meillä 9 kk tyttö, jonka nukuttaminen on käynyt ihan mahdottomaksi. on 4,5 kk:n iästä lähtien nukkunut pinniksessä, joten perhepetiehdottelijat, voivat tällä kertaa jättää vastaamatta.
eli tyttö ei malta millään rauhoittua sänkyyn, vaan ravaa siellä pitkin poikin ja nousee istumaan ja seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. käyn vähän väliä laskemassa tytön "nukkuma-asentoon", mutta heti kun lähden huoneesta, tyttö lähtee liikenteeseen. yötkin on menneet siihen, että syömisen jälkeen ei millään meinaa nukahtaa uudestaan, vaikka väsymys on selvä. parikin tuntia tyttö saattaa sängyssä kitistä ja möyriä.
alan itse olla niin väsynyt, etten enää yksinkertaisesti jaksaisi seistä sängyn vieressä hyssyttämässä. esim. päiväunille nukahtamiseen menee helposti nykyään 1,5 h. lisäksi koen äärettömän huonoa omatuntoa siitä, että annan tytön pyöriä ja kitistä sängyssä niinkin kauan. käyn siis toki vähän väliä häntä katsomassa ja korjaamassa asentoa, mutta silti. olen ajatellut, että on johdonmukaista antaa vauvan kuitenkin olla sängyssään niin kauan, että uni tulee eikä nostaa pois, jotta vauva ymmärtäisi, että nyt on tarkoitus nukkua. mitä mieltä olette? neuvoja otetaan vastaan!
niin, ja vielä pitää mainita, että tyttö vähän väliä kopsauttaa pään pinnasängyn laitaan, kun seisominen on vielä niin epävakaata. tuntuu niin pahalta senkin takia :((
eli tyttö ei malta millään rauhoittua sänkyyn, vaan ravaa siellä pitkin poikin ja nousee istumaan ja seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. käyn vähän väliä laskemassa tytön "nukkuma-asentoon", mutta heti kun lähden huoneesta, tyttö lähtee liikenteeseen. yötkin on menneet siihen, että syömisen jälkeen ei millään meinaa nukahtaa uudestaan, vaikka väsymys on selvä. parikin tuntia tyttö saattaa sängyssä kitistä ja möyriä.
alan itse olla niin väsynyt, etten enää yksinkertaisesti jaksaisi seistä sängyn vieressä hyssyttämässä. esim. päiväunille nukahtamiseen menee helposti nykyään 1,5 h. lisäksi koen äärettömän huonoa omatuntoa siitä, että annan tytön pyöriä ja kitistä sängyssä niinkin kauan. käyn siis toki vähän väliä häntä katsomassa ja korjaamassa asentoa, mutta silti. olen ajatellut, että on johdonmukaista antaa vauvan kuitenkin olla sängyssään niin kauan, että uni tulee eikä nostaa pois, jotta vauva ymmärtäisi, että nyt on tarkoitus nukkua. mitä mieltä olette? neuvoja otetaan vastaan!
niin, ja vielä pitää mainita, että tyttö vähän väliä kopsauttaa pään pinnasängyn laitaan, kun seisominen on vielä niin epävakaata. tuntuu niin pahalta senkin takia :((
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vieressä nukkuessa vauvan nukuttaminenkin on paljon helpompaa.
Niin niin, pinnasänkyyn nukuttajilla näitä pulmia riittää! Onhan se melko luonnotonta eristää noin pieni yksin. Selvästkään tuo tapa ei teillä toimi, kun liikkuu ja möyrii tuntitolkulla.
Ja vauvan vieressä ollaan niin kauan kunnes nukahtaa. Ei 9 kk ikäiseltä voi vaatia, että pitää osata nukahtaa ypöyksin. Hänellä on luultavasti vielä pahin eroahdistusvaihe päällä.
Jos et halua ottaa vauvaa parisänkyyn tai edes sivuvaunuun (jossa pystyisit rauhoittelemaan vauvaa itse maatessasi, ei tarvitsisi riekkua pinnasängyn laidalla seisten) niin sitten sulla ei paljoa vaihtoehtoja ole. Nukahtamishetken pitää olla rauhallinen ja turvallinen, jotta vauva voi nukahtaa. Ja varoitan, kun oma tahto lisääntyy räjähdysmäisesti 10 kk iässä, silloin vasta pulassa olettekin. No, jos haluaa tehdä elämästään hankalaa, niin siitä vain. Mä en koskaan jaksais tota pinnasänky rumbaa. never.
mutta siis, pitäisikö minun maata päiväunille nukuttaessa vauvan vieressä 1,5 h?! voin nimittäin sanoa sinulle, että nukahtaminen olisi vielä vaikeampaa, jos minä olisin siinä vieressä! :D eikä sivuvaunu nyt tule kyseeseen, koska tyttö tippuisi alas sängystä alta aikayksikön. niin, ja meillä pinnasänky on kuitenkin samassa huoneessa, missä itsekin nukumme. emme siis ole "eristäneet" vauvaa omaan huoneeseensa..
4,5 kuukauden ikään asti meillä nukuttiin perhepedissä ja tyttö nukahti aina rinnalle. tämä nukkumismuoto päättyi, koska tyttö ei enää suostunut nukahtamaan rinnalle vaan känsi selän minuun päin ja alkoi nukkumaan. tässä vaiheessa ajattelin, että on oikea aika siirtää tyttö omaan sänkyynsä, missä onkin nukkunut erittäin hyvin noin 8,5 kuukauden ikään asti. en todellakaan sekoita tytön päätä siirtämällä häntä yhtäkkiä taas meidän viereemme!
yöunille tyttömme muuten nukahtaa huomattavasti helpommin. se jäi manitsematta tuosta ekasta viestistä.
nukuta vaunuihin. sisälle, jos et jaksa ulkona työnnellä. Ja tarkista päiväunien ajankohta. Jos kestää 1h30min nukahtaa, tarkoittaa se sitä, että ei ole tarpeeks väsyny. Myöhäistä nukkumaanmenoa. Ja jos makaat vieressä niin nukahtaminen voi nopeutua. Kokeile. Turvallisesti järjestetty perhepeti on turvallinen eikä putoamaan pääse, ku vaan järjestää asiat niin.
Jos otat lapses sivuvaunuun tai viereesi, niin ei se ole mitään vauvan pään sekoittamista.
Kuuntele vauvasi viestejä. Mitä hän tarvitsee nukahtaakseen? Mikä teillä toimii? Tuo tapa ei ilmeisesti toimi enää. Vauvojen tarpeeet muuttuvat niiden kasvaessa. Mikä toimii pari kuukautta, ei välttämättä enää yhtäkkiä toimikaan. Vanhemmuus vaatii myös äidiltä sitä joustokykyä ja asioiden tekemistä eri tavalla. Siten, miten vauva olisi tyytyväisin ja onnellisin!
Tuossa iässä läheisyydentarve ja kosketus ovat tosi tärkeitä unille rauhoittumiseen. harvoilla toimii se, että kaadetaan nouseva vauva pinnasänkyyn makuulleen. Suorastaan vauvan kiusaamista. Julmaa.
Meillä on vajaa 9 kk ikäinen poika joka näyttää pärjäävän hyvinkin vähäisillä unilla. Ei syö öisin enää. Iltaisin useimmiten nukahtaa nopeasti, mutta yöt vaihtelevat. Välillä saa olla tunnin välein hippasemassa sängyn vieressä. Joskus..harvoin nukkuu viiden tunnin pätkän. Vaikka olisi ollut pätkittäinen yö niin kuuden aikaa kuuluu jo ilonen kalkatus pinniksestä. Meillä pinniksessä- hy6öritään ja pyöritään.noustaan seisomaan ja pompitaan..äiti on sitten tööt aamulla. Ruokaa ei ole vailla koska ei halua heti ruokaa aamulla. Ollaan kokeiltu vaikka ja mitä joskus auttaa ja joskus ei. Vieressä ei ole nukkunut 3 kk koska on kova liikkumaan ja ihan turvallisuuden takia nukkuu omassa sängyssä. Muutaman kerran on nukkunut vieressä mutta samanlaista on touhu sielläkin joten nukkuu sitten pinniksessä. Taitaa olla temperamentti joka meidän vauvaa pitää öisin liikenteessä:) ja hampaitakin tulee sarjatuotantona joten eiköhän ne anna värinsä öisin. Aamusin tuntuu etteikö yöt koskaan rauhoitu , mutta oikein musta kahvi auttaa jaksamaan ..en tiedä oliko oikein apua mutta kohtalontovereita riittää..tsemppiä
sait mut tosiaan aparemmalle mielelle! ihanaa kuulla, että joku edes on tuomitsematta tätä toimintatapaa.
