En mitään sen ihmeellisempää ole kokenut kuin eilisiltana nukkumaan mennessä!
Olen kolmisen viikkoa tuntenut vauvamme liikkeet ja nyt, viikoilla 19 2, potkut ovat napakoituneet sen verran että jotkut niistä saattavat tuntua jo vatsan päältäkin. Oi sitä ihmettä kun mieheni, joka on ollut aika vaitonainen koko raskauteni ajan (on ollut vähän erimielisyyksiä tämän lapsen suhteen) sai eilen minun ohjaukseni avulla tuntea elämänsä ensimmäisen kerran lapsensa potkun! Huomasin ilmeestä että tässä oli se mitä hän oli kaivannut ymmärtääkseen että minun sisälläni todella kasvaa uusi elämä. Loppuillan hän makasi ihan hiljaa käsi vatsallani ja tokaisi välillä innostuneena että taas tulee monoa! Ja välillä tuli turhautuneita huokaisuja kun ei potkuja tullutkaan. Väkisinkin tuli itselläni kyynel silmäkulmaan, se oli hieno hetki.
Miten teidän miehet ovat reagoineet raskauteenne? Ovatko he innokkaasti mukana? Missä kohtaa he alkoivat ymmärtämään mitä se oikeasti tarkoittaa kun on raskaana? Ovatko entistä huomaavaisempia? Itse tässä odottelen muutosta kovasti... :)
Olen kolmisen viikkoa tuntenut vauvamme liikkeet ja nyt, viikoilla 19 2, potkut ovat napakoituneet sen verran että jotkut niistä saattavat tuntua jo vatsan päältäkin. Oi sitä ihmettä kun mieheni, joka on ollut aika vaitonainen koko raskauteni ajan (on ollut vähän erimielisyyksiä tämän lapsen suhteen) sai eilen minun ohjaukseni avulla tuntea elämänsä ensimmäisen kerran lapsensa potkun! Huomasin ilmeestä että tässä oli se mitä hän oli kaivannut ymmärtääkseen että minun sisälläni todella kasvaa uusi elämä. Loppuillan hän makasi ihan hiljaa käsi vatsallani ja tokaisi välillä innostuneena että taas tulee monoa! Ja välillä tuli turhautuneita huokaisuja kun ei potkuja tullutkaan. Väkisinkin tuli itselläni kyynel silmäkulmaan, se oli hieno hetki.
Miten teidän miehet ovat reagoineet raskauteenne? Ovatko he innokkaasti mukana? Missä kohtaa he alkoivat ymmärtämään mitä se oikeasti tarkoittaa kun on raskaana? Ovatko entistä huomaavaisempia? Itse tässä odottelen muutosta kovasti... :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ukko tajus että kai se lapsi utleekin. Ryyppäsi ja rellesti kokoraskauden, moneen kertaan pakaksin jo tavarat. Noi on niin lpasellisia ja kypsymättömiä aina ennen ekaa lasta.
Nyt on hyvä isä, kesti raskauden ajan totutella että meille tosiaan tulee se lapsi. Musitan kun ei edes uskonut testiä että oon raskaana.. Yritti viimeiseen asti kieltää koko auvan (joka ei ollut suunniteltu)
Nyt kaikki mainiosti, odottaa toista ihan eritavalla, onneksi;)
Ryyppäs ja rellesti? Kirjoituksesta päätellen sä olet kännissä itse. Ai niin, ethän sä voi ku oot raskaana... :-)
Hyjvät jatakot kaik-ille.
missään muodossa. Normaalia arkea eletään, vaikka raskaana olenkin. Mukavahan se on tuntea kun vauva liikkuu, viikkoja 17.
Mielstäni on jotenkin imelää, jos mies sivelee vatsaani.
Jokainen on erilainen.
Mulla mies oli alusta asti innoissaan, mitä nyt vieläkin huvittaa se kun tein raskaustestin ja sit ku miehen huusin tuolta ulkohommista ja sanoin sille että se on plussa ja tökkäsin testin käteen ni toinen kysy, että mikä?
Mutta heti kun tajus mistä kyse ni oli kyllä ilonen ja heti alko se paasaaminen mitä saa tehdä ja mitä ei :D enpä saanu enää puu hommissa kun olla pinoomassa halot sitten liiterii -.-
Ja mies kyllä kanssa halus tunnustella tunteeko
liikkeitä melkein heti kun itse tunsin ne.
No, nyt mies sitten saa tasaisin välein jo selkähieronnanki, sen verran eläväinen tuo meidän masuasukki ja liikkeet todellakin tuntuu ja näkyy :D
Meillä mies tunsi ekat liikkeet siinä rv 24?
Mulle tuli vaan tän raskauden kanssa itelle sellainen olo tuosta miehen kohtelusta että ihan ku olisin posliinia ja voisin mennä rikki pienestäkin. Vaikkakin mulla oli tuossa alkuraskaudessa vuotoja joiden takia lääkärikin kielsi suurimmat rehkimiset, sitten kun taas sai tehdä, niin ei annettu..
Tosin, kun mies ei ole kotona niin itse kyllä olen siivonnut ja olen siivonnut sitten anopin apuna. :D Tosin mies kyllä sitten usein tuo jotain hyvää ja käskee makaamaa tai istumaa loppu päiväks... :D
tälläistä täällä :) meillä nyt viikkoja 34 4 :)
Meillä mies ei ole suhtautunut raskauteen mitenkään kovin ihmeellisesti. Hän sanoikin itse jo heti alkumetreillä, ettei hän ole hössöttäjä-tyyppiä, eikä siis aio raskauden tai tulevan vauvan takia ruveta hössöttämään. Ultrissa hän on ollut mukana, mutta neuvolassa mukana olon kokee tarpeettomaksi. Ei myöskään juurikaan ottaudu keskustelemaan vauvan tarvitsemista tavaroista tms. Ihan itsenäisesti ostin vaunut, kaukalon, sitterin ja ostan itse luultavasti loputkin tavarat. Mies ei myöskään itse rupea tunnustelemaan vauvan potkuja, mutta joskus kun pikkuinen oikein kovaa potkii, saatan sanoa, että "Kokeilehan miten potkii". Eli hyvin samanlaista arkea eletään kuin ennen raskauttakin. Mies ei ole alkanut passaamaan tai höösäämään. Johtuu varmaan osaksi siitäkin, että hänellä on jo 6-vuotias poika, joten ei ole tulossa isäksi nyt ensimmäistä kertaa.
Mun mies alkoi pillittää ultrassa kun vauva ihan moikkaili siellä ruudulla :) ottakaa hyvät naiset mies ultriin mukaan, siinä ne tajuaa asian!!!
täälläkin, käytiin niskaturvotus testeissä ja mies oli mukana.. Sitä jännitti ihan sikana ja neuvolan täti ei helpottanu asiaa kun se nälvi kokoaika rassua.. Mut sit ku se näki et siellä toukka heiluu ihan viimestä päivää nii sit tuli se kaivattu loiste sillekin silmiin.. Tietty se haihtu parin viikon sisällä mut kyl tulee aina hetkiä ku se rupee esim. nimistä puhuu ja vauvan huoneen laitosta.. Odotan innolla rakenneultrassa käyntiä, saadaan tietää sukupuoli. mut se on ihan fakta homma et ei miehet tajua raskaus aikaa ,ku naiset ikinä, ja eikä niiltä sitä voi odottaakaan, pitää vaan käärsivällisesti odottaa. Onhan niilläki tosi vaikeeta ja enkä ihmettele yhtään et miehille tulee hermoromahduksia lapsen syntymän jälkeen..
juttu, mies tajusi konkreettisesti että kyllä siellä vauva kasvaa kun oltiin ekassa ultrassa. Ennen sitä käyttäytyi lähes välinpitämättömästi raskauteen ja käski jopa tehdä uuden testin, koska ei uskonut ensimmäiseen :). Ultran jälkeen käytös muuttui ja odottaa myös innolla vauvaa. Toinen ultra oli vielä mukavampi kokemus.
Minusta on ainakin ihana katsoa omaa miestä, kun hänestä on kuoriutunut uusi, pehmeämpi puoli raskauden myötä.
Nukkumaan mennessä hän antaa pusun sekä minulle, että mahalleni. Katsoo minuakin todella hellästi, eikä esim. anna minun kiipeillä keittiöjakkaralla, etten vain putoa. Häntä selvästi harmittaa, ettei potkut vielä tunnu ulospäin kuin satunnaisesti, haluaisi jo tunnustella niitä enemmänkin. Meillä mies oli se, joka keksi vauvalle lempinimen heti ekassa ultrassa. Vaatteista yms. "naisten jutuista" hän ei niin jaksa innostua, mutta turvakaukalon osti heti kun minä sen hänelle delegoin.
Meillä miehellä meni todella pitkään ettei oikeen osannu sanoa mitään, kun selitin miltä potku tuntuu tai liike. Totes vaan että ei voi ymmärtää. Oikeestaan vasta kun liikkeet on näkyny päälle tai mies on saanut jonkun mojovan potkun tuntea, niin se on alkanut herättää sitä todellisuuteen. Vaikka sanoo itsekin että tajuaa asian kunnolla vasta kun vauva on sylissä =)
Nyt kun on kuukausi aikaa synnytykseen, mies on alkanu puhua ettei malttaisi odottaa että sais oman pienen syliin ja nähdä miltä se näyttää. Kyllä se siitä viimestään ihan loppumetreillä!
Tsemppiä kovasti odotukseen!! =)