Voiko Turkkilaisesta miehestä saada uskollista aviomiestä/seurustelukumppania?Onko sinulla kokemuksia?Kerro? Vai onko arki astunut pian kuvioihin ja romanttisuus kaukana ja olet pian hellan ja nyrkin välissä? Juokseeko miehesi naisten perässä vaikka olette yhdessä? Kerro kokemuksiasi????
Voiko Turkkilaisesta saada uskollista aviomiestä?
Uskollisuus
224985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ystävättäreni tapasi lomamatkalla turkkilaisen miehen.Menivät naimisiin ja mies tuli tietysti Suomeen. Saivat lapsen. Miestä ei paljon kotona näkynyt kuin nukkumassa. Selitti, että heidän kulttuuriinsa ei kuulu miesten kotona olo. Juoksi jatkuvasti baareissa "tapaamassa kavereitaan". Pelasi rahasta ja joi. Oli öitä poissa "kavereitten luona". Vaimo ei saanut käydä missään, eikä esim. käyttää punaista kynsilakkaa. Paita piti olla aina napitettu leukaan asti. Jos joku tällaissta elämää haluaa, niin siitä vaan.
naisen paikka on kotilieden ääressä.
nykyaikana miehen paikka on naisen nyrkin ja imurin välissä
Ei meillä turkkimiehillä!!
Ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta, josta viimeisin naimisissa. Molemmilla on omat uransa ja ystävänsä ja ulkona käymme molemmat (minä ehkä jopa useammin kuin hän) niin yhdessä kuin erikseenkin. Mieheni ei vilkuile muita naisia minun eikä muidenkaan seurassa. Hän ei ole luonteeltaan todellakaan mikään casanova, vaan turvallinen ja luotettava ihminen, jonka kanssa voin keskustella asiasta kuin asiasta. Varmasti aika tarkka vastakohta siis niille miehille joista useilla suomalaisilla on huonoja kokemuksia eritoten Turkin turismikaupungeista. Henkilökohtaisesti en vihaa mitään muuta enemmän kuin ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kaiken suhteestamme pelkästään sen perusteella että mieheni on turkkilainen. Ihmiset ovat erilaisia eikä minun mieheni kaltainen ole edes mikään harvinaisuus nyky-ajan Turkissa. Alanyassa tai Marmariksessa asia saattaa tosin olla toisin, mutta kannattaa muistaa että nämä kaupungit ja niissä asuvat ihmiset eivät todellakaan ole sitä aitoa Turkkia. Kannattaa myös pitää mielessä että Turkki ei kuitenkaan ole mikään Saudi-Arabia mitä tulee naisten kohteluun.
poikkeuksia on joka kulttuurissa. Voi olla että niissä turisti kohteissa on niitä yksinmatkaavia naisia jotka etsii huvia lomallee. Näitä rattopoika rittää joka lähtöön. Tällaista rattopoiaa en miehekseni huolisi, mutta tuskinpa he edes vaimao hakevatkaan. Loma romanssit ovat erikseen:)))
Seurustelin tavallaan(vähän katseltiin sillä silmällä) suomessa asuvan kurdimiehen kanssa n 15 sitten. Oltiin työtovereita. Tänä kyseinen "ali" oli vähän sellaine että hän kyllä katseli tosia naisia joten heti alkumetreillä skippasin hänet. Veljensä oli naimisissa suomalaisen kanssa kuuleman mukaan kunnon mies.
Onhan tuolla ichmelerissä se "martti/matti?? kumpi nyt on?" joka on naimisissa suomalaisen naisen kanssa, Vaimo omistaa ravintoloita suomessa. Kesät mies pitää ravintolaa ichmelerissä ja liehuu kaikkien naisten kanssa. Ihmettelen että millä tolalla se litto on?? Joko vaimo ei tiedä tai ei välitä..Mies itse nauttii elämästään ja on aika persoonallisuus sinäänsä että en yhtää ihmettele miksi ne suomalaisen naiset siitä tykkää. Mua siitä varoitettiin että en lankea siihen. Sitä pelkoa ei ollut mutta huvitti sinäänsä varoittelut. kahvilla kävin muutamana päivänä.
Onnea teille.
Ps. Olen naimisissa bulgarialaisen miehen kanssa ja kulttuurieroista huolimatta suhde toimii. Sielläkin naiset perinteisesti on kotona yms. Meilläkin omat urat
Kannattaako miettiä yhteiselämää lyhyen tuttavuuden jälkeen mieheen jolla on yhtä aikaa ainakin kolme tyttöystävää ja antaa mustasukkaisuuksissaan selkään(hakkaa kunnolla)ja koko ajan epäilee naista pettämisestä.Yks kaks sitten vannoo rakastavansa vain ja vain sinua eikö hälytyskellot yhtään soi.
Tottakai on kunnollisia miehiä turkissa ja yhteiselämä onnistuu mutta jos lähtökohdat on jo niin pielessä niin...?
Poikkeuksia löytyy joo, mutta "valitettavasti" oma mieheni ei siis todellakaan ole kovinkaan poikkeus mitä tulee "turismi-ihmemaan" ulkopuolisiin alueisiin. Lisäksi ne yksilöt, jotka Suomeen asti tiensä löytävät, ovat valitettavan usein ihan toinen juttu. Turistikohteissa casanovia kyllä löytyy ja valitettavan useiden motiivina on yksinkertaisesti löytää länsimaalainen nainen, mennä naimisiin ja näin päästä ulos Turkista, rakkaudesta siis viis veisaamatta. Uransa tai opiskelunsa turvin heitä kun ei mikään maa todennäköisesti huolisi, toisin siis kuin oma mieheni. Näitä lomaleikkikaluja suomalaiset sitten naivat ja luulevat oikeaksi rakkaudeksi. Poikkeuksiakin varmasti (toivottavasti?) löytyy mutta näin siis valitettavan usein. Mieheni työskenteli hieman yli vuosi sitten kuukauden ajan turkkilaisessa turismikohteessa terveydenhuollon piirissä juuri parhaimman sesongin aikaan, joten kaikki on kyllä tullut nähtyä ja kuultua.
Naiset ovat perinteisesti kotona Turkissa, mutta nuokin perinteet ovat nyky-ajan Turkissa muuttuneet melkoisesti. Oman mieheni äiti, kuten valta-osa hänen ikäisistään on ollut kotona ilman mitään koulutusta (erittäin tyytyväinen elämäänsä silti), mutta siihen se sitten jääkin. Tapaamistani aviossa olevista, oman ikäisistäni ja hieman vanhemmistakin naisista (mieheni ystäviä/sukulaisia) kotona on ollut enää yllättävän pieni osa. Yhteiskunnat muuttuvat mutta miksi eivät meidän käsityksemme/ennakkoluulomme niistä? Ikuinen arvoitus minulle. No onnea joka tapauksessa myös teidän suhteellenne. Kulttuurierot meilläkin joskus painavat, mutta ei mitään mistä ei rakkaudella ja hitusella huumoria selvittäisi :) Loppujen lopuksi kulttuurierothan ovat vain eri tapoja tehdä samoja asioita ja näistä eroista kai suomalaisetkin avioparit toisinaan kärsivät.
...ja toivottavasti ei kukaan harkitsekaan. Toisaalta miksi luulet että tämä mies automaattisesti olisi aina turkkilainen. Miksei suomalainen tai vaikkapa ruotsalainen? Amerikkalainen? Tilastojen mukaan eniten ruumiillista ja henkistä väkivaltaa Suomessa esiintyy suhteissa, joissa mies on suomalainen ja nainen ulkomaalainen.
En tarkoittanut yleistää,vaan tätä joka aloitti keskustelun.Tiedän tapauksen ja pelkään pahinta.Todella kansalaisuudella ei ole väliä löytyy joka lähtöön ja toivotan onnea kaikille pareille oli sitten turkkilainen tai jonkun muun maalainen mies!!Halusin vaan tässä vähän muidenkin mielipiteitä.On vaikea saada oikeaa vastausta jos ei kerro mitään näistä jo esiintulleista miinus puolista ja olen tosissani huolestunut tämän nim.Uskollisuus puolesta ja toivon siis asiallisia ja totuudenmukaisia vastauksia myös niistä epäonnistuneista suhteista!
Tietysti on hyvä tuoda esiin myös huonot puolet, mutta ymmmärrät varmaan miten paljon olen kuullut moista yleistystä ilman mitään syytä. Keskustelun aloittajakaan ei pahemmin lähtökohdistaan puhunut, vaan kysymys oli nimenomaan josko turkkilaisesta miehestä voi saada uskollista kumppania vai ei. Tämähän riippuu tietysti ihan vaan itse siitä miehestä, ei mielestäni hänen kansalaisuudestaan. Ei ehkä edes kannattaisi täällä kysellä kun emme miestä tunne. Miinus- ja pluspuoliahan voi aina itse kukin kirjoitella, kunhan pitää mielessä että kyseessä voisi yhtä hyvin olla minkämaalainen mies tahansa. Itse olen, kuten näkyy, kurkkuani myöten täynnä suomalaisten yleistyksiä/rasismia ulkomaalaisia kohtaan. Ymmärrätte varmaan pointtini, taitaa olla siis parempi vaieta tältä päivältä :)
se ravintolanpitäjä matti tms oli iha hirvee.
aina ahdisteli ku meni siitä ohi. joskus lähti jopa skootterillaan seuraamaan eikä uskonu puhetta. sain sitten karistettua sen ku sanoin tarpeeks vihasesti. ja se sano että sillä oli joskus ollu suomalainen nainen joitain vuosia mut ei kulma ollu enää.. ei voi tietää. mutta musta se oli vähän niljakas. ja mä oon vasta 18 ja olin yksin siellä ni pelästyin aikalailla.
mä oon turkkilainen mies. kuulostaa tosi hyvälle ettei kaikkilla o huonot tarinat. me ollan 2,5 v naimisissa . ei meillä voi olla semmosia ongelmia. kerrottii minullekin paljon outoja juttuja turkkilaisilta , aika pahoja kokemuksia... haluasin tutustua teihin , tulee varmasti paljon samallaisia asioita. kirjoiteletko sähköpostiin? hyvää jatkoa teille !
Täytyy nyt vähän valoittaa tätäkin asiaa.
Tapasin mieheni kymmenisen vuotta sitten ja naimisissa ollaan oltu kuusi vuotta ja onnellisessa sellaisessa. Tämä minun "poikkeukseni" löytyi turisti rysästä hotellista ja en todellakaan olisi mennyt naimisiin jos olisin epäillyt gigoloksi. Monet monet ihmiset onnittelivat minua miehestäni, sellaiset jotka kävivät monesti kesässä vuosittain ja olivat nähneet tämän minun "gigoloni" töissä baarissa. Ja harvempi kova gigolo itkee julkisesti ihmisten nähdessä kun lähdin kotiin bussilla.
Luotan mieheeni täysin ja enkä ole katunut päätöstäni. Jopa luulosairas isänikin on hyväksynyt mieheni, kun on nähnyt että ei ole mikään siipiveikko, aina on yrittänyt tehdä töitä ja nytkin on ollut jo vuosi oma ravintola, ja sielläkin 7 päivää viikossa joka päivä 10-12 tuntia...
Moni hänen ystävistään on lähtenyt takaisin turkkiin suomalaisten asenneongelmien takia. Esim. Hollanti ja Saksa ovat aivan erilaisia maita, siellä on opittu suvaitsevaisemmiksi, tiedän sillä mieheni veli on asunut hollanissa noin kymmenen vuotta ja siskot pidempään jo Saksassa. Suomi on todella kova maa ulkomaalaisille, valitettavan usein!
turkkilaisen, joka oli kerran uskollinen suomalaiselle akalleen 3 päivää. Oli jäänyt auton alle ja saanut pahan aivotärähdyksen eikä päässyt 3 päivään petistä ylös. Siitä vaan, sano.
Kyllä voi saada. Itselläni kävi hyvä tuuri ja löysin ainutlaatuisen yksilön, joka on rehellisin mies, ketä olen ikinä tavannut!
Kaikki mennyt tosi nappiin ja ollaan kuin luodut toisillemme....Eikä naama todellakaan ole joutunut nyrkin väliin!
Tutulla kävi huonompi tuuri -meni turkkilaisen miehen kanssa kihloihin ja pari viikkoa sen jälkeen, mies meni toisen suomalaisen tytön kanssa naimisiin. En tiedä tietääkö kummatkaan tytöt vielä toisistaan...sairasta!
Jos oikeesti haluaa avata silmänsä, niin eiköhän se totuus sieltä paljastu!
Miten itse vastaisit kysymykseen, että voiko suomalaisesta saada uskollista puolisoa? Luulen että suurin osa suomalaisista vastaisi, että riippuu ihmisestä. Yllätys yllätys, sama pätee turkkilaisiin.
Olen Turkissa vuosia asunut (mies), joten asiasta tiedän jotain. Suurin osa tuntemistani miehistä (ja naisista) on kunnollisia ja vastuuntuntoisia. Tosin päinvastaisiakin olen tavannut. Ihan sama juttu kun Suomessa. Luultavasti tarinat petollisista turkkilaisista liittyvät siihen, että suurin osa suomalaisten naisten Turkissa tapaamista miehistä on näitä epäluotettavia rantaleijonia ja suhteet yleensä lyhyitä (loma on yleensä lyhyt). Niistä on turha yleistää mitään "turkkilaisiin miehiin". En tunne yhtään turkkilaista naista, joka viitsisi edes vilkaista näitä rantojen uroita.
Tämän päivän Iltasanomissa näin jutun, jossa suomalaisen naisen turkkilainen aviomies ei saa oleskelulupaa Suomeen.. Ja yllätys yllätys: huomasin kyseisen miehen olevan sama herra, jonka kanssa viime vuoden syyskuussa Marmariksessa ollessani vietin aikaa enemmän kuin olisi pitänyt. Pariskunta oli tosin avioitunut vasta lokakuussa, mutta kosinta oli tapahtunut jo aiemmin.. Joten.. Itseäni hävettää kun juttua ajattelen.. Jos olisin tiennyt, olisin toki asiaan erilailla suhtautunut silloin.. Ikää itselläni oli tuolloin vasta 17..
Osallistun keskusteluun mielenkiinnosta- turkkimies!Tutustuin moiseen 10 kk sitten omassa suomenmaassa ja yhteys pelaa edelleen, vaikka hän onkin nyt kotimaassaan; ollut 3 kk.Suomessa välimatka oli 500km ja nyt...Mielestäni ihminen on aina yksilö.Minä en ole suomalaisesta miehestä koskaan saanut irti puhumista, mutta "tuntemani" turkkilainen sanoo kaikki, kaikki suoraan.Vaikeakin asia on selvitettävissä, kunhan se uskalletaan ottaa esille, sellaisena kuin se tulee.Minusta, siinä heidän ja monen muun kulttuurin vahvuus.Toki, myös osalla suomalaisistakin em.hallussa.Suomalainen luonne pelkää: se ei luota nopeasti.
Hyi hel..vetti sinua! Ja vielä kauhistellaan suomalaisten viron matkoista ja nuorista tytöistä.
Taitaa suomalaiset tytöt olla itse kovempia jakamaan, kuin virolaiset. Virolaiset tekevät sen pakosta ja nälästä, suomityttö huvikseen.
Heissan! Tapasin aviomieheni 8.1.1999 ravintolassa ja rakastuimme ensi-silmäyksellä ja olemme EDELLEEN tosi rakastuneita. Pikkutyttömme sytyi 8/2000 ja toinen lapsemme syntyy 5/2004. Teemme kaikki asiat yhdessä, kuljemme 2-3 kertaa vuodessa ulkomailla ( tietysti Turkissa, pääasiassa Marmariksessa ) vietämme rauhallisia koti-iltoja hyvän ruaon parissa,harrastamme uintia lapsemme kanssa ja istumme joskus iltaa ruokaravintoloissa kahdestaan ja nautimme toisistamme. Olen tosi onnellinen, minulla on ihana ja huomaavainen mies, en ikinä vaihtaisi suomalaiseen enkä kyllä turkkilaiseenkaan! Jos rakastuu ihmiseen ei kansalaisuudella ole väliä...sama vaikka olis marssilainen!!!
Hei!Hienoa kuulla että olet löytänyt ihanan miehen.Onnea teille!Ja muuten Marmaris on minullekkin ykköspaikka jonne haluan aina uudelleen ja uudelleen..se on vienyt sydämmeni.Olisi kiva alkaa mailaileen ja vaihtamaan ajatuksia.Laita e-mailisi vai haluatko että laitan sinulle omani?