toi liikkuminen ja vilkkaus on justiinsa iso syy siihen, etten tosiaan voi ajatella laittavani tyttöä enää meiän sänkyyn tai sivuvaunuun. välillä tunnen itteni niin huonoksi äidiksi, kun on tällasta pulmaa, vaikka vilpittömästi yritän ajatella oman lapseni parasta. en suinkaan omaa joustamattomuuttani tai itsekkyyttäni nukuta tyttöä omaan sänkyynsä..
tsemppiä sullekin! eiköhän tää vielä iloksi muutu. :)
Yritettiin vauvaa äitiyspakkaukseen ja vaavisänkyyn ekat 2 kuukautta vauvan syntymästä. Vauva oli levoton öisin ja heräili parin tunnin välein, rauhoittui heti ku nousin sängystä ja laitoin tutin eli kun olin vieressä. Heti kun poistuin, alkoi levoton liikehdintä ja kitinä eikä nukkumisesta tullut mitään. Luulimme, että vauvan paras paikka on yksin eristettynä. Itse en osannut rentoutua ja nukahtaa ja yöt oli yhtä ylös nousua ja pomppimista ja korvikkeen lämmittämistä mikrossa. Olin 2 kk jälkeen aivan puolikuollut väsymyksestä ja ainaisesta fyysisestä ylösnoususta. Menin myös usein tarkistamaan vauvan hengityksen, vaikka ei olisi tarvinnutkaan nousta ylös juuri silloin.
Sitten otin vauvan viereeni, kun olin lukenut paljon sen hyödyistä niin vauvalle kuin äidillekin. Erityisesti se, että vieressä nukkuminen vähentää kätkytkuoleman riskiä, oli tärkeä tieto.
Laitoin vauvan pääni / tyynyni viereen makoilemaan, niin itsekin pystyi liikkumaan sängyssä ja vaihtaa asentoa. Vauva omassa unipussissa ja mulla oma peitto. Työnsimme parisängyn seinään kiinni ja vauva nukkui seinän puolella, ei siis äidin ja isän välissä. Ei putoamisvaaraa. Vauva rauhoittui, imetys lähti aivan eri tavalla käyntiin ja korvikkeesta päästiin kokonaan eroon, olimme siis joutuneet käyttämään korviketta joka imetyksen yhteydessä, koska oma maito ei riittänyt. Imetys jatkui puolitoista vuotiaaksi. Imetyksen onnistuminen näinkin pitkään oli taatusti perhepedin ansiota. Opettelin myös kantoliinan käytön. Vauva ei itkenyt öisin. Heräsin vauvan liikehdintään ja suulla hamuamiseen. Vauvakin oppi, että yöllä ruokaa saadakseen ei tarvitse heti alkaa huutamaan pää punaisena, riittää, että antaa vienoja nälkämerkkejä. Öisin ei tarvinnut nousta enää lämmittämään korviketta mikrossa ja syöttää istualleen pullosta ja röyhtäyttää. Pullosyönti saattoi kestää jopa tunnin, kun tissi riitti 5 minsaksi ja nukahti heti uudelleen, pitkät yövalvomiset jäi pois kokonaan.
Oli ihanaa sen ekan 2 kk helvetin jälkeen vain maata pimeässä vuoteessa koko yö 12 h vauvan vieressä ja imettää vauvantahtisesti. Sain aivan eri tavalla levättyä öisin, koska ei tarvinnut nousta jalkeille eikä vauva itkenyt koskaan. Mieskin sai täysin hiljaiset yöt ja lähti virkeänä aamuisin töihin. Kun vauva oli illalla nukahtanut parisänkyyn seinän viereen, jäin joko itsekin nukkumaan tai jos jaksoin, nousin vielä ylös olohuoneeseen pariksi tunniksi miehen kanssa.
Mua varoiteltiin, että kun vauva lähtee konttaamaan, ei perhepeti enää toimi. Varoittelijat olivat väärässä. Konttaavan vauvan nukutus oli suht helppoa, itse makasin vieressä ja asetin muutamia kertoja makuulle viereeni. Monesti annoin liikkua suurimmat energiat pois ja annoin rauhoittua omaan tahtiin. Itse makasin hiljaa vieressä esimerkkinä, että näin tässä käydään nukkumaan. Kun vauva nukahti, nukkui hän poikkeuksetta miltei paikoillaan ekat pari tuntia. Ja sängyssä oli tosiaan itse tehty pienet laidat, jotka estivät kierimällä putoamisen. Koskaan ei pudonnut sängystä ja jo 11 kk ikäisenä oppi tulemaan yhdestä vapaasta kolosta pois.
Perhepeti toimi koko vauva ja taaperoiän eikä pinnasänkyä tarvittu kertaakaan. Pinnasänky toimi toki yhtenä laitana :) ja puhtaan pyykin säilytystilana :)
Nyt lapsemme on jo kohta 3 vuotias ja nukkuu omassa sängyssään, joka on kiinni parisängyssämme. Kaikilla on ruhtinaallisesti tilaa. Vieressä nukkui 2.5 vuotiaaksi. Kaikki nukkumaanmenot ovat sujuneet aina rauhallisesti ilman protestointeja, itkuja ja tuhansia alaslaskuja. Emme koskaan käyttäneet pinnasänkyä. Nukutin aina vauvamme niin, että menin itse viereen makaamaan, imetys ja tuttia. Ei muuta. Siinä aikansa möyri kehitysvaiheesta riippuen ja lopulta nukahti. Ei mitään huudattamista, ei ravaamista, juoksua tai hampaiden kiristelyä. Ei edes uhmaiässä. Tämä tuntui kaikista helpoimmalta ja luonnollisimmalta tavalta.
Seuraava vauvamme päätyy suoraan viereen. En osaa muuta kuin suositella tätä, koska meillä se ainakin toimi.
Jokainen lapsi on erilainen jotkut nukkuvat yöt läpeensä niinkuin meidän pojan serkut. Ei kuulemma mitään ongelmaa nukkumisien kanssa. Olen ajatellut, että joskus se helpottaa ja eikö ole edessä se teiniajan yöjuoksut..ainakin omia aikoja muistellen..joten niitä odotellessa.
Olen miettinyt että poika on samanlainen kuin minä luonteeltaan aamukukkuja..lapsena en nukkunut 1,5 vuotiaasta päiväunia joten tarhantädit olivat innoissaan ja tulevat innostumaan:))
Molemmat ollaan oltu lapsena kovia uneksimaan ja unissakävelijöitä.
Meillä ei myöskään auta jäädä päiväunilla seuraksi ajattelee että nyt on seurustelun aika menen sivummaksi kuuntelemaan miten homma sujuu..joten olen lähellä mutten ihan liki jotta saa rauhottua. Juttelee ja hymisee..tarvittaessa silitellään. Jostain olen neuvolan opuksesta lukenut että vauva tulisi opettaa nukahtamaan itsekseen..mennä tarvittaessa rauhoittelemaan. Yöllä pitäisi rauhoitella siellä sängyssä niin ettei tarvitsisi nostaa syliin..tottakai nostetaan syliin jos ei muuten ala rauhoittua. Meillä on sellainen tarzan tulossa että pakko hiljakseen aina siirrellä makuulle ja ei ihan joka inahdukseen mene heti..myönnän että joinain öinä tulee mentyä liian helposti. Joskus hyörii ja pyörii siellä sängyssä ja minä korvat höröllä saattaa kymmenisen minuuttia hyöriä mutta nukahtaa pylly pitkällä. Eiköhän tässä tullut raapusteltua..asiaa riittäis kyllä pikku.finlandia teoksen verran mutta säästellään...
toi oli kuin suoraan käsikirjoitettu teksti.
...vatsaa turvottaa...mutta sitten kokeilin aktiviaa, niin johan helpotti... :)
Kivasti laskelmoitu.
Meillä oli noihin aikoihin ihan samanmoisia ongelmia. Turha kuvitellakaan, että lapsi olisi onnistunut nukahtamaan itsekseen sänkyyn - edes niin että itse oli vieressä silittelemässä. Väsynyt kyllä oli, joten turhan virkeänä en yrittänyt nukuttaa. Muutaman kerran kokeilin sitä rumbaa, että palautin aina takaisin nukkuma-asentoon, mutta hiki siinä tuli itselle ja lapselle sekä mieletön huutomekkala. Ongelmana meillä ei ollut se, etteikö lapsi osaisi nukahtaa sänkyynsä, vaan se, ettei hän malttanut olla niin kauaa paikoillaan, että olisi uni ehtinyt tulla. Napero lähti kävelemään jo 8 kk iässä ja meno on ollut kovaa siitä lähtien... Lopulta tulin siihen tulokseen, että nukutin sylissä. Eli pidin lasta napakasti sylissä, jolloin oli pakko rauhoittua ja lauloin tai hyräilin unilauluja kunnes nukahti. Tämä auttoi ja lapsi nukahti nopeasti ja tyytyväisenä. Jonkun aikaa tätä syliin nukuttamista kesti, kunnes alkoivat liikkumishalut vähän rauhoittua ja normaalit kuviot saatiin takaisin.
Meillä oli siinä samoihin aikoihin myös nukuttamisongelmia pojan kanssa, joka aiemmin oli nukahtanut heti kun sänkyyn laitettiin, ihan itsekseen siis. Eka temppuiluvaihe osui juuri siinä 8 kuukauden ikään, kesti muutaman vkon, ja toinen sama vaihe oli hieman yli vuoden vanhana. Molemmat menivät itsekseen ohi, mutta voimia ja hermoja se kyllä minulta vaati.
Pojan saatoin pahimmillaan laittaa takaisin makuulleen päälle sata kertaa illan aikana, ja itsekseen paukutteli myös sängyn päätyjä. Tosin sitä nyt tekee vieläkin kun peuhaa sängyssä. Päiväunille oli välillä pakko nukuttaa sitterissä keinutellen, nukahti todella helposti. Samaan syyllistyin myös välillä iltaisin, jotta pojan sai nopeasti unten maille. Ja kun kaveri oli vartin verran nukkunut, kiikutin varovasti omaan sänkyyn, jossa jatkoi kiltisti unia. Meilläkin saattoi mennä lähes pari tuntia sängyssä vetkoiluun, mutta ilmeisestikin kuuluu ihan asiaan eri ikäisillä lapsilla. Eikä auttanut myöhemmin nukuttaminenkaan, silloin oli jo yliväsynyt ja meni pelkäksi huudoksi...
Muuta lohdutuksen sanaa en osaa sanoa, kuin että se menee kyllä ohi. Vaatii vain hieman aikaa. Meillä siis ei auttanut huudatus, tassuttelu tms. Väsähti sitten viimein ja nukahti itsekseen mitä omituisempiin asentoihin :) Mutta jos teillä on reilumman kokoinen sitteri, niin ehkä sitä voisi kokeilla väliaikaisena ratkaisuna (saan nyt varmaan tästä kuraa niskaani...)...
Nyt lapsi siis jo päälle vuoden ja nukahtaa taas kiltisti itsekseen. Ei tarvitse kuin sänkyyn viedä ja toivottaa hyvät yöt.
että vauva 1.5 h joutuu kitisemään ilman että edes syliin pääsee.Mä kanssa laittaisin myöhemmin päiväunille ja koittaisin eri keinoja ulos lenkille tai syliin nukutusta.
Mä en aina oikeen ymmärrä varsinkin kun kerrot että et enää jaksa edes seistä pinniksen ääressä niin oisko se niin kauheeta ottaa vauva viereen?Jos kerran aivan loppu oot niin eikö sitä kannattaisi yrittää.Tiedän tapauksen missä yöllä vauvaa työnnellään rattaissa,ajellaan autolla,kävellään vauvan kanssa tuntitolkulla että nukahtais mutta missään nimessä ei oteta viereen ja kokeilla sitä kun pelätään että siihen vauva sit tottuu eikä koskaan opi muuta.Sitä ei kyllä pelätä että vauva tottuis noihin muihin nukutusjuttuihin..
kyse ei nyt tässä tapuksessa ole siitä, etteikö tyttö olisi väsynyt, vaan siitä ettei hän malta liikkumiseltaan nukahtaa. olen yrittänyt ulos nukuttamista, mutta sielläkin tytön nukahtamiseen kuluu aikaa noin 1 h, enkä kuitenkaan jaksa siellä ulkonakaan kolmea tuntia köpötellä (tyttö useimmiten herää, kun tullaan sisään). syliin tyttö puolestaan ei ikimaailmassa nukahtaisi, koska ei sylissä viihdy muutenkaan lainkaan, vaan koko ajan pitäisi olla menossa.
ja nyt on tosiaan kyse niin menevästä tyttelistä, etten lapsen turvallisuuden takia voi edes harkita mitään perhepetejä (ja kaikille tiedoksi, en missään nimessä vastusta kyseistä nukkumismuotoa, onhan se meilläkin ollut aiemmin käytössä!). kyse ei siis ole siitä, että vain pelkäisin vauvan tottuvan siihen.
kiitos neuvoista kaikille. ehkä täältä on turha kysellä, kun ihmiset eivät kokonaistilannetta tiedä ja antavat siksi sellaisia neuvoja, jotka itsekin toteaisivat meidän tilanteessa toimimattomiksi..
vaikea hahmottaa toisten kokonaistilannetta varsinkaan jos ei juurta jaksain selitä.Ehkä sinun tilanteeseen ei auta kuin aika.Nukahtaisko autoon? Joskaan en tiedä oisko järkevää aina ajella mutta voishan sitä joskus..
Joo, eli meillä on ollut noita nukahatmis vaikeuksia myös :( Meillä nukkui synnytyssairaalasta asti omassa pinnasängyssä meidän makuhuoneessa ja tämä toimi todella hyvin tonne 5kk asti. sit alkoi nukuttaminen olla ongelma; eli oltiin pinnasängyn vieressä kunnes nukahti mutta siihen alkoi mennä tunti pari aikaa vaikka poika oli ihan väsy.
Jossain vaiheessaasit kokeiltiin perhepetiä mutta ei toiminut meillä ollenkaan! Kukaan meistä ei enää saanut kunnolla nukuttua ja sit tuli turvallisuus eteen. Meillä ainakin sen verran vilkas poika, että siinä ei paljon sänkyyn laitettavat tyyny/peitto esteet auta. Poika konttaa tyyneesti jalkopäästä kunnes tipahtaa lattialle. Tämä tapahtui kerran ja toista ei tule!!!! Seuraavaksi kokeiltiin sivuvauna. Ja tämä siis toimi meillä!! Sahattiin (ei siis irrotettavaa laitaa) muutama pinna pois sängystä ja siirrettiin meidän sänkyyn kiinni. Je meillä jenkkisänky joka on korkeempi kuin pojan niin siinä jo valmiiksi vähän estettä, ettei poika pääse konttamaan siitä läpi. Nyt siis nukutus sujuu ongelmitta kun äiti tai isä makaa vieressä ja käsi pojan kosketusetäisyydellä :)
Oisko teillä mahdollista keksiä joku kestävä este siihen laitaan mikä jää tyhjäksi? siis että sen laittaisi siihen eteen kun tyttö on nukahtanut? Jospa tuo toimisi teilläkin?!? Voimia sinne! :D