Pitkä elämä on ensisijaisesti geeneistä kiinni. Toissijaisesti elämäntavoista.
Tätini kuoli keuhkosyöpään. Ei ollut milloinkaan tupakoinut. Ehkä on saanut kärsiä passiivisesta tupakoinnista.
Isäni kuoli 93-vuotiaana osin palvelutalon henkilökunnan laiminlyönnin takia. Hän oli sodan jälkeen alkoholisoitunut vuosikymmeniksi.
Terveet elämäntavat ovat tavoittelemisen arvoisia.
Ihmiset käyvät kirkossakin varmuuden vuoksi, kun eivät ole varmoja onko Jumala olemassa. Samasta syystä suosittelen terveellisiä elämäntapoja, ehkäpä pitkä ikä ei kuitenkaan ole aina geeneistä kiinni.
Tätini kuoli keuhkosyöpään. Ei ollut milloinkaan tupakoinut. Ehkä on saanut kärsiä passiivisesta tupakoinnista.
Isäni kuoli 93-vuotiaana osin palvelutalon henkilökunnan laiminlyönnin takia. Hän oli sodan jälkeen alkoholisoitunut vuosikymmeniksi.
Terveet elämäntavat ovat tavoittelemisen arvoisia.
Ihmiset käyvät kirkossakin varmuuden vuoksi, kun eivät ole varmoja onko Jumala olemassa. Samasta syystä suosittelen terveellisiä elämäntapoja, ehkäpä pitkä ikä ei kuitenkaan ole aina geeneistä kiinni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä on sopiva ikä kuolla ja onko pitkä ikä aina tavoittelemisen arvoinen. Joskus kuitenkin ajatuksiin tulee oman elinajan kuluminen loppua kohti.
Tulee ajateltua lähisukulaisten elinajan pituuksia. Saahan niistä jonkin verran osviittaa. Varmaan perimällä on vaikutus, mutta toisaalta elintavatkin ovat erilaiset kuin ennen.
Sanoo lohdutukseksi itselleen, että kyllä vanhemmaksi elän, sillä hoidanhan paremmin terveyttäni kuin vanhempani. Pitkää elinikää haluaisin vain, jos siihen liittyy kohtalainen terveydentila ja kyky omatoimisuuteen, vaikka lisäavun turvin.
Mutta täysin toisten avun varassa eläminen ei ole elämisen arvoista. On sekin hyväksyttävä, jos se on kohtalona.
mikä se on?
Terveet elintavatkaan eivät aina takaa pitkää ikää ja toisaalta taas, jotka eivät niitä noudata, voivat elää hyvinkin pitkään.
Kai silloin on geeneistä kysymys.
Meidän vanhemmat eivät lenkille ehtineet. Päivät kuluivat raskaassa ulkotöissä, maalla ainakin.
Siinä tuli liikuntaa ja raitista ilmaa liiankin kanssa.
Isäni kuoli silti 56 vuotiaana, nyt ajatellen, nuorena miehenä, melkein parhaassa iässä.
Usein ne ajatukset menevät siihen tulevaan aikaan ja kuinka kauan sitä on vielä jäljellä.
Haluaisin lähteä seisovilta jaloilta, tai nukahtaa omaan sänkyyn.
Se vain ei ole niin yksinkertaista.
En haluaisi pitkää ikää, jos se on toisen varassa.
En haluaisi olla esim. Terveyskeskuksen hoivaosastolla käänneltävänä ja syötettävänä, mistään tajuamatta tuon taivaallista.
Yhdyn täysin Sinun viimeiseen lauseeseen: "On sekin hyväksyttävä, jos se on kohtalona."
elämä, jota asianomainen ei pidä elämisen arvoisena? Miksi on hyväksyttävä pitkä elämä tuskien keskellä tai vihanneksena? Kenelle siitä on vahinkoa, jos saa lähteä korkeassa iässä "elämästä kyllikseen saaneena"? Eikö lopulta ole aika muuttaa lakeja? Olen tehnyt hoitotestamentin, mitä merkitystä silläkään sitten lienee.
Hoidin äitiäni yli 100-vuotiaaksi. Geenit peloittavat.
ja luotan,että se toteutetaan.Tein sen ihan netistä saamieni ohjeitten mukaan,ja omat lapseni ovat myös sen hyväksyneet ja luvanneet toteuttaa.
Mikä ihanne on pitkä elämä?
Jos ihminen tuntee saaneensa "elämältä kaiken" ja on jo väsynyt elämään,vaikkakin tyytyväinen elämänsä kulkuun,elämänhalu hiipunut erinäisistä syistä,olisi oikeus jo lähteä muille maille vierahille.
Ja ehdottomasti silloin,jos ei itse enää mistään mitään ymmärrä.Omat lapset ymmärtävät,kun tietävät oman äitinsä tai isänsä eläneen täyspainoisen elämän.Ei tällainen ihminen halua roikkua "elämässä" kiinni,jos hän iäkkäänpänä tuntee,ettei enää jaksa uusia virikkeitä elämälleen etsiä.On tavallaan tyytyväinen elämäänsä,mutta se ei ole enää hänen elämäänsä.