Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    USKOSSA ELÄÄ TOIVO

    Kuule ystävä mun
    tahdon tietävän sun,
    lapsuusaikoja kuinka nyt kaipaan.
    Kotiportin kun nään
    mietteisiini mä jään,
    kuinka rakkaita muistoja sainkaan.

    Pihapolku tuo on
    nyt jo kulkematon,
    nurmennukka kaiken sen peittää.
    Kukaan täällä ei käy
    eikä kulkevan näy,
    muistot mielessä kultia heittää.

    Lapsuuskodin kun luo
    minun askeleet tuo,
    muistan aikoja naurun ja leikin.
    Kaikki menneet on pois
    miten uskoa vois?
    Taivastie heidät luotani veikin.

    Vielä kerranko nään?
    usein miettimään jään,
    kun luon katseeni taivahan sineen.
    Toive mulla tuo on
    usko vankkumaton,
    heidät kohdata saan ystävineen.

    Murhe menköön siis pois
    vaikka laulu ei sois,
    kaipuu rintahan haavoja viiltää.
    Heidät taivaalla nään
    kunhan katsomaan jään,
    sinne missä nuo tähdetkin kiiltää.
    4164
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    ja hyvä runo !
    Otsikosta vois saada sellaisen "paatoksellisen" kuvan mutta runo on jotain muuta...
    Aitoa pohdintaa uskosta ja elämästä !

    Tykkäsin ! :)

    Äänestä

    • Sinulle Kopittelija.Kiva kun tykkäsit.Valoa päivääsi.

      Äänestä

    niin harras, ja jollain tapaa pysähdyttävä on
    taas runosi Jojo.

    Kiitos tästä hetkestä.

    Äänestä

    • lindalinda kauniista sanoistasi.Runossani kuvaan tyhjillään olevaa kotimökkiä jonka asukkaat kaikki ovat jo toisella puolen rajaa.Kauniit muistot kuitenkin säilyy aina.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    JOJO kirjoitti:

    Kuule ystävä mun
    tahdon tietävän sun,
    lapsuusaikoja kuinka nyt kaipaan.
    Kotiportin kun nään
    mietteisiini mä jään,
    kuinka rakkaita muistoja sainkaan.

    Pihapolku tuo on
    nyt jo kulkematon,
    nurmennukka kaiken sen peittää.
    Kukaan täällä ei käy
    eikä kulkevan näy,
    muistot mielessä kultia heittää.

    Lapsuuskodin kun luo
    minun askeleet tuo,
    muistan aikoja naurun ja leikin.
    Kaikki menneet on pois
    miten uskoa vois?
    Taivastie heidät luotani veikin.

    Vielä kerranko nään?
    usein miettimään jään,
    kun luon katseeni taivahan sineen.
    Toive mulla tuo on
    usko vankkumaton,
    heidät kohdata saan ystävineen.

    Murhe menköön siis pois
    vaikka laulu ei sois,
    kaipuu rintahan haavoja viiltää.
    Heidät taivaalla nään
    kunhan katsomaan jään,
    sinne missä nuo tähdetkin kiiltää.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu