Huomasin olevani raskaana, viikkoja on 5 tai 6 takana. Minulla on jo ennestään kolme lasta. Syksyllä oli tarkoitus mennä töihin, kun nuorin täyttää kolme. Jos raskauteni jatkuu loppuun, niin ehtisin hoitovapaan jälkeen käydä töissä 3-4 viikkoa ja jäisin uudelleen kotiin. Syksyllä tulee oltua kotona 5,5v. Mieheni kanssa on mennyt nyt viime ajat melko huonosti ja eilen puhuikin jo erosta. Tämä raskaus on melkoinen yllätys, koska enää emme edes ole yrittäneet uutta raskautta ja seksiäkin on tämän kierron aikaan harrastettu yhden ainoan kerran (eikä silloinkaan menty loppuun asti), mutta tämä näköjään riitti. Miehelle en vielä ole kertonut, koska tein testin aamulla ja mies on töissä.
Nyt olen ihan hämilläni. Mitä ihmettä mä teen? Mua jotenkin nolottaa mennä töihin muutamaksi viikoksi. Mietin koko ajan, että miltä se vaikuttaa pomon silmissä. Ja miten miehen kanssa välit menee...
En oikein haluaisi tehdä aborttiakaan, mutta en samaan tapaan haluaisi lastakaan. Jompi kumpi vaihtoehto on valittava. Auttakaa mua. Päätöstähän ei kukaan voi mun puolesta tehdä, mutta jos jonkinlaisia ajatuksia saisin teiltä...
Nyt olen ihan hämilläni. Mitä ihmettä mä teen? Mua jotenkin nolottaa mennä töihin muutamaksi viikoksi. Mietin koko ajan, että miltä se vaikuttaa pomon silmissä. Ja miten miehen kanssa välit menee...
En oikein haluaisi tehdä aborttiakaan, mutta en samaan tapaan haluaisi lastakaan. Jompi kumpi vaihtoehto on valittava. Auttakaa mua. Päätöstähän ei kukaan voi mun puolesta tehdä, mutta jos jonkinlaisia ajatuksia saisin teiltä...
Vastaukset 25
Vanhimmat
uutta raskautta ja silti ei osata käyttää ehkäsyä (keskeytetty ei ole sellainen!) kolmenkaan lapsen jälkeen?? Raskaus on kyllä nyt aivan omien valintojenne tulos.
Nauti tästä uudesta elämästä ja ole kiitollinen. Tuskin abortti parisuhdettakaan ainakaan parantaisi.. Olet vain alkujärkytyksessä. Kyllä se siitä, asioilla on tapana järjestyä. Onnea odotukseen!
Ehkä ilmaisin itseni vähän epäselvästi. Yritimme vauvaa toista vuotta aiemmin, ei onnistunut. Nyt ei enää olla yritetty, eikä juuri seksiäkään harrastettu. Tätä keskeytetty yhdyntää ehkäisyn takia, vaan syyt oli muut. Mutta aiemmin siis yritettiin eikä tulosta tullut ja nyt kun ei, niin tässä sitä ollaan. Tiedän kyllä ehkäisyn ja osaan sitä käyttääkkin. En vain osannut enää edes odottaa tulevani raskaaksi. Ja nyt tilanne ei todellakaan ole paras mahdollinen. Työhön paluun takia jne.
Eipä tainnut tulla sen selvemmäksi. Vaan on ajatukset niin sekaisin, että en vaan saa sitä tähänkään sen kummoisemmin.
sitten olette saaneet ja sitä on siis aioemmin oikein yritetty/toivottu?! Muut asiat saa kyllä järjestettyä sen mukaan. Elämä kannattaa ottaa vastaan silloin kun se tulee, kaikkea ei voi niin tarkkaan suunnitella, kuten hyvin tiedät. Myöhemmin jos ja kun(?) taas haluisitte sen neljännen niin ei välttämättä taas tulekaan. Ei kai tämän lapsen elämä ole muutamasta työkuukaudesta kiinni?
Sinun pitää nyt varmaan vaihtaa ajatuksia vain miehesi kanssa, sillä teidän elämäänhän tämä vain vaikuttaa.
Ajatuksiahan jutustasi herää monenlaisia, mutta eihän niillä pitäisi olla vaikutusta. Että voisi niitä ajatuksiaan julkaista pitäisi tietää vähän enemmänkin sinusta: haluatko nyt rohkaisua vai kannustusta ja mihin?
Perusasiat varmaan ovat kuitenkin, että lapsimäärästä voisi päätellä, ettet ole mikään lapsien vihaaja. Toisaalta lapsien määrästä voisi päätellä jo, että tiedät millaisen rasituksen lapset elämällesi tuovat. Lapsien määrästä voisi päätellä myös, että mikäli et halua suurperhettä (mihin vihjaa, että mietit nyt aborttia) voisi kuvitella, että päämääräsi ei ole ollut lapsia enempää.
Mikä painaa vaakakupissa enemmän: Omat päämäärät vai lapsien lumo? Jos omat päämäärät ja tavoitteet, niin pystytykö elämään onnellista elämää tehtyäsi abortin?
Pidä lapsesi ja hoida samalla muitakin pieniäsi. Töissä on nykyään kovat ajat, kiire lisääntyy ja palkat eivät nyt ainakaan kohoa. On juuri sopiva aika olla tärkeissä ja vaativissa sekä palkitsevissa töissä kotona.
Töihin ja pomoon liittyvät asiat ovat bisnestä. Älä hyvä ihminen ajattele olevan mitään noloa siinä, jos hoidat lapsiasi. Ei se eikä elämäsi muutenkaan pomoille eikä työpaikoille kuulu.
Parisuhteet menevät ylös ja alas, kuten varmaan tuohon ikään tiedät. Huominen on parempi jos tänään on heikompi päivä. Ei mies jätä naista, joka on tehnyt hänelle lapsia, ellei ihan äärimmäinen pakko ole.
Älä ota päällesi lapsesi henkeä, siitä kolkutuksesta ei pääse eroon koskaan. Valitse oma ja lapsesi elämä. Ne kantavat toisiaan - kuten tiedät.
"Ei mies jätä naista, joka on tehnyt hänelle lapsia, ellei ihan äärimmäinen pakko ole."
Onko tämä ihan sinun omaa tutkimusta? Kyllä ne parisuhteet useammin rikkoutuu lapsiperheessä kuin kahden aikuisen taloudessa.
No, kerran ja toisenkin noita pieniä ihmeitä
syntyy maailmaan yllättäen.
Jumala joskus totesikin (aivan kuin
hymy suupielessä):
Siellä Helsingin Sanomien syntyneitä-osastolla
on paljon niitä vahinkoja...
Asioilla on tosiaan tapana järjestyä.
Joskus väsyttää, joskus haluaa lasta, joskus
taas ei, mutta eihän nyt uuden ihmisen elämä voi olla omista hetken tunnelmista kiinni.
Olen itsekin aikanaan ollut vuosikausia lasten takia väsynyt ja välillä tympääntynytkin,
mutta oli ihanaa nähdä tyttäremme
häissä koko katras lähes aikuisena,
vanhimmilla jo oma perheensä. Silloin tuli
luonnostaan ajatus: Se kannatti sittenkin,
kaikki ne väsyneet päivätkin!
Ja monesti mies muistaa isyytensä uudelleen, kun on uusi ihminen tulossa.
Muutaman viikon työssäolo tai poissaolo
ei tässä asiassa paljon paina, vauvan
elämä on tärkein!
Voimia ja rakkautta sinulle!
auttaa????!!!
olisi paras ratkaisu..tämä on vaikea kysymys joka sinun itsesi on päätettävä ettet kadu teit kummin vain. :(
Aborttiin menosta oltava täysin varma ja hyvät realiteetit ettei tule katumusta.
ehkä hieman suuremalla todennäkösyydellä kuin lasta?!!
Eikös ne jotka tietävät katuvansa lasta jätä lapsen tekemättä?
Jos siis ny abortti katuu noin parikymmentä prosenttia abortin teettäneistä, niin niitähän jää se 75-80 prosenttia jotka eivät kadu aborttia ja nämä melko varmasti aktuisivat lasta, jos se täytyisi syystä tai toisesta tehdä (esim. ei olisi mahdollisuutta lailliseen aborttiin). Ota huomioon,e ttä suurinosa naisista on siis varsin tyytyväisiä abortti päätökseen.
Ei tuolla perusteella voi kehoittaa ketään jättämään aborttia tekemättä, sillä jos tämä ihminen on juuri sellainen joka katuukin juuri sitä lasta, niin sittenpähän on yksi sellainen. Nyt on lapsien kannalta äärimmäisen hyvä tilanne kun noita naisia ei juurikaan ole...
tiedät ettei katumusta esiinny niiden ei-hoidettujen (
...viittaan.
siitä ettei hakeudu hoitoon on syynä tämä: "sillä nämä eivät kuitenkaan kadu aborttiaan niin, että halusiivat sen tekemättömäksi."??
Aivan taatusti niiden 75%nkin joukossa on niitä jotka myöhemmin haluauisivat asian tekemättömäksi, mutta ajattelee ehkä että miksi suotta menisi hoitoon kun asia ei enää muutu miksikään..!
"Aivan selvaästi siitä, että itsetuhoinen nainen tekee mielumin abortin kuin pitää lapsensa. Eihän ole järkeä tehdä lasta, jos muutenkin on mielessä, että en elä enää pitkään."
?? Ja jos aiempia mt-ongelmai ei ole ollut (kuten kai usein on)..?!
Hkömmm... Jos katuu aborttiaan todella ja tahtoo sen tekemättömäksi, niin kyseeessä ei ole mikään sivutettava ongelma, kuten esimerkiksi suklaansyönti: no enpä syö enää huomenna suklaata, voi harmi, että lankesin tänään... Vaan kyseessä on ongalma, joka vaikeuttaa elämänhallintaa. Itse juuri kerrot esimerkiksi itsemurhista. Kyse on siis sen koko luokan jutusta, jota ei sivuuteta ilman, että psyyke kärsii jos on kärsiäkseen. Jos taas nainen on vain asenteella "voi harmi, että tein abortin" niin sittenhän on, ottaapahan opikseen seuraavalla kerralla. Mutta jos koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä, että "perkele kun tein abortin ja olen murhaaja..", niin silloin kärsii koko muukin elämä.
Toisesta selvitään päänsilittelyllä:"voi voi, harmi tosiaan" toisesta selviämiseen tarvitaan psykoterapiaa...
Loppu on aivan totta. Abortin jälkeen hoitoon hakeutumiseen on suuri osuus niillä, jotka ovat jo aiemmin kärsinet mt-ongelmista. Eli mahdollinen masennus ei liikahda suuntaan tai toiseen abortista, mutta saatta silti vