Voisiko tunnustaa, että nuorena miehenä, lähes poikasena vielä, minulla oli eräässä hiihtokeskuksessa ikimuistoinen tilaisuus päästä erään naimisissa olleen rouvan sänkyyn.
Tutustuimme sattumalta taukotuvalla. Minä olin palaamassa pitkältä päiväreissulta, rouva hiihtelemässä muuten vaan, kaakaolla.
Tuommoisia retkiä hänenkin miehensä tekee, rouva sanoi ja räpytteli ripsiään, katsoi suurilla, kosteilla silmillään. Hän oli kolmen-neljänkymmenen väliltä, vaalea, kihara tukka, pisamia poskilla. Minä olin pari vuotta aikaisemmin kirjoittanut ylioppilaaksi, opintoja aloitellut.
Istuttiin siinä pitkään ja hiihdeltiin yhdessä takaisin kylään. Siinä rouva ehdotti, että tulisin häntä tapaamaan seuraavana aamuna kymmeneltä. Heillä oli mökki vuokrattuna.
Totta kai minä menin. Rouva oli viehättävä, halusi seuraa. Ehkä lähtisimme hiihtämään, tai jotain.
Rouvalla oli avara neulepusero, sen alla hame. Tukka oli kuohkea ja kihara. Helsinkiläisrouva.
Sinä olet söpö, rouva sanoi ja otti minua kädestä. Kynnet olivat hopeanvärisiksi lakatut. Hajuvesi tuoksahti.
Meillä olisi kolme, neljä tuntia aikaa pitää toisiamme hyvänä, rouva kuiskutti. Hän oli madaltanut ääntään, katsoi minuun kosteilla silmillään. Hän ei ollut kovin pitkä, pikemminkin lyhyt, leveälanteinen.
Voiko mies vastustaa sellaista houkutusta. Mieshän minä olin olevinani, tosiasiassa aika kakara.
Rouva riisui ensin hameen ja pikkuhousut, sen jälkeen neulepuseron. Sen alla oli vaalea aluspaita, joka juuri ja juuri peitti navan. Minä seurasin silmä kovana. Tuheron karvoitus oli ruskea.
Riisuin ilkosilleni, ja rouva tuli aluspaidassaan halaamaan. Seistiin siinä keskellä lattiaa, ja minulla kädet meni pintoja pitkin. Rouvan selkä oli lämmin ja pakarat pyöreät.
Suudeltiin, ja rouva huomasi, että ”tämäkin haluaa”. Se mikä halusi, oli kova kuin kivi, rouvan sormissa heti kovettunut.
Kyllä minua pelotti. Rouvan aviomies oli mennyt tunturiin, mutta mikä takasi, että hän oli todella mennyt. Eikä tulisi ennen aikojaan takaisin.
Rouva veti minua kädestä sänkyä kohti ja kysyi, oliko minulle tytöt tuttuja. Että miten minua kiinnostaisi ”tällainen vanha rouva”.
Mitä siihen vastaisi. Eihän rouva vanha ollut, sen taisin sanoa. Ja kiinnostusta oli. Rouva oli kokenut, naimisissa, antaisi minulle sitä, mikä oikeastaan kuuluisi vain hänen aviomiehelleen.
He olivat lapseton aviopari, ja rouva kuiskutti, ettei voisi tulla raskaaksi.
Oltiin pujahdettu peiton alle, ja rouva ehdotti, että suudeltaisiin ensin. Niin suudeltiin, ja oli aurinkoisen kirkasta. Sen vastakohdan aisti voimakkaasti. Että oli sängyssä, vaikka hiihtosää oli mitä parhain. Rouvan aviomies lykki tunturissa.
Heillä meni ihan hyvin avioliitossa, rouva selitti. Että älä käsitä väärin. Mutta hän on elämänjanoinen nainen, parhaassa iässä, janoaa miestä.
Minä saisin ottaa hänet miten halusin.
Eihän siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Tuossa tuokiossa olin sisässä, äärimmäisen herkkänä. Niin oli rouvakin, puristi kalun varresta niin että palleissa kipinöi. En voinut edes liikkua. Mahla olisi tullut heti.
Kerroin sen rouvalle, joka sanoi, että ollaan ihan hiljaa vaan. Annat tulla sitten kun siltä tuntuu.
Niin me oltiin, kädet toistemme ympärillä. Minulla oli kalu paljaana rouvan sisässä, paljaana ja pää auki. Minä en ollut koskaan kokenut sitä niin voimakkaana. Siinä oli toisen miehen vaimo. Nainen, joka petti miestään.
Voiko siinä pidättää vahingoniloa, syntistä riemua. Radio oli auki, ja muistan musiikinkin. Se tuli Ylen Ykköseltä, ja minä en ole mikään sinfoniamusiikin ystävä. Silloin olin.
Rouvakin tuntui kiihottuvan, hengityksestä ja puristuksesta päätellen, ja hän helisi korvaan, että voisin suihkuttaa mehuni. Hänestä on vaan kiva, kun mieheltä tulee pian.
Se oli valtava vapauden, viattomuuden ja synnin, kiiman tunne. Nyt, minä sanoin ja tunsin kuinka siemensyöksy lähtee, oikein takaseinästä vauhtia ottaen.
Taisin ihan huutaa, mutta kestihän ne hirsiseinät. Työnsin kalua niin syvälle kuin pystyin ja annoin suihkuta pakarat täristen.
Rouva kirkaisi vienosti. Myöhemmin hän sanoi, että olin niin ihanan tosissani. Ja vielä toisenkin kerran olin. Loppupäivä kului rattoisasti rouvan selittäessä, että kun mies vetoaa naiseen, tai toisin päin, niin siinä ei ole mitään moraalisesti väärää.
Tutustuimme sattumalta taukotuvalla. Minä olin palaamassa pitkältä päiväreissulta, rouva hiihtelemässä muuten vaan, kaakaolla.
Tuommoisia retkiä hänenkin miehensä tekee, rouva sanoi ja räpytteli ripsiään, katsoi suurilla, kosteilla silmillään. Hän oli kolmen-neljänkymmenen väliltä, vaalea, kihara tukka, pisamia poskilla. Minä olin pari vuotta aikaisemmin kirjoittanut ylioppilaaksi, opintoja aloitellut.
Istuttiin siinä pitkään ja hiihdeltiin yhdessä takaisin kylään. Siinä rouva ehdotti, että tulisin häntä tapaamaan seuraavana aamuna kymmeneltä. Heillä oli mökki vuokrattuna.
Totta kai minä menin. Rouva oli viehättävä, halusi seuraa. Ehkä lähtisimme hiihtämään, tai jotain.
Rouvalla oli avara neulepusero, sen alla hame. Tukka oli kuohkea ja kihara. Helsinkiläisrouva.
Sinä olet söpö, rouva sanoi ja otti minua kädestä. Kynnet olivat hopeanvärisiksi lakatut. Hajuvesi tuoksahti.
Meillä olisi kolme, neljä tuntia aikaa pitää toisiamme hyvänä, rouva kuiskutti. Hän oli madaltanut ääntään, katsoi minuun kosteilla silmillään. Hän ei ollut kovin pitkä, pikemminkin lyhyt, leveälanteinen.
Voiko mies vastustaa sellaista houkutusta. Mieshän minä olin olevinani, tosiasiassa aika kakara.
Rouva riisui ensin hameen ja pikkuhousut, sen jälkeen neulepuseron. Sen alla oli vaalea aluspaita, joka juuri ja juuri peitti navan. Minä seurasin silmä kovana. Tuheron karvoitus oli ruskea.
Riisuin ilkosilleni, ja rouva tuli aluspaidassaan halaamaan. Seistiin siinä keskellä lattiaa, ja minulla kädet meni pintoja pitkin. Rouvan selkä oli lämmin ja pakarat pyöreät.
Suudeltiin, ja rouva huomasi, että ”tämäkin haluaa”. Se mikä halusi, oli kova kuin kivi, rouvan sormissa heti kovettunut.
Kyllä minua pelotti. Rouvan aviomies oli mennyt tunturiin, mutta mikä takasi, että hän oli todella mennyt. Eikä tulisi ennen aikojaan takaisin.
Rouva veti minua kädestä sänkyä kohti ja kysyi, oliko minulle tytöt tuttuja. Että miten minua kiinnostaisi ”tällainen vanha rouva”.
Mitä siihen vastaisi. Eihän rouva vanha ollut, sen taisin sanoa. Ja kiinnostusta oli. Rouva oli kokenut, naimisissa, antaisi minulle sitä, mikä oikeastaan kuuluisi vain hänen aviomiehelleen.
He olivat lapseton aviopari, ja rouva kuiskutti, ettei voisi tulla raskaaksi.
Oltiin pujahdettu peiton alle, ja rouva ehdotti, että suudeltaisiin ensin. Niin suudeltiin, ja oli aurinkoisen kirkasta. Sen vastakohdan aisti voimakkaasti. Että oli sängyssä, vaikka hiihtosää oli mitä parhain. Rouvan aviomies lykki tunturissa.
Heillä meni ihan hyvin avioliitossa, rouva selitti. Että älä käsitä väärin. Mutta hän on elämänjanoinen nainen, parhaassa iässä, janoaa miestä.
Minä saisin ottaa hänet miten halusin.
Eihän siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Tuossa tuokiossa olin sisässä, äärimmäisen herkkänä. Niin oli rouvakin, puristi kalun varresta niin että palleissa kipinöi. En voinut edes liikkua. Mahla olisi tullut heti.
Kerroin sen rouvalle, joka sanoi, että ollaan ihan hiljaa vaan. Annat tulla sitten kun siltä tuntuu.
Niin me oltiin, kädet toistemme ympärillä. Minulla oli kalu paljaana rouvan sisässä, paljaana ja pää auki. Minä en ollut koskaan kokenut sitä niin voimakkaana. Siinä oli toisen miehen vaimo. Nainen, joka petti miestään.
Voiko siinä pidättää vahingoniloa, syntistä riemua. Radio oli auki, ja muistan musiikinkin. Se tuli Ylen Ykköseltä, ja minä en ole mikään sinfoniamusiikin ystävä. Silloin olin.
Rouvakin tuntui kiihottuvan, hengityksestä ja puristuksesta päätellen, ja hän helisi korvaan, että voisin suihkuttaa mehuni. Hänestä on vaan kiva, kun mieheltä tulee pian.
Se oli valtava vapauden, viattomuuden ja synnin, kiiman tunne. Nyt, minä sanoin ja tunsin kuinka siemensyöksy lähtee, oikein takaseinästä vauhtia ottaen.
Taisin ihan huutaa, mutta kestihän ne hirsiseinät. Työnsin kalua niin syvälle kuin pystyin ja annoin suihkuta pakarat täristen.
Rouva kirkaisi vienosti. Myöhemmin hän sanoi, että olin niin ihanan tosissani. Ja vielä toisenkin kerran olin. Loppupäivä kului rattoisasti rouvan selittäessä, että kun mies vetoaa naiseen, tai toisin päin, niin siinä ei ole mitään moraalisesti väärää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.