Kulkijan kukka en sua nyt mä nää
syömmeni itkee vain ikävää,
päivien lohtu,valoni mun
milloin nähdä taas saan sun?
Luoksesi kaipaan päivin ja öin
alati lämpöäs vain ikävöin,
luonasi sinun mun kotini on
olen yksin vain onneton.
Uudelleen sun kun viereeni saan
kanssasi parhaan päiväni jaan,
luonasi täyttyy toiveeni mun
kukka kulkijan unohdetun.
Poskiltas kuivaa kyyneleet pois
kukaan ei meitä satuttaa vois,
vierelläin kun oot rakkahimpain
silloin suurimman onnen sain.
Loppu on kerran,tiedän mä sen
ei kulkua Luojan muuta ihminen,
kun varjossa joskus valon sä näät
olen siinä,jos miettimään jäät?
syömmeni itkee vain ikävää,
päivien lohtu,valoni mun
milloin nähdä taas saan sun?
Luoksesi kaipaan päivin ja öin
alati lämpöäs vain ikävöin,
luonasi sinun mun kotini on
olen yksin vain onneton.
Uudelleen sun kun viereeni saan
kanssasi parhaan päiväni jaan,
luonasi täyttyy toiveeni mun
kukka kulkijan unohdetun.
Poskiltas kuivaa kyyneleet pois
kukaan ei meitä satuttaa vois,
vierelläin kun oot rakkahimpain
silloin suurimman onnen sain.
Loppu on kerran,tiedän mä sen
ei kulkua Luojan muuta ihminen,
kun varjossa joskus valon sä näät
olen siinä,jos miettimään jäät?
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaan tuntuu tämä runosi omalta, semmoinen sopivan vanhanaikainen, värssykirjaan laitettava, silloin tällöin luettavaksi otettava. :)
onnistunut edes jotenkuten jos se tuntuu omalta.Kiitos Sinulle vergeet-mij-niet hyväst palautteesta.
kaunis riimeiltään koko runo, alusta loppuun.
Eikä laatu kärsi matkalla ei sitten yhtään.
riimi runon teko on helpompaa,sanat tulevat kuin itsestään alkuun kun pääsee niin vauhtia riittää.Ei
käy kuin taas nöyrät kiitokset Sinulle ystävä.