Hei kaikille!!!
Sain vasta tällä viikolla tietää tulevani isäksi nykyisen avovaimoni avustuksella ja mielessä on pyörineet monen monet kysymykset. Aluksi lapsi ei ollut suunniteltu vaan pillerit pettivät ja päätimme pitää lapsen.
Olemme molemmat opiskelijoita ja nyt minua mietityttää, että millainen vaikutus lapsen saamisella on opiskeluihin?
Onko kellään teistä kokemusta asiasta, ja miten ratkaisitte ongelman?
Avovaimoni on ulkomaalainen joten saako hän myös automaattisesti suomen kansalaisuuden?
Olemme molemmat jo 24-vuotiaita eli emme enään lapsia, minkä ikäisiä te muut iskät täällä olette?
Sain vasta tällä viikolla tietää tulevani isäksi nykyisen avovaimoni avustuksella ja mielessä on pyörineet monen monet kysymykset. Aluksi lapsi ei ollut suunniteltu vaan pillerit pettivät ja päätimme pitää lapsen.
Olemme molemmat opiskelijoita ja nyt minua mietityttää, että millainen vaikutus lapsen saamisella on opiskeluihin?
Onko kellään teistä kokemusta asiasta, ja miten ratkaisitte ongelman?
Avovaimoni on ulkomaalainen joten saako hän myös automaattisesti suomen kansalaisuuden?
Olemme molemmat jo 24-vuotiaita eli emme enään lapsia, minkä ikäisiä te muut iskät täällä olette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei olen tuleva äiskä joka vastailee..
Uskon että saatte myösopiskeltua lapsen kanssa, toki varmaan rankkaa tulee olemaan. Ja kannattaamuistaa että lapsi on pieni vain kerran ja vain kerran oppii ryömimään,kääntymään, kävelemään ym.. Eli en liikaa olisi poissa lapsen elämästä. Muistakaa tukea toisianne ja molemmpien täytyy ottaa vastuuta. Nyt ei muuta kuin vaan keskustelkaa ja tehkää suunnnitelmia mikä parhaiten sopisi teille kaikille kolmelle.
En osaa kansalaisuudesta sanoa,lapsi saa kyllä mun mielestä,mutta en ole varma tarvisiko teidän olla naimisissa sitä kansalaisuutta varten. Mielestäni sitä kannattaa miettiä kun lapsi tulee,jos sattuisi toiselle vanhemmista jotain sattumaan..
Mutta kaikkea hyvää odotukseen ja suosittelen isin lukemaan asioita raskaudesta ja sen etenemisestä niin ymmärrät sitä rakastasi paljon paremmin. Kaikkea ei tehdä ilkeyttä..=) vaan naisen keho muuuttuu paljon ja hormoonit vaikkuttavat moneen käytttäytymis seikkaan. Oma mieheni ainakin on ollut tyytyväinen kun on olukenut aika paljon odotusajasta.. ( ja ihan vessasta löytyy nämä tärkeät luettavat..)
Vaikka yllärinä tulikin. Sanoisin, että elämässä kaikki muuttuu, ja jos olet valmis siihen muutokseen lähtemään, niin parempaan suuntaan vaan menee. Jos taas yrität roikkua kiinni entisissä elämäntavoissa (joita en toki sinun osaltasi tunne, joten oletuksenani on opiskelijan hulvaton vapaus...), niin voi tulla jopa vaikeaa.
Vanhemmaksi tuleminen on kasvamista, ja sanotaankin usein, että lapsi kasvattaa itselleen omat vanhemmat. Tämä sujuu hyvin, jos vanhemmat ovat kasvuun valmiita.
Lapsi on teidän yhteinen, samoin koti. Kaikesta te kannatte molemmat vastuun. Jaatte lapsen elämään ja kehittymiseen ja huolehtimiseen liittyvät huolet ja ilot (iloja on enemmän!). Jaatte kodinhoidon yms. Jaatte vastuun toistenne hyvinvoinnista antamalla sopivasti vapautta ja ns. "omaa aikaa" yhteisellä sopimisella. Opiskelu onnistuu hyvin tältä pohjalta lähtien - onnistuuhan meiltä vanhoilta työssäkäyntikin.
Missähän kunnassa asutte? Eri paikoissa on erilaiset perhevalmennussysteemit, joihin kannattaa osallistua ihan täysillä. Esim. helsingin systeemi on nykyään tosi hyvä: siinä lähtökohtana on perheen tukeminen yhteisessä kasvussa - nimenomaan perheenä. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle:
http://www.hel.fi/wps/portal/Terveyskeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/terke/fi/Terveyspalvelut/_itiysneuvonta/Perhevalmennus
"Vanhemmaksi tuleminen on kasvamista, ja sanotaankin usein, että lapsi kasvattaa itselleen omat vanhemmat. Tämä sujuu hyvin, jos vanhemmat ovat kasvuun valmiita.
"
Noinhan se minullakin kävi ;) ..ja olen ylpeä siitä..
onnea! hieno seikkailu edessa. ite olen 21 olen kouluni kaynyt töissa kayn, emanta on 20. saimme lapsosen tuossa tammikuussa ja hienosti on menny. Mekin saatin tavallaan vahingossa, vaikka vihaan sanoa asian noin. Mielestani on rumaa sanoa etta vahinko lapsi. Meillaki oli paljon jannitteita ja pelkoja miten parjataan. kaikki kuitenki meni nappiin ja asiat jarjesty. Onnea ja menestysta teille :)
ja hyvin sujui. Eiköhän lapsi auta siihen että saa nainen Suomen kansalaisuuden. Toivottavasti se ei ollut ainut asia mitä halusi sinusta rahan lisäksi. Olen ehkä kyyninen mutta tunnen näitä tapauksia...
Hei, toivottavasti olette siis esim. korkeakouluopiskelijoita ja tyttö on löytynyt vaihdon kautta tms?
Jos kuitenkin kyseessä on esim. thaimaalainen baarityttö, edessä on vaikeita aikoja.
Muulla kuin omalla äidinkielellä rakastaminen ja parisuhteen hoito ovat haastavia, vaikka kyseessä olisi esim brittinainen ja todella hyvin englantia puhuva mies.
Jos teillä on sellainen tilanne, että yhteinen kommunikaatiokin on hankalaa, nyt kannattaa puhua vakavasti kaikista kasvattamiseen ja yhteiseloon liittyvistä asioista, mistä olette valmiita luopumaan mistä hinnasta ja mitä saatta takaisin.
Yhteisen sävelen löytäminen vieraalla kielelä on hankalampaa.
Ja sellainen vinkki näin kielitietelijän näkökulmasta, että puhukaa molemmat lapsellenne OMAA ÄIDINKIELTÄNNE. Vaikka teidän kommunkaation kielenne olisikin englanti, älkää missään_nimessä puhuko lapselle kieltä joka ei ole teidän äidinkielenne. Näin lapsesta voi tulla puolikielinen jota on äärettömän vaikeaa korjata.
Eli äidinkieli kunniaan, ja teidän väliset keskustelut englanniksi lapsi tulee oppimaan myöhemmin. Hänestä tulee kolmikielinen, joka on mahtava lahja!
Eli nyt kortit pöytään ja keskustelemaan, ja jos kielitaidossa on puutteita, niin pikapikaa kurssille yhdessä.
Ja niin, onnea! :)
Itse opiskelin kun esikoinen syntyi.Keskeytin opiskelemisen. poika lähti tarhaan 1½ vuotiaana ja minä palasin koulun penkille suorittamaan opinnot loppuun.Hyvin meni,vaikka välillä oli rankkoja aikoja. :) nyt poika 5-v ja minä vakituisesti töissä.