työttömyys ja kajaani

Onni elämässä on pieninä pisaroina. Hetken ne vaan seinällä kimmeltää, kunnes pakkanen ne on pannut tai helle haihduttanut. Mitäs siitä, jos jollekulle toiselle järjestetään koulutusta? Oppi on ainut tie onneen näinä ankarina aikoina ja pois kohtalon kovasta kourasta.

Mutta sitä pitää silti herroiksi oppimassa muistaa, että jonkun ne on myös asiat tehtävä.
Ja sitten kun nämä kaksi kohtaa, niin hyvin siinä ehkä käy?

Mutta hyvä kuitenkin, että sinulla oli mielipide.
Monet ei enää nykyään uskalla sellaista ajatella itsellään pitävänsä. Ollaan vähän niinkuin herran pelossa, mutta ei muisteta, että Herra kirjotetaan isolla ja herra pienellä. Ja solmuunhan siinä sielu menee, kun ei tiedä minne pyllistää ja minne kumartaa.

Väitetään, että Suomenmaan aarteista kalleinta olisi vapaus? Ja sitä voi jokainen itse omalta osaltaan miettiä mitä se itselleen merkitsee? Onko se vapautta rasittavista rutiineista, tyhjästä toiminnasta, turhista asioista tai onko se vapautta vastuusta? Ikäänkuin oltaisiin luovutettu omat asiat toisten käsiin.

Sitä kuusta se on kuuleminen minkä juurelle mökkinsä on laittanut. Ja siitä puhuminen on kiellettyä, että olisiko se kuusi sellainen, joka pitää kaataa pois varjostamasta uusia taimia?

Vapaus maksaa aina hinnan. Ja jokaisen pitää itse selvitettävä onko itsestä maksamaan sitä hintaa, joka omasta vapaudesta on annettava?
Ei se ole häpeä kananakaan kaakattaa, jos kerran elämän murunsa aikoo toisten joukossa noukkia.
Ja niitä on siellä saatavilla. Yhtä arvokkaita ja tärkeitä ne kaikkien elämän sisällöt on. ´
Monesta vaan ei ole omaa peltoaan raivaamaan.

Peli on sitkeää ja jatkuu siihen asti kunnes, sitä ei enää eräänä päivänä ole. Väliaika on vaan kipristeltävä tai puskettava umpihankeen, että menisi eteenpäin. Paikallaan ollessa tai vakionopeudella liikennöidessä ei tätä ongelmaa ole, koska voimat on "balanssissa". Mutta muutoin sitä kitkaa kyllä on aina tarjolla.