Koulussani on eräs hyvin ujo poika. Hän on niin ujo, että ei käänny sinne suuntaan, kuka hänelle puhuu. Hän on hidasreaktioinen ja katse on kiinnittyneenä vain yhteen kohtaan. Häneen ei saa siis minkäänlaista kontaktia.
Opettaja sanoi, että hän asuu maalla ja hänellä on luultavasti jotain ongelmia perheellään. Opettaja sanoi, että voisimme puhua hänelle ja auttaa häntä parhaan mukaan ja pyytää ryhmään mukaan. Olisi kiva jutella hänelle, mutta ongelmana on että olen itsekin aika ujo, mutten niin ujo kun tuo poika. Eli menenkö vain rohkeana hänen luokseen ja aloitan keskustelun aiheen?
Monet ujot ihmiset valittavat, "että kaikki syrjivät minua, kukaan ei halua puhua minulle..." ei tietenkään kukaan tule juttelemaan, jos käyttäytyy poissaolevasti ja on vain nurkassa hiljaa. Siinä se ongelma onkin. Eli ainut asia, miten voi voittaa ujoutensa, täytyy kohdata pelkonsa. Se on vain niin valittavan vaikeaa.
Opettaja sanoi, että hän asuu maalla ja hänellä on luultavasti jotain ongelmia perheellään. Opettaja sanoi, että voisimme puhua hänelle ja auttaa häntä parhaan mukaan ja pyytää ryhmään mukaan. Olisi kiva jutella hänelle, mutta ongelmana on että olen itsekin aika ujo, mutten niin ujo kun tuo poika. Eli menenkö vain rohkeana hänen luokseen ja aloitan keskustelun aiheen?
Monet ujot ihmiset valittavat, "että kaikki syrjivät minua, kukaan ei halua puhua minulle..." ei tietenkään kukaan tule juttelemaan, jos käyttäytyy poissaolevasti ja on vain nurkassa hiljaa. Siinä se ongelma onkin. Eli ainut asia, miten voi voittaa ujoutensa, täytyy kohdata pelkonsa. Se on vain niin valittavan vaikeaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kannattaa mennä rohkeasti sen ujon pojan luokse ja aloittaa kestulu. Koska ujot voivat saada toisiltaan rohkeutta ja tukea. ja opettajanne on oikeassa, että teidän pitää pyytä tämä poika mukaan ryhmään. Hän voi saada itsetuntonsa kohoamaan ja hän huomaa että hänet hyväksytään vaikka hän on hiljainen. Tiedän sellasisen työn joka on hiljainen ja vastaa yhdellä kahdella sanalla jos häneltä kysytään jotain, mutta muuten hän on hiljainen. en tiedä minkälainen hän on muuten koulussa, mutta hiljainen ja hän on yleensä aina jossain porukassa mukana. Mutta tsemppiä yritykselle toivottavasti onnistutte!=)
... edellinen kirjoittaja on oikeassa. Kannattaa yrittää mennä juttelemaan ainakin.
Itse olen ollut (ja olen vieläkin) aika ujo, ja jos mulle tulisi joku kiva ujo tyttö juttelemaan, niin olisin kyllä erittäin otettu ja mielissäni, vaikken ehkä sitä kykenisikään julkisesti näyttämään. Eli vaikka ujo näyttää siltä, ettei haluaisi jutella toisen kanssa, niin sisimmässään hän saattaa kuitenkin haluta ihmiskontaktia hyvinkin kipeästi.
Ja ainakin minusta juuri toinen ujo on tosi hyvä juttelukaveri toiselle ujolle, kun molemmilla on vähän samanlaisia kokemuksia ja fiiliksiä.
Minulle tuli myös mieleen, että ehkä se poika ei ole ujo, vaan hänellä saattaa olla jokin muu sairaus tai vamma. En nyt voi näiden tietojen perusteella tehdä diagnoosia, koska en tiedä häen muista ongelmistaan, mutta mieleeni tlui heti esimerkiksi Aspergerin oireyhtymä tai autismi, mutta en siis nyt väitä, että hänellä olisi sellainen. Mieleeni tuli myös monta muuta sairautta tai vammaa, joka voisi hänellä olla.
"Monet ujot ihmiset valittavat, "että kaikki syrjivät minua, kukaan ei halua puhua minulle..." ei tietenkään kukaan tule juttelemaan, jos käyttäytyy poissaolevasti ja on vain nurkassa hiljaa. Siinä se ongelma onkin. Eli ainut asia, miten voi voittaa ujoutensa, täytyy kohdata pelkonsa. Se on vain niin valittavan vaikeaa."
Tämä on yksi maailman ärsyttävimmistä kommenteista, joita voi kuulla. Jos itsellä on esim. sairaus nimeltä sosiaalisten tilanteiden pelko (ERI asia kuin ujous), joka on invalidisoinut ihmisen täysin, tuntuu tuollaisten syyyllistämiskommenttien kuuleminen erittäin pahalta.
Tällainen sairaus eristää ihmisen kotiin (rippuu tietnekin sairauden vakavuudesta). Ihmissuhteet (jos niitä ylipäätänsä on edes yhtään) kärsivät. Ylipäätänsä kaikki kontaktit toisiin ihmisiin kärsivät ja puhuminen toisille tulee niin vaikeaksi, että ei voi puhua ollenkaan.
Koulussa nämä ihmiset ovat usein niitä yksin nurkassa istuvia (vuodesta toiseen). Silmiin on mahdotonta katsoa ja muutenkin itsensä ilmaiseminen "ruumiillisesti" on vaikeaa (itse en edes melkein uskalla pelkoni takia hymyillä koulussa, monet ovat sanoneet, että miksi olen niin ilmetön aina).
Pelkää niin paljon, että ei uskalla katsoa edes toista kohti, ihmislaumat tuntuvat pelottavilta, koulussa ei ol puhunut sanaakaan, ei uskalla puhua opettajille jne.
Tämän vuoksi elämänlaatu kärsii, kun ainoastaan ei pelkää silloin, kun saa vain olla hiljaa ja ouhumatta.
Sitten tulee joku ymmärtämätön ihminen sanomaan, että on oma vika, kun ei ole kavereita, kun ei viitsi edes yrittää.
Tällä samalla hetekllä tulee tunne, että kohta raivostuu niin pahasti, että tekisi mieli murhata. Jos on vähän saanut rohkaisua jostain, se kaikki häviää sen saman tien, kun joku tulee syyllistämiskommenteillaan tallomaan itsetuntoa entistä enemmän pohjaan. (oma vika --> minussa siis TÄYTYY olla jotain vikaa, koska olen tällainen).
SAIRAUS EI OLE OMA VIKA.
Koittakaa nyt ihmiset tajuta, että JOS NE NURKASSA YKSIN ISTUVAT USKALTAISIVAT MENNÄ JUTTELEMAAN MUILLE, HE EIVÄT ISTUISI SIELLÄ YSKIN VUODESTA TOISEEN!
Syylisytämiskommenteista ja "rohkeasti vain sekaan" -jutuista tulee sanomisen kohteelle ainoastaan paha mieli.
TE ette tätä tietenkään voi ymmärtää, koska ette ole eläneet päivääkään tällaisen kanssa, mutta eläkääpä 6 vuotta yksin ja fobioiden kanssa, niin ette ikiunä tulisi laukomaan typeriä syyllistyksiänne.
Sitten vielä jotkut riemuidioodit alkavat väittelemään "mutku on se sun oma vikas, jos et ees viitti yrittää". tekisi mieli motata kaikkia ymmärtämättömiä muka viisaita kommenttejaan laukovat idiootit, jotka syyttvät että sairaus ja siitä johtuvat seurannaiset (eristäytyminen) ovat oma vika.
joo,on hyvä lähestyä sitä ujoa ihmistä mutta sitä ei kannata "väkisin" lähestyä.Siis tällä tarkoitan että ei kannata teennäisesti yrittää alkaa puhumaan mitään,sen kyllä huomaa ja siitä tulee paha mieli kun tajuaa että ihmiset ovat puhuneet asiasta.
Kannattaa lähestyä sitä henkilöä kun olette jossain syrjempänä ettei suuri väkijoukko ole saartanut tätä ujoa ihmistä.
toivottavasti hän saa sinusta ystävän tai edes kaverin.
Ovatpa kaikki yksimielisiä kyseisestä asiasta! Itse kärsin vakavasta sosiaalisestafobiasta ja on aivan hirveetä kun joku tulee juttelemaan.
Nuorempana kaikki väliajat kouluissa ja työpaikoilla olivat hirveitä.Odotin,että aina olis jotain annettua ohjelmaa ja kuri olisi kova.Näin säästyisi tyhjän puhumisilta ja kiusaantuneista tilanteista.
Olisin halunnut olla rauhassa,mutta aina joku oli juttelemassa.Varsinkin kun oireet on fyysisiä,niin on todella kiusallista oireilla kaikkien nähden.Jotkut vielä nauttii kun toinen kärsii.Kiusatuksi en ole joutunut koskaan,miksi? Sitä en voi kertoa.
Siis miettikää tarkkaan ketä lähestytte ja miten. Älkää ruvetko itse ammattiauttajan roolia vetämään.Siis,TARKKANA.
...on jotenkin vaikeaa lähestyä hänentapaista ihmistä. Enkä tiedä, haluaako hän edes jutella kenenkään kanssa. Joten taidanpa seurata näin alussa sivulta.
Olen siitä erikoinen ihminen, että pelkään ihmisten reaktioita siihen kun menen puhumaan heille. Mitä jos toinen sanoo mitä ajattelee? Olen vapautunut, jos joku tulee juttelemaan minulle. Ja huokaisen helpotuksesta sisimmässäni jos tuntematon osallistuu keskusteluun kanssani jos minä olen tehnyt aloitteen,(mutta olen siinäkin aika varautunut). Yritän kuitenkin olla mahdollisimman rento.
Tämä ujo poika vaikuttaa kuitenkin erilaiselta. Luulen, että hän kärsii sosiaalisesta fobiasta tai jostain muista fobioista. Vaikuttaa kuitenkin ihan symppistyypiltä.