riitä? onko todellisuus todella niin hirveää että on pakko olla unelmia, haaveita, ihastumisia, joku ja jotain parempaa koska ei itse ole itsellensä tarpeeksi? Koska ei tee mitään parantaakseen tilaansa.
että kuten joku kirjoitti, täytyy olla unelmia, että jaksaa elää?
unelmat, fantasiat
niiden ylistäminenhän viestii vaan siitä ettei ihminen itse edes tajua
riippuvuus niistä vaan ruokkii entuudestaan henkisiä heikkouksia, huonoa itsetuntoa
Mitä tapahtuu jos molemmat jalat amputoidaan? Unelmoisiko uusista jaloista loppuelämän, eiköhän sillon koko elämä pyöri vaan ja ainoastaan jaloissa, jos niin tekee. Tajuaahan sen että itsemurhaan se lopulta vie
Mutta kun elämä ei ole vaan jaloista kiinni. Elämä ei ole vaan unelmista kiinni.
Jos osaa hyödyntää nykyhetken, ei ole edes väliä elääkö vai kuoleeko huomenna. Saavuttaako koskaan sitä mitä tavoittelee koska elää onnellisena jatkuvasti...
Elämä on helpompaa kun ei ole riippuvainen, kun hallitsee oman elämän. Ei se tarkoita etteikö voi silti rakastaa, välittää.
Tunteet ei ole yhtä kuin haaveet
tuli mulle mieleen
että kuten joku kirjoitti, täytyy olla unelmia, että jaksaa elää?
unelmat, fantasiat
niiden ylistäminenhän viestii vaan siitä ettei ihminen itse edes tajua
riippuvuus niistä vaan ruokkii entuudestaan henkisiä heikkouksia, huonoa itsetuntoa
Mitä tapahtuu jos molemmat jalat amputoidaan? Unelmoisiko uusista jaloista loppuelämän, eiköhän sillon koko elämä pyöri vaan ja ainoastaan jaloissa, jos niin tekee. Tajuaahan sen että itsemurhaan se lopulta vie
Mutta kun elämä ei ole vaan jaloista kiinni. Elämä ei ole vaan unelmista kiinni.
Jos osaa hyödyntää nykyhetken, ei ole edes väliä elääkö vai kuoleeko huomenna. Saavuttaako koskaan sitä mitä tavoittelee koska elää onnellisena jatkuvasti...
Elämä on helpompaa kun ei ole riippuvainen, kun hallitsee oman elämän. Ei se tarkoita etteikö voi silti rakastaa, välittää.
Tunteet ei ole yhtä kuin haaveet
tuli mulle mieleen
Vastaukset 12
Vanhimmat
No se on minun mielipiteeni ja minun elämäni.
Jatkan unelmointiani sitten toisella foorumilla jos se jotakuta häiritsee.
Olin täältä 2 kuukautta pois. Samanlaista kuin aina ennen.
foorumia jos joku ei ole samaa mieltä, tai vaikka jopa jotakuta häiritsee?
kuitenkin tämä on anonyymi palsta, eikä pimeä kuja jossa kävelee uhkaava hahmo vastaan
itsehän en lähde mihkään vaikka niin tahdottais/tahdotaan. Make me
Jatkan unelmointia sitten jossain muualla.
arvon unelmoija.
runopalstoilla riittää matskua
romantikkoja...blääh
eräs muija ei saa multa edes puhelinsoittoja, yleensä
olen laiska paska nykyään. Hän soittelee
käydä niin, että ei enää soittelekaan, kas kun elämässä saa paskaa pyytämättäänkin.:)
voi sitten kuoleman kynnyksellä itselleen uskotella että eli oikein "hyvän" elämän. Se on mulle ihan ok jos jollekin riittää pelkkä "oleminen" ja "hengittäminen", pitääkö koko ajan miettiä että jos nyt jalat amputoitaisiin, sitten varmaa vaan v***tais aika pahasti.
tuo asenteesi. Eihän se, että välittää toisesta ihmisestä tarkoita, että itsellä olisi huono itsetunto. Jos annat osan itsestäsi toiselle, ei se tee sinua heikoksi. Minusta se osoittaa vahvuutta, että uskaltaa altistaa itsensä toiselle ihmiselle. Siinähän voi satuttaa itseään. Enemmän sellainen ihminen on pelkuri, joka ei uskalla tuntea mitään. Toki ihminen voi tietty olla yksinkertaisesti itsekäs, tai narsisti, tai muulla tavoin tunnevammainen, ettei kykene tuntemaan empatiaa, tai yleensä tuntemaan mitään lähimmäisiään kohtaan.
Jos molemmat jalat amputoitaisiin, tultaisiin toimeen ilman jalkoja. Eihän se tarkoita, että täytyy jäädä paikoilleen, vaikka jalat ei toimikaan. Eikö ihmisellä voisi olla myös unelmia. Jos elämässään unelmoi jostain asiasta, tekee työtä sen eteen ja saavuttaa haluamansa, eikö se tuota hyvää mieltä ihmiselle. Toiset kutsuvat tätä toimintaa päämääriin pyrkimiseksi, tai tavoitteisiin pääsemiseksi.
Elää onnellisena jatkuvasti, hmmmm, onko sellaista tilaa edes olemassakaan. Uskoakseni onni koostuu pienistä asioista. Eiköhän se ole enemmänkin mielentila, tai tapa nähdä asiat niin, ettei kaikki ole täysin kurjasti. Eikä onnellisuus kaiketi sulje pois riippumattomuutta. Vai tarkoitatko henkistä riippuvuutta toisesta ihmisestä, ei siis taloudellista. Jos toisesta ihmisestä välittää, on myös huolissaan toisen hyvinvoinnistakin. Sekö on mielestäsi riippuvuutta?
pitää olla ei sitä muuten jaksa tätä arkista aherrusta. Kunhan tietysti ei ala liikaa elämään pilvilinnoissa, rajansa aina kaikella.
olis aivan sietämätön tilanne menettää jalat kun RAKASTAA juoksemistä =(
;)
Aloittaja ei ole ainakaan koskaan harrastanut kilpaurheilua.
Kilpaurheilussa pitää olla unelmia, jotta jaksaa tsempata. Sellainen ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja nykyisiin suorituksiinsa, ei koskaan kehity eikä voi saavutta mitään.
En sano, että pitäisi harrastaa kilpaurheilua, mutta unelmiin se kaikki perustuu. Sitten jos/kun unelmat särkyvät pitää löytää muuta elämänsisältöä, koska muuten tosiaan käy huonosti.
Sama pätee kyllä työelämässä pärjäämiseenkin tai opiskeluun.
Unelmat, mielikuvat, haaveet ja mielikuvaharjoittelu ovat hirveän tärkeitä ihmiselle.
Rakkauteen perustuva parisuhde on yksi tärkeimmistä asioista ihmisen elämässä ja siksi myös niin monen unelma ja haave.
Unelman ei tarvitse olla edes käytännönläheinen ja saavutettavissa oleva, jotta se olisi tärkeä: kaikki ihmiset tarvitsevat päiväunia.
Ei ole mitään pahaa tai noloa unelmoida rakkaudesta vaikka koko lopun ikäänsä, jos sen voimalla jaksaa.
Ne, joilla tuo unelma rakkaudesta toteutuu, koevat suurta onnea vähän aika ja jonkinlaista perusonnellisuutta vielä pitkälle sen jälkeenkin, ehkä jopa koko elämän. Tämä ei tarkoita sitä, että unelmat loppuisivat. Aina tulee uusia unelmia. Jotkut unlemat eivät ole niin isoja ja tärkeitä kuin toiset, silti niitä unelmia aina on.
Rakkaus on unelmista iänikuisin ja ajattomin. Se ei katso ikää, sukupuolta, kulttuuritaustaa yms.
Jos elää yksin tai suhteessa, jossa ei ole rakkautta, niin tottakai ihminen janoaa rakkaussuhdetta elämäänsä. Rakkaus on ihmisessä niin syväll oleva perustarve, ettei sitä pidä koskaan vähätellä ja väheksyä.
Ja unelmillahan on joskus taipumusta toteutua. Ken tietää, kuinka moni tällekin palstalle kirjoitellut on lopulta löytänyt rakkauden. Harva kuitenkaan jaksaa siitä tulla tänne enää kertomaan. Rakkauden löytämisellä tarkoitan, että on voinut löytää rakkauden sen ihmisen kanssa, josta alunperin haaveilikin, tai sitten ihan kokonaan uuden rakkauden.
Rakkaus ei ole koskaan mikään mahdoton haave ja niille, joille se olisikin, unelmointi on sallittu. Annetaan ihmisten haaveilla rauhassa.
Minä tarkoitin unelmilla ylipäätään paremmasta tulevaisuudesta haaveilua.
Tottakai joissakin asioissa on hyvä tyytyä nykytilaan, mutta jos ei ikinä mitään koskaan haaveleile eikä mistään unelmoi niin eihän sellaista elämää jaksa.
Rakkaus on tietysti unelmoinnin arvoinen asia (jos siihen leikkiin uskaltaa lähteä!), mutta niitä pienempiäkin onnen hetkiä tarvitaan. Voihan sitä haaveilla vaikka kivasta illasta kivan ihmisen kanssa. Sekin on jo jotain,mitä odottaa.