Lukekaapa Kotimaasta.
Seurakuntapappi Päivi Aikasalo on kirjoittanut suorat sanat vanhoillislestadiolaisten harjoittamasta painostamisesta.
_____ _____ _____
Uskonnollista vallankäyttöä
Kristillinen usko olemukseltaan on jokaisen ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa kunnioittavaa.
Uskonnollinen painostus on hyvin hienovaraista, se pukeutuu kristillisen rakkauden, huolenpidon ja lähimmäisestä välittämisen kaapuun. Painostusta harjoitetaan hyvän tekemisen ja toivomisen nimissä, Jumalan tahtoon vedoten.
Painostus kuitenkin unohtaa ihmisen itsemääräämisoikeuden. Se unohtaa lähimmäisen kunnioituksen. Se unohtaa herkkyyden, jolla toisen ihmisen elämää ja elämän valintoja on lähestyttävä.
Uskonnollista painostusta, vallankäyttöä ja manipulointia vastaan on hyvin vaikea kapinoida, usein sitä on alistetun vaikea edes tunnistaa ja tunnustaa. Alistetun ihmisen on hyvin vaikea itse huomata, mihin häntä on viety.
Painostus on ylpeyttä – minä tiedän paremmin, haluan hallita.
Painostus on väärää vallankäyttöä – sinun on alistuttava.
Se on epäuskoa – en luota Jumalaan, siksi ryhdyn itse käännyttämään, vaikuttamaan ja painostamaan.
Uskonnollinen painostus on rakkaudettomuutta. Se synnyttää epätoivoa. Jos ihminen hyljätään perheyhteydestä sillä perusteella, että hän toimii toisin kuin toivotaan, hylkäys ei ole kristillistä rakkautta. Se on rakkauden käänteiskuva.
Uskonnollista painostusta ja manipulointia harjoittava asettuu itse Jumalan asemaan, hän puhuu Jumalan suulla ja vetoaa Jumalan tahtoon. Se on epäjumalanpalvelusta, siinä ihminen asettaa itse itsensä epäjumalaksi.
Jos minun mielestäni lähimmäiseni on helvetin tiellä, tehtäväni on rakastaa häntä – ja rakkaus kyllä löytää keinot rakkauden osoittamiseen – sekä rukoilla hänen puolestaan.
Tässä maailmassa hyvä ja paha ovat sekaisin. Joskus musta näyttää valkoiselta ja valkoinen mustalta. Paha ei ole kirkon tai uskonnollisen liikkeen ulkopuolella, valitettavasti se on myös sisällä, se on meissä jokaisessa.
Monissa uskonnollisissa liikkeissä on paljon hyvää: huolenpitoa, vastuunkantamista, keskinäistä rakkautta ja solidaarisuutta. Valitettavasti niissä on myös paljon pahaa ja tuon pahan erottaminen hyvästä vaatii paitsi hyvää tahtoa myös herkkyyttä.
Kaikkia kristittyjä kutsutaan taistelemaan pahaa vastaan.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8024&Itemid=175
Seurakuntapappi Päivi Aikasalo on kirjoittanut suorat sanat vanhoillislestadiolaisten harjoittamasta painostamisesta.
_____ _____ _____
Uskonnollista vallankäyttöä
Kristillinen usko olemukseltaan on jokaisen ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa kunnioittavaa.
Uskonnollinen painostus on hyvin hienovaraista, se pukeutuu kristillisen rakkauden, huolenpidon ja lähimmäisestä välittämisen kaapuun. Painostusta harjoitetaan hyvän tekemisen ja toivomisen nimissä, Jumalan tahtoon vedoten.
Painostus kuitenkin unohtaa ihmisen itsemääräämisoikeuden. Se unohtaa lähimmäisen kunnioituksen. Se unohtaa herkkyyden, jolla toisen ihmisen elämää ja elämän valintoja on lähestyttävä.
Uskonnollista painostusta, vallankäyttöä ja manipulointia vastaan on hyvin vaikea kapinoida, usein sitä on alistetun vaikea edes tunnistaa ja tunnustaa. Alistetun ihmisen on hyvin vaikea itse huomata, mihin häntä on viety.
Painostus on ylpeyttä – minä tiedän paremmin, haluan hallita.
Painostus on väärää vallankäyttöä – sinun on alistuttava.
Se on epäuskoa – en luota Jumalaan, siksi ryhdyn itse käännyttämään, vaikuttamaan ja painostamaan.
Uskonnollinen painostus on rakkaudettomuutta. Se synnyttää epätoivoa. Jos ihminen hyljätään perheyhteydestä sillä perusteella, että hän toimii toisin kuin toivotaan, hylkäys ei ole kristillistä rakkautta. Se on rakkauden käänteiskuva.
Uskonnollista painostusta ja manipulointia harjoittava asettuu itse Jumalan asemaan, hän puhuu Jumalan suulla ja vetoaa Jumalan tahtoon. Se on epäjumalanpalvelusta, siinä ihminen asettaa itse itsensä epäjumalaksi.
Jos minun mielestäni lähimmäiseni on helvetin tiellä, tehtäväni on rakastaa häntä – ja rakkaus kyllä löytää keinot rakkauden osoittamiseen – sekä rukoilla hänen puolestaan.
Tässä maailmassa hyvä ja paha ovat sekaisin. Joskus musta näyttää valkoiselta ja valkoinen mustalta. Paha ei ole kirkon tai uskonnollisen liikkeen ulkopuolella, valitettavasti se on myös sisällä, se on meissä jokaisessa.
Monissa uskonnollisissa liikkeissä on paljon hyvää: huolenpitoa, vastuunkantamista, keskinäistä rakkautta ja solidaarisuutta. Valitettavasti niissä on myös paljon pahaa ja tuon pahan erottaminen hyvästä vaatii paitsi hyvää tahtoa myös herkkyyttä.
Kaikkia kristittyjä kutsutaan taistelemaan pahaa vastaan.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8024&Itemid=175
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sangen outoa että yleensä täytyy itseään uskovaisina pitäviä ihmisiä muistuttaa sellaisesta asiasta, että HYLKÄÄMINEN EI OLE RAKKAUTTA... Ovatko vanhoillislestadiolaiset kadottaneet omantuntonsa kun ovat ryhtyneet alistamaan ja kiusaamaan läheisiään?
Sielunvihollisen puhetta.
Sinä tiedät, sinä toimit tai paadutat itsesi?