyi: isä, tiedätkö mikä eroittaa minut apinasta-- no mä että enpä nyt tiedä -- poika vastasi että tämä pöytä.

poikani oli pieni kirjoitti:

ja olikohan jo ekaluokalla.
Minulla oli ajamaton parran sänki,, niin kerran istuimme keittiössä, poika toisellapuolen pöytää ja katsoi minua ja kysyi: isä, tiedätkö mikä eroittaa minut apinasta-- no mä että enpä nyt tiedä -- poika vastasi että tämä pöytä.

olet sitten ollut kujeileva isukki ja harrastat mitä ilmeisemmin havukka-aforismeja ja pienellä padalla on ollut korvat kohdallaan, ajallaan :-))

poikani oli pieni kirjoitti:

ja olikohan jo ekaluokalla.
Minulla oli ajamaton parran sänki,, niin kerran istuimme keittiössä, poika toisellapuolen pöytää ja katsoi minua ja kysyi: isä, tiedätkö mikä eroittaa minut apinasta-- no mä että enpä nyt tiedä -- poika vastasi että tämä pöytä.

näsäviisas poika :))

Poikamme kertoi aikuisena, että kun ope oli esitellyt luokan edessä jonkinlaista soitinta - torvea, ja sanonut että "katsokaapa tässä on torvi" , poika oli kysynyt "ai kumpi"..:/

Oli tullut lähtö eteiseen, - sellaisia ne poijjat - pahempia kuin uskomme ja tiedämmekään..:)

P.s. tunnusti häverikkinsä n. 35 vuotiaana..

UPDATE_6700438 kirjoitti:

näsäviisas poika :))

Poikamme kertoi aikuisena, että kun ope oli esitellyt luokan edessä jonkinlaista soitinta - torvea, ja sanonut että "katsokaapa tässä on torvi" , poika oli kysynyt "ai kumpi"..:/

Oli tullut lähtö eteiseen, - sellaisia ne poijjat - pahempia kuin uskomme ja tiedämmekään..:)

P.s. tunnusti häverikkinsä n. 35 vuotiaana..

oli hyvin liikkuva ja vilkas.
Kerran naapuri istuskeli ilta auringossa tuossa kerrostalon pihalla ja minun pojalta oli kysynyt että mitä siellä isä touhuaa,,poika oli kiirreessään vain vastannut,,empä ole nyt joutanu sen perrään kattomaan , ja meni taas menojaan.

poika kun kirjoitti:

oli hyvin liikkuva ja vilkas.
Kerran naapuri istuskeli ilta auringossa tuossa kerrostalon pihalla ja minun pojalta oli kysynyt että mitä siellä isä touhuaa,,poika oli kiirreessään vain vastannut,,empä ole nyt joutanu sen perrään kattomaan , ja meni taas menojaan.

nyt jälkeenpäin kun muistelee niin pelkästään ihania muistoja kaikki...naapurin pikku Roope kun melkein aina oli mukanamme..no, kerran sit jälleen oltiin tulossa uimarannalta porukalla himaan päin..no Roopen äiti ei halunut heille kotieläintä eikä kissaa...Roope kuitenkin kovasti piti kissoista ja koirista...Roope läksi edellä vikkelä kulkemaan...hetken kuluttua kuului kimeä pikkutytön parku sieltä uimarannalta..no, juostiin siinä katsomaan että, mitä oikein tapahtuu..

Tällä pikkutytöllä kun oli mukaan pieni suloinen kissanpentu joka oli pannassa ja laitettu siiheen läheiseen puuhun narulla kiinni..No, Roope tietysti vilkkaana kundina sitä kissanpentua irrottelemaan siitä narusta.. silloinen.miesystäväni kun vähän Roopea siinä torumaan, että Roope mitä sä oikein nyt?...niin Roope siihen pienen lapsen viattomalla äänellä takas: Et, kato.. ku se oli ihan VAPAA.

Eipä voitu mekään siinä muuta kuin pokka pitää, vaikka nauratti niin..

No, sai pikkutyttö kissansa pitää..mutta, Roope oli aina Roope..oikea sydänten murskaaja ja ruskeilla nappisilmillään kyllä kaikki valoitti..sit myöhemmin kun Roope muutti veljensä kanssa pois sieltä alueelta missä mekin pitkään ja monta vuotta asuttiin, ennen meitä... ja joku huusi ulkoa kovalla äänellä:R O O P E ! Aina vähän hätkähdin ja sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä ja ikkunasta tai partsilta katsomaan...mut voihan itku...ei ollut meidän talon oma kultsukka Roope jota kaivattiin...Roope oli jo muualla..asumassa

t.friidu

ent.tehtaantyttö kirjoitti:

nyt jälkeenpäin kun muistelee niin pelkästään ihania muistoja kaikki...naapurin pikku Roope kun melkein aina oli mukanamme..no, kerran sit jälleen oltiin tulossa uimarannalta porukalla himaan päin..no Roopen äiti ei halunut heille kotieläintä eikä kissaa...Roope kuitenkin kovasti piti kissoista ja koirista...Roope läksi edellä vikkelä kulkemaan...hetken kuluttua kuului kimeä pikkutytön parku sieltä uimarannalta..no, juostiin siinä katsomaan että, mitä oikein tapahtuu..

Tällä pikkutytöllä kun oli mukaan pieni suloinen kissanpentu joka oli pannassa ja laitettu siiheen läheiseen puuhun narulla kiinni..No, Roope tietysti vilkkaana kundina sitä kissanpentua irrottelemaan siitä narusta.. silloinen.miesystäväni kun vähän Roopea siinä torumaan, että Roope mitä sä oikein nyt?...niin Roope siihen pienen lapsen viattomalla äänellä takas: Et, kato.. ku se oli ihan VAPAA.

Eipä voitu mekään siinä muuta kuin pokka pitää, vaikka nauratti niin..

No, sai pikkutyttö kissansa pitää..mutta, Roope oli aina Roope..oikea sydänten murskaaja ja ruskeilla nappisilmillään kyllä kaikki valoitti..sit myöhemmin kun Roope muutti veljensä kanssa pois sieltä alueelta missä mekin pitkään ja monta vuotta asuttiin, ennen meitä... ja joku huusi ulkoa kovalla äänellä:R O O P E ! Aina vähän hätkähdin ja sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä ja ikkunasta tai partsilta katsomaan...mut voihan itku...ei ollut meidän talon oma kultsukka Roope jota kaivattiin...Roope oli jo muualla..asumassa

t.friidu

Meijjämn Helmi, vaikka oon mie jo tainnu tään jo täällä kertoakin, mutaa mitäs siitä, niin 2,7 vee Helmi oli sanonut äitinsä yhdelle kaksikymppiselle kuntoutujalle, että: "Voisit sinäkin jo aikuistua" :))

Olipa naurua riittänyt..kohteellakin..

UPDATE_6700438 kirjoitti:

Meijjämn Helmi, vaikka oon mie jo tainnu tään jo täällä kertoakin, mutaa mitäs siitä, niin 2,7 vee Helmi oli sanonut äitinsä yhdelle kaksikymppiselle kuntoutujalle, että: "Voisit sinäkin jo aikuistua" :))

Olipa naurua riittänyt..kohteellakin..

tahtoo olla siinä omassa vilpittömyydessään vielä usein ihan oikeessa monesti olemaan.

t.friidu

UPDATE_6700438 kirjoitti:

näsäviisas poika :))

Poikamme kertoi aikuisena, että kun ope oli esitellyt luokan edessä jonkinlaista soitinta - torvea, ja sanonut että "katsokaapa tässä on torvi" , poika oli kysynyt "ai kumpi"..:/

Oli tullut lähtö eteiseen, - sellaisia ne poijjat - pahempia kuin uskomme ja tiedämmekään..:)

P.s. tunnusti häverikkinsä n. 35 vuotiaana..

ope..(t) soittaneet heti kotia, ja kertoneet poikasi käytöksestä.

Et näin se ammattilaisten kasvatus on ainakin jossain päin Suomea "edistynyt" ?.

Tämä kuultu opettajalta, ja heidän uusista kasvatus menetelmistä.

olisivat. kirjoitti:

ope..(t) soittaneet heti kotia, ja kertoneet poikasi käytöksestä.

Et näin se ammattilaisten kasvatus on ainakin jossain päin Suomea "edistynyt" ?.

Tämä kuultu opettajalta, ja heidän uusista kasvatus menetelmistä.

Toisaalta hyväkin joissain tapauksissa, niin pystytään ajoissa puuttumaan ongelmiinkin jos niitä on..

poikani oli pieni kirjoitti:

ja olikohan jo ekaluokalla.
Minulla oli ajamaton parran sänki,, niin kerran istuimme keittiössä, poika toisellapuolen pöytää ja katsoi minua ja kysyi: isä, tiedätkö mikä eroittaa minut apinasta-- no mä että enpä nyt tiedä -- poika vastasi että tämä pöytä.

Meillä oli kaljupäinen vanha mies kemianopettajana. Hän väitti, että järki ja tukka eivät pysy samassa päässä. Ajoi ulos, kun kysyin: Kumpi lähti ensin?

ent.tehtaantyttö kirjoitti:

nyt jälkeenpäin kun muistelee niin pelkästään ihania muistoja kaikki...naapurin pikku Roope kun melkein aina oli mukanamme..no, kerran sit jälleen oltiin tulossa uimarannalta porukalla himaan päin..no Roopen äiti ei halunut heille kotieläintä eikä kissaa...Roope kuitenkin kovasti piti kissoista ja koirista...Roope läksi edellä vikkelä kulkemaan...hetken kuluttua kuului kimeä pikkutytön parku sieltä uimarannalta..no, juostiin siinä katsomaan että, mitä oikein tapahtuu..

Tällä pikkutytöllä kun oli mukaan pieni suloinen kissanpentu joka oli pannassa ja laitettu siiheen läheiseen puuhun narulla kiinni..No, Roope tietysti vilkkaana kundina sitä kissanpentua irrottelemaan siitä narusta.. silloinen.miesystäväni kun vähän Roopea siinä torumaan, että Roope mitä sä oikein nyt?...niin Roope siihen pienen lapsen viattomalla äänellä takas: Et, kato.. ku se oli ihan VAPAA.

Eipä voitu mekään siinä muuta kuin pokka pitää, vaikka nauratti niin..

No, sai pikkutyttö kissansa pitää..mutta, Roope oli aina Roope..oikea sydänten murskaaja ja ruskeilla nappisilmillään kyllä kaikki valoitti..sit myöhemmin kun Roope muutti veljensä kanssa pois sieltä alueelta missä mekin pitkään ja monta vuotta asuttiin, ennen meitä... ja joku huusi ulkoa kovalla äänellä:R O O P E ! Aina vähän hätkähdin ja sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä ja ikkunasta tai partsilta katsomaan...mut voihan itku...ei ollut meidän talon oma kultsukka Roope jota kaivattiin...Roope oli jo muualla..asumassa

t.friidu

kiitti siitä :)