Hyvää huomenta runon ystävät,
runoja taas kaipaillaan.
Mukavat iloiset tosi hyvät,
täällä taas runoillaan.
Runojen nimet runona
pohjaa sanan menoo,
ei tarvi olla ujona
vaan runoilla yhtä kenoo.
Ihanat oli runot ketjussa
joka kulman taa kaartui.
Ei lainkaan suu mutrussa
mukavasti ne ketjuun saartui.
Voi kuin voikaan iloita
sanasista runojen.
Taas päiviä hyviä silota
runoja tänne punojen.
Runonurkka kiittää
tilaa täällä riittää.
runoja taas kaipaillaan.
Mukavat iloiset tosi hyvät,
täällä taas runoillaan.
Runojen nimet runona
pohjaa sanan menoo,
ei tarvi olla ujona
vaan runoilla yhtä kenoo.
Ihanat oli runot ketjussa
joka kulman taa kaartui.
Ei lainkaan suu mutrussa
mukavasti ne ketjuun saartui.
Voi kuin voikaan iloita
sanasista runojen.
Taas päiviä hyviä silota
runoja tänne punojen.
Runonurkka kiittää
tilaa täällä riittää.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Runottarelle.
Runotar ain antaa lahjoja
vaik joskus ollaan ihan kahjoja.
Se hymyilee vain ja uutta luo
mutt aina täytyisi muistaa
ei ketään sais ojaan suistaa.
Vaan huudellä nouse jo sieltä
ei tuoss ole mitään mieltä.
Niin molemmilla ois hyvä mieli
taas helkkyisi kannelten kieli.
Kuuntelen luentoa
kynäni piirtää kiemuroita..
tärkeää asiaa puhujalla.
Jokainen liike kynälläni, kuin harkittua
tahdotonta raapustamista.
pikakirjoitukseni..
muistikirjani...
Puheenvuoroni,
palaan kuulemaani
katselen kynäni viivoja.
Kommentoin asiaa
pitelen kynää, kuin muistitikkua.
Muistiinpanoni,
kiemuroita paperilla.
Illallinen suuressa salissa.
Kaunis kattaus.
Pöytäpuheita kuunnellen
katson ikkunaan
vaahteran oksat liikkuvat taivasta vasten
piirtävät kiemuroita.
Muistiinpanojani.
Palaveri aamiaisella
puhun ja kuuntelen
voisilmä puurolautasella
sekoittelen...sulavaa voita.
Lusikka tekee kiemuroita
piirtelee kuvia mieleeni.
Muistiinpanoja
Kotona kaivan kynän laukustani
kirjoitan yhteenvedon.
Luento alleviivauksineen
vastineeni korostuksineen.
Illallispuheet, pilvien lomassa,
aamupalaveri
voisilmässä puurolautasella.
Joskuspa käynyt on niin
kun pikakirjoitusta paperiin
kynä sauhuten kirjoittanut oon
on kaikki painunut unhoon
ja harakanvarpaistani
myöhemmin
mitään tolkkua ei saa
turha minun on mitään kirjoittaa
parempi kuunnella tarkasti vaan
ja oikein keskittyä kuuntelemaan.
Olis ihan moukkamaista, sinun hiekkaakaan hymyillä, arvoasi alemmille.
Mutt yhtään ei arvoas alenna, pikkusen pahaa puhua.
Jospa juoru laitettaisiin, nauruvirsi naurettaisiin,
kertapäivään naapurista.
onhan tuiki tärkeätä, olla muodissa mukana.
Päivät kuluu miettiessä, motä päällemme puemme,
mitä mahaamme mätämme, mitä juomme juhliessa.
kun samaan aikaan maailmalla,
toisen tarjooma murunen,
ehtona on elämälle.
mutt eiköhän leivänkin palanen,
maistu ihan paremmalle,
jos vain vähempiosaisen,
suusta sais sen siepatuksi.
Mutta mitä teet suurilla tuloilla,
raukka rahjus rahoillasi?
Et taida päästä taivaaseenkaan.Keksi vastaus jo valmihiksi, että et ihmeissäs tökötä, saat edes suustasi sanasen kun sinulta portilla
kysytään,
Mitä teet kaikella kamalla, maallisella mammonalla, jonka kiireellä kokosit?
Täällä ruhjotaa rojusi, huutokaupataan kamasi,
poroks poltetaan perintös.
Täällä ei autakkaan avusi, kultasi, ja kunniasi,
maineesi matkan teossa.
Kaikki teidät on tehtynä tomusta,
muovattu multa läjästä.
Totta haastoit Marja-liisa
niin oon miettinyt minäkin
aivan turhaa keräilläkään
jonninjoutavaa romua
kalleutta kaikenlaista.
Pyhän Pietarin pihoilla
tyhjin taskuin kuljeksimme
eikä meiltä odoteta
tuomisia tultuamme.
Faaraot nykyajan
mammonaa kerää.
Näyttävästi ammentavat,
alta mullanko herää?
Ei apua poisnukkuneelle
vaikka paljon sitä oisi,
tavaroihin hukkuneelle
ilonko ison toisi.
Mukaan ei mitään saa
eikä luoja kai huoli.
Olis paljon mukavanpaa
unohtaa materia puoli.
Katsoa luojanluomaa
luontoa kaunista tätä.
Siitä voimaa saa
se ei kylmäksi jätä.
Elämä on vain hetki
nauttikaamme siitä.
Lyhyt on elon retki
iloiten kiitän siitä.
Ystävät on rikkautta
suurinta lajissaan.
Omaten elämän rakkautta
antaa ympärilleen parastaan.
nuotion lämmössä istuimme me
viisas mies ja minä
hän viisas mies
pyysi minun kertomaan sadun
kerroin hänelle
valkeasta laukkaavasta hevosesta
jonka hengitys istuu puiden oksilla
hehkuu timantteina auringon kajossa
käskin viisasta miestä
kuuntelemaan palokärjen rummutusta
hömötintin itkevää huilua
pyysin häntä asumaan sadun
hän viisas mies suuttui
nousi lähti luotani
enkä ymmärtänyt miksi
viisaalle miehelle ei voi
kertoa satua
"Hupsu runo, nyt jo naurattaa...."
kirjoittaa runoystäväni uudessa kirjassaan.
Sain tänään postissa tuon kauniin paketin
mä sitä kauankin, jo viikkoja, odotin
on ilo suuri nyt kun rauhassa
voin kirjaa lukea
on ystävä kuin vierellä
kun luen tekstiä.
Hämärtyvässä illassa
on tunnelmaa
kuin satujen sillassa
lapsuuden unelmaa.
Valot syttyneet
katulamppuihin
kiireet siirtyneet
uusiin aamuihin.
Viulu valittaen
soi radiossa
nautin kuunnellen
huoneen hämärässä
Zardas taituroi
kielet elää
pustan mieleen toi
muistan kesää.
Mustalainen soida annat
soittimesi kielet
Raikuvat Tonavan rannat
iloitsee mielet.
Musiikki jo vaihtuu
istun,,kuuntelen
pääni hiljaa painuu
uneen vaipuen.
Nettituttuja meillä jokaisella monta
jotkut tuttuja, vaan monta tuntematonta
silti toisiltamme paljon iloa saamme
kun hetken tunnelmia toisillemme jaamme.
Moni kulki ohitseni
moni pysähtyi kohdalleni,
mutta en tuntenut yhtäkään.
Ystävä olen, sanoivat,
maireasti puhuivat,
mutta en tuntenut heitä.
Luotin liikaa puhujiin
avasin sieluni sopukat,
mutta en tuntenut ystäviä.
Ojensin käteni turhaan
sain piikkejä sormiini,
mutta en ymmärtänyt.
Ystävyys satuttaa
vaatii aikasi ja ajatuksesi,
mutta et tunne yhtäkään.
Lopetin luottamisen
suljin sisimpäni,
mutta löysin itseni.
Täältä vaikeaa on ystäviä löytää
mutta tuttavia sentään
ja eihän täällä liian vakavasti
voi ottaa ketään, silloin pettyy kamalasti.
tuttuja juttuja
pyöreitä sanoja
heti kun aamulla herätty
kosken kuohuista kerätty
säkeet niin on hiottu
sanatkin vedessä liottu
ei värsyissä terävää kulmaa
niin poika neitonsa hurmaa.
Tutustuin häneen, ystäviksi tultiin
vietimme lomaa ja mökillä oltiin.
Istutimme taimia kukkamultaan,
muistelen sitä kuin kirkkainta kultaa.
Oli heinäkuu ja kypsyi marjasato,
saimme marjoja sieniä, tehtiin tasajako.
Loppui loma, kumpikin palasi kotiin
ystävyys pysyi, suhdetta hoidettiin.
Nyt sama lämpö välillämme säilyy,
mikään tuskin välillämme häilyy.
Välimatka on pitkä,muttei se estä,
meitä tapaamasta, nauttia sydämestä.
Hän nuorempi vuosia, työssä vielä,
ei ikäero meitä rakastamasta kiellä.
Nyt elän ja nautin hetkistä noista
koskaan en unohda häntä,, suurenmoista.
Hän on ystävä rakas, hän on lämmin ja hellä
toivoisin kaikkien tuntevan samaa sydämellä.
TUSKA
KAUNEIMMAN RUUSUN
TERÄLEHDILLÄ VIELÄ AAMUN KASTE
POIMIN SEN PUUTARHASTANI SINULLE ANTAAKSENI
TIEDÄN
KÄTENI LIIAN LYHYET
OKAAT REPINEET KÄMMENENI
VERIHAAVAT
ÄLKÄÄ PARUNTUKO
ARPEUTESSA TULEE TUSKA
JONKA USKOIN
JO KERRAN UNOHTANEENI
piikkiset ruusut
käteen jääneet
jokaisella joskus
unelmat kadonneet
kyyneleet vain jääneet.
Vastaan toista ihmistä? Auttaa ja suukotella kaikki haavat,
joita elämä meihin lyö?Ja kuunnella ja ymmärtää?
Nähdä myös laajemmin jos osaamme,itse kun emme aina näe omaa osuuttamme. Silloin kun minulla öli vaikeinta elämässä,ei ollut muita kuin pappi ja Jumala. Sain kuitenkin rinnalleni ihmisen jota olin rukoillut.
Kaikki me tarvitsemme toista ihmistä, joka voi ymmärtää meitä.
Jokin tarkoitus on aina asioilla jotka tapahtuu.
yksin olet sinä ihminen
kaiken keskellä yksin
ja totisesti se joskus tuntuu siltä
kunhan vain ajattelen
itsekseni tuumailen
mikä kumma ompi tää
joka tänne vetää
koskaan ennen en ole ollut
harvoin tänne olen tullut
yö on mulle rauhan aikaa
hiljaisuutta, jotain taikaa
hiljaisessa yössä varmaan
jälkeen päivän harmaan
onni tämä suotu mulle
oma pieni rauhan hetki
edessä on unten retki
unessa taas olen vapaa
kohtaan ystävän vuotten takaa
vain unessa hänet kohdata voin.
Runon portaat jyrkät kovin
mietin täällä tovin
uskallanko noustakaan
jos satun vaikka lankeemaan
mutta askel kerrallaan
lähden täältä nousemaan.
Aamuista raikkautta ilmassa
kävelin rantaan
reippaasti sauvoillen
raikasta aamuilmaa hengitellen
hyvä on ihmisen elää
olostaan nauttien
ei kipu, ei huolet paina
on olo onnellinen.
Jos pienen runon nyt kirjoittaisin
mä mistä tänään aiheen saisin
voisin vaikka auringosta kirjoittaa
joka juuri pilven takaa kurkistaa
vai kerronko mä ystävästä
joka mua muistaa tämän tästä
vai kertoisinko oravasta
mua parvekkelta kurkkivasta
vai jos mä kerron unelmasta
tänään niin kiinnostavasta
ei, sen salaisuuden kätken verhoon
niin taikauskoinen mä sentään oon
ja taidankin lakata nyt haaveilemasta
ja mennä nauttimaan kauniista kevätilmasta.
Yksinäisyydestä puhutaan,
kolotuksista valitetaan.
Vaivaako pelkkä vanhuus,
pelottaako tulevaisuus?
Esikoululainen istuu pihalla
pitelee suksia kainalossa
ja itkee.
Miksi kukaan ei ole mun kaa?
Niin.
Miksi kukaan ei ole mun kaa?
En halua tulla vanhaksi yksin.
Istun koneella
kirjaan ja stemmaan
nyt on kiire jo
saatava reilaan.
Tulot ja menot
investoinnit, korot
laskutus erät
sekä maksetut verot.
Palkat on maksettu
kerran kuussa
pidätetty verot,
tilitetty hymy suussa.
Listoja valmiina
kulmalla pöydän,
siitä ne sitten
aikanaan löydän.
Ikää on paljon
ja intoa riittää,
joskus vaan kohtalo
satoa niittää.
Potilas sohvalla,
viihtyy ja kiittää,
on mummilla töitä
ja niitä riittää.
Suojasää sulattaa
aurinkokin lämmittää
mielikin on aurinkoinen
heti onkin meno toinen
mieleen palaa eilinen
harmaa alakuloinen
kunnes sinut kohtasin
toit hyvän mielen takaisin
naurusi mieleni iloiseks sai
siitä piristyin , tottakai.
Minä tässä mietin kovin
mitä tehdä vois.
Jotta palsta voisi hyvin
nikit takas tois.
Kirjoittelee asiaa
avais muistoin rasiaa.
Voitais vaikka pähkäillä
menoo maailman,
taikka kevätmuotia
sekä omaa kuosia.
Vain ilmaa oisi ilkeilyt
niit nähtäiskään ei enää nyt.
Tavoitteena kiva paikka
jossa viihtyis ukko akka.
Runot viesteinä kulkee
ilomieltä tuoden.
Hellään syliin sulkee
kertomuksia luoden.
Voi miten mukavaa,
on kanssa ihmisten.
Ei lainkaan tukalaa
näiden hyvä sydämisten.
Runoissa hellyyttä taikaa,
elämän läheisyyttä.
Soi niissä rakkauden aikaa
kerrottuna myös menneisyyttä.
Palstan hyväksi tekee
kirjoittajat runojen.
Kiusaukset, kaikki vekee
palsta on ystävien.
Kertoilla voi menneestä
muodista mistä vaan.
Kiinni ei saa erheestä
kun vain runoillaan.
Täällä kaikilla ilo on
onhan meidän palsta tää.
Mikään ajatus ei mahdoton
kun tahdomme piristää.
Linnut heränneet
kanssa keväisen
aamun raikkaan.
Lumi kimaltaa
jää sädehtii
valokylvyssä.
Aamu ihanainen
uusi päivä.
Ulos päivään
käydä kirpparilla
herätys
ostoksilla.
Nähdä ihmisiä
ilmeitä,
kuulla
puheensorinaa,
kahvintuoksuisessa
salissa.
ei kukaan nyt jouda
runoja kirjoittamaan
kaunis kevätpäivä
myös ulos houkuttaa
auringossa onkin
nyt kovin mukavaa
mitalleja satelee
suomalaiset hymyilee
Tanja ,Anssi ,Sami
iloa päiväämme tuovat
onnittelumaljoja varmaan tänään juovat.
sattumoisin halaan
oikein puristan
varon etten kurista
jotakin jos irti saisi
sanan edes muutamankaan
mistä olis hänelläkään
mitään asiaakaan
samat tietolähteet
yhtä pienet eläkkeet
ei varattuna edes matkaa
näkemiin! taas täytyy jatkaa.
Nauratti jo illalla
postista sen löysin tutun
lähettämän jutun
san säv Raulin
Harmaata, lämmintä
jäät kolisee.
Vene vesille kaipaa.
Pian kalahattunsa
ukko jo pramille
ottaa ja pilkit
kesälomaa viättää.
Joku kehoitti.
Kätkeäkkö onni
kuinks syvälle sen vois?
se vain läpi kaiken muun
pulpahtelee työtäin pois.
Hymyilemään saa se suun
aarteenain sen annan olla
olisinhan aivan nolla
jos tuon neuvon uskoisin.
Kätken pohjaan sydämen
sieltä aina löydän sen.
Kaupan kassa huomaa ilon
Naapurikin huomenen.
Mökille mä lähden kohta
ostan mukaan palan lohta.
Vikke sen saa savustaa
Eevan kanssa katetaan.
Sitten juodaan kahvit päälle
mennään vielä joen jäälle.
Vielä kestää aikaa tovin
joutsenten tuloon aikaa kovin.
Maltanhan jo odottaa
kohta, kohta kevät saa
Sitä ennen lupa kai
elää hetki sunnuntain.
joutsenten lento
siihen olen jo tottunut
syksyn sinutellessa kevättä
mutta hämmästyin
mustarastaan kylpyammetta
tiellä lumisohjon keskellä
siinä missä autonrenkaat
painaneet vedelle lepopaikan
siinä se kylpi kesän tulevaksi
joutsenten lento
raskasta äänekkäin siivin
mustarastaan laulu
murtaa kaikki padot
kesän tulla
mahlan vuotaa
pakahtua valoon
avata huvimajan ovet
kodin lämpöön viimeinkin
sisään pääsin
syliiin suljin
rakkaan hellän lämpöisen.
Vaan aurinkoon nyt tie jo vie
ei kukaan vapaaehtoisesti sisällä lie
minä ainakin ulos nyt kiiruhdan
ja eilisen harmaan päivän näin mielestä haihdutan
suruviestin eilen kuulla sain
siksi yhä harmaammalta päivä tuntui vain
hyväksyä kuitenkin täytyy viestit nuokin
uusi päivä joskus myös ilon tuokin.
Eipä räntää tänään sada,
pilvistä on ihan vähän.
Tuuli reippaasti lippuja heiluttaa,
odottaa voi säätä kauniinpaa.
Maanantai on kiva päivä,
eipä paina huolen häivä.
Rattoisasti alkaa saa,
viikon uuden - ajatelkaa.
Mitä kivaa tuokaan meille,
ihmisille, elon teille.
Harrastusten rientoon mukaan,
pois ei jääne sieltä kukaan.
Ystävät ja tutut,
haastaa siellä hauskat jutut.
Niitä kiire kuulemaan,
tavataan taas pian uudestaan
huvimaja lienee
portain lahoavin
seinin mustuvin
joskus kuitenkin
suojan suoneet lempiville
rauhan rauhaa kaipaaville
ilon paikka verraton
joskus ollut on
monet laulut kuulla saanut
monet naurut , tanssit kokenut
nyt se muistoissaan
lukittuna
kaipaa
entisiä aikojaan.
kesä rannalla virran
ja huvimaja ruusuilla koristettu
juhannusyö muistojen taululla
Tanssisi nuotion hehkussa
liekkien kanssa kilpaa
värit leiskuivat ruutujen peileissä
ja minä juovuin Sinusta
Sinun vartalosi rytmistä
ja hetkestä Sinussa
tulta kuumemmassa
Romantiikkaa kaipaa joskus ikäihminenkin
vaikka elämä on tuonut paljon pettymystäkin
monta kaunista muistoa hellimme pitkään
ei niitä vie viikot, ei vuodet,ei mitkään
jonkun kuutamoillan muisto ei haihdu
joku kaunis kuva ei rumaksi vaihdu
vaikka väliin ois tullut kuvia muita
ja monia , monia uusia kuita.
ja sittenkin,on naisena ihana olla
kun aivan tuntematon mies haluaa auttaa
ostosten kannossa!
Kieltää en voi ettenkö hyväksyen katsonut häntä,
symppis koko olemukseltaan!
Hymy taisi hänelle riittää,kun vilkutin
lähtiessäin.Katse vain seurasi vielä.
Ja olinhan onnessain:)
Taas täällä vaeltelen
uni silmissä haahuilen
päivän kulkuain mietiskelen
hyvinkö päiväni käytin
vai hukkaanko sen vietin
olen tyytyväinen
olen onnellinen
hyvin vietin mä sen
miten osasin parhaiten.
voi kun jo tuttuni tulisi
tulisi niinkuin ennen
jääkin siinä sulaisi
aurinkokin palaisi
ilolla valaisisi
tulee se tuttuni vielä
jos vaan on elossa siellä.
Kiipesin runoportaita ylös asti
hengästytti valtavasti
vieläkin täytyy puuskuttaa
ennenkuin voi kirjoittaa.
---
Mitäpä päivästäin kertoisin
jos jotain sentään muistaisin
jonkinlaisen lenkin tein
samalla kun roskia ulos vein
mukavan leppoinen kevätsää
mieltä kovasti virkistää
liukasta kylläkin paikoin on
mutta paljon myös sulattanut on
paiste tuo auringon
joka hetken vain kurkisti pilvien takaa
kuitenkin lämpöä jakaa
ja keväinen tuuli somasti oksia heiluttaa.
Kiipeilin portaita minäkin
monta runoa lukaisin
monta on meitä kirjoittajaa
monenlaista on tarinaa
toinen voi runon vaikka säästä vääntää
toinen taas romantiikasta värssyä vääntää
aiheita lienee maailma täynnä
aivoni ei vain yhtään nyt työnnä.
Joka päivä kiipeilen
portaita mä kolmanteen
kuinka kauan jalat kestää
aatosta sitä en voi estää
tähän asti kuitenkin
varsin hyvin selvisin
ehkä treenaus tää auttaa
että vielä monta vuotta
monta kertaa päivässä
jaksan vielä kiivetä
päivän kerrallaan kun ottaa
eikä murehdi viell' suotta.
Ystäväni matkalla
täältä kovin kaukana
ikävä jo mulla
saisi takaisin jo tulla.
ystävän tuoma keväinen kukka
lapsenlapseni silkkitukka
kirje kaukaiselta ystävältä
hymy kaunis lehden myyjältä
suukko asemalla kumppanilta
hyvänyönsoitto lapselta.
Ihmettelyä on mieli täynnä,
epävarmuus tulevasta,
ihmisten välinpitämättömyys,
sodat,tappamiset,
kaikki kauheus mitä maa
päällään pitää.
Miksi? Eikö ihminen opi.
On tietokoneet, jos jokinlaiset
koneet kaikkeen,
helpotusta päivän eloon.
Miksi ihminen vaan muuttuu,
ei hyvään, vaan aina pahaan?
Miksi ilkeä on ihminen,
miksi rakkautta ei kylvä?
Mihin kadonnut on inhimillisyys,
lämpö, tunne hellä toiseen?
Kysymyksiä riittää, kuka vastaa?
Vieläkö jaksaa uskoa,
että ihmisyys voittaa?
Kyllä, menemällä omaan itseensä,
siellä se asustaa,
sieltä sitä voi toteuttaa,
antaa rakkautta, tunnetta,
lämpöä, siis ihmisyyttä.
En pidä loskasta
en pidä moskasta
en harmaudesta
en suruisuudesta
en nurinkuurisuudesta.
Pidän valosta
ja valoisuudesta
ystävällisyydestä
ja ymmärtäväisyydestä.
Pidän kuitenkin tästäkin päivästä
olkoon vaikka harmaa ja vaikka suruinenkin.
arvoituksellisia ovat runoilijat
miettiä saan melkomoisen tovin
mitä tarkoittavat sanailijat
aivoille työ on siinä ankarin
takana onko siinä konnuus
tai ajatusko joku aivan uus
itselleni iso työ on
oma sanamuoto onneton
onko aivan ponneton
ajatus ytimetön
aina kuitenkin
lähetä viesti, napsautin.
Hyvimpä jjoutava sanailit
ei ole joutavat runosi
niissähän on aatosta syvää
niistä löytyy montakin jyvää
kun pohdit sä toisia runoilijoita
ja mietit sanamuotoja noita
joskus on kyllä tosi vaikeaa
jonkun runoilijan mielikuvaa tavoittaa.
Eihän kaikkia tarvitse ymmärtääkkään
kun vain kirjoittaja ymmärtää itseään.
Sanojahan meillä kyllä riittää
kun vaan osaa ne yhteen liittää
joskus saa kulkea aasinsiltaa
ennenkuin sopivan sanan kohtaa
vaan mielessä meillä on laulun tahti
soi sisällä nyt jo kevään mahti
se runoja tuottaa
voin kevääseen luottaa
se tekee taas taikoja
ja valoisempia aikoja.
miehen vieraan
hevosen kavion tieraan
en pyri ylitse muiden
olen innolla omalla
mukana täysin voimin
runoja roimin
runon hepoa
peitän loimin
annan eteen appeen
autan lepoa
hepoa juotan.
Aikaisinpa aloitan
haahuiluni tänä iltana
minua taitaa jo nukuttaa
ainakin kovasti haukotuttaa
aikaisemmaksi sisäinen kelloni
siirtynyt on nyt
olen väsynyt
kerrankin
aikaisin
hohhoijaa.....
Nyt osaisin
nyt jaksaisin
nyt ehtisin
jos saisin
lapseni viel takaisin
nyt olisi aikaa
leikkiä
kuunnella
halata
keskustella
..silloin ei muka ollut
ei jaksanut
ei tarpeeksi kuunnellut.
Ja kuitenkin - on heistä
kunnon ihmisiä tullut.
Tuo on hyvä runo!
Noin toimii hyvä ihminen.Kaikkea hyvää sinulle!
Kyllä laulaisin minäkin
jos olisin siihen lahjat saanut
vaan niitä ei minulle osunut
yritän joskus kuitenkin
yö yksinäinen minut yllättää
kun päivä jättää
vaan oikeastaan en mä kaipaa enempää
tää minulle nyt riittää
on aikoinansa ollut mullakin
kumppani, on toinenkin
ja ympärillä ääntä paljon
nyt hiljaista on
yön syliin käperryn
ja osaani mä tyydyn.
täysin levänneenä
kello kuuden aikaan
miten paljon aikaan sainkaan
aamuvirkku pirteänä lenkilläkin käynyt
kaurapuuroannoksensa nautinnolla syönyt
hyvin nukkuneena oli ihana herätä
kun ehtinyt on oikein voimia kerätä.
Se on tosi harvinaista minulla
joka usein saan unitilaa
pitkään hakea.
Sanoja etsin
joku hukassa lie
kauas käy varmaan nyt etsijän tie.
Päivä kai kuluu etsiessäin
jossakin sen varmasti juuri mä näin
..pahus...tässä se onkin mun edessäin.
..okkasionaalinen= tämänkertainen.
Olen onnistunut
olemaan onnellinen
ohimenevästi
oikoteitäkin oikaisten
oikeastaan onnea onkin:
olla olemassa,
osata ottaa opiksi,
oivaltaa.
O. taas leikki omalla kirjaimellaan.
Kaunis Kaija Koo
kohta kepeyttä
kanniskelee.
Kevät kipasten
kesään kiipeilee.
Kovin kaunista
kummut kimaltaa.
Kettu katsoo
kauempaa kun
käki kukkuu.
Koo korkealla
kopajaa.
Kulkurilla
kantti kestää.
Kesä kerällä,
kohta kuumasta
kertoo.
Kiva kokeilla
kuntoansa,
kuulolla
kesken kaiken
korostaa.
Palloa potkin pienenä poikana
polkuja pitkin pyöräilin
pisamia poskilla paljon
polvihousut palkeenkielillä
piiskaakin paljaalle pyllylle.
Pojasta polvi parantunut.
Aura vuoreksi pinosi
lumen polun päähän.
Lapioni työhön kinusi
muuten menee jäähän.
Luonut oon monta kertaa
kulkureitin hyväksi.
Auramies kaiken kertaa
useimmiten pyhäksi.
Ihmetellen seison taas
huipulla lumivuoren.
Polun tukkii, tilaa maas
auraajalle ilon suoren.
Kiusaukselta tuntuu tuo,
luonut auki hikipäässä polun.
Tilaa auralle pelto suo.
vuorelle lapion kanssa solun.
Kunto nousee kovin
lapion varressa heiluen tovin.
nuo auramiehet!
" Luoja lumen loi
Luoja lumenluojan loi
Luojan luoma lumenluoja
Luojan luomaa lunta loi."
harvoin haudon haaveita
huudan hurjia huolia
harvoin hikoilen hiki hatussa
hohottelen hourehia
harvoin hihittelen hiprakassa
hukuttelen harmejani
hulluna humalassa huitelen
hyvin hoitelen huumorilla
huomaan hymyileväni
haukottelen haikeasti
haahuilen hauskasti.
Lapsen lapasen löysin
luota lumilinnan.
Lerpahtanut Lainan
lennokas lumiukko.
Lasisilmä laitettu
loistamaan lipan luo.
Lepattaa lippu
lennossa liinaharjan.
Laulaa luikauttaa
liukkaasti lentävä
lintu laumassaan.
Kait jotakin hyvää mä tein
kun ystävyys mitä lämpimin
On miehelläni entisellä,joka ymmärtää ja minut tuntee.
Nää illan puhelut,jotka saa,minut rauhoittumaan
on siunausta Luojan,sen tiedän,tunnen.
Sua kiitän elämä,joka paljon annoit
ja minutkin lahjoillasi kannoit,
jos voisin tahtoas toteuttaa,
niin valmiina tässähän minä oon.
Aamuun aurinkoiseen
heräsin hymyillen
vaikka raskas olo
päässä jyskytti
kahvi kuitenkin
pian rauhoitti
aurinko
ja kahvikulta
mielen hieman
surullisen
virkeäksi nostatti.
Länsituuli lippuja heiluttaa,
kevät tuulta se on.
Aurinko taivaalle kipuaa,
kevättä sekin todistaa.
Kevät tuo mielten kuohun,
keväällä rakastutaan.
Keväällä myöskin masennus iskee,
murheen laaksoon viskaa.
Keväällä mieli vaihtuu,
murheet unohtuu
ja tuota pikaa taas,
mieli iloksi vaihtuu.
Kevät on voiman aikaa,
uuteen eloon luonto valmistuu.
Pois taakan maa nyt yltään viskoo,
keväästä kesään astuu.
Niin on mieli ihmisen,
ilosta suruun,surusta iloon.
Näin vaihtuu vuodenajat,
keväästä, kesään,
syksyyn ja talveen.
Kunnes taas uusi kevät koittaa.
Keveitä kuin keijukaiset
niinkuin pilven hattaraiset
hyppii pyörii ilakoi
nopsin jaloin solakoin
tuolla kas se lentää jo
notkea on vartalo
hups jo pyrähti syliin.
Hentoiset lumihiutaleet maahan laskeutuivat.
Keväinen ahava puraisi poskia.
Aurinko narrasi tänään monia ulos.
Mutta tuulipa olikin aika kirpakka.
Otti luulot pois:
- Ei ihan vielä kevätvaatteita ylle.
Taivaanranta hehkuu oranssin värisenä, yksinäinen lintu kaartelee kattojen yllä, ihmiset kiiruhtavat töistä koteihinsa, minulla ei kiirettä mihinkään,ilta pimenee, yksinäinen iltani alussa, ihana yksinäinen iltani.
sanasen pienen piipertää
runo jos ei lie
niin tuuli tän vie.
Mä vielä valvon,
aattelen monta asiaa.
Mit päivän mittaan
olis pitänyt toimittaa.
Mut aatteelen näin,
et,
jälkeen päin.
Hyvä,kun ei
tullut näin
tehtyäkään
..ja kaartelen
asunnossain kuljeskelen
töllötän ja kirjoitan
iltapalaa maistan
tuulettelen makuuhuoneen
itseni mä suihkutan
ehkä kirjaa vähän luen
sitten ehkä pääsen uneen.
Istusin töllö
jotaki kerto,
vaa kuuntelee
en keriinny.
Kevät miälessä
kala koukussa
saaret houkuttaa
jo rupeski
unettaa.
Ja se likka
kahveen keittää.
viimeinen, viimeinen
'runoilija'
olisinko, olisinko
yöllinen, yöllinen uneksija
vai olisinko , olisinko
vain tavallinen, tavallinen
kuorsaaja vain?
Suru vain nyt päivästäin jää
hetket on viimeiset nää
niin lyhyt on aikamme täällä
kulkea säällä kuin säällä.
Ja elää ei uskalla,pelolla tuskalla
hupsu on ihminen joka tuhlaa
kun elämä on yhtä juhlaa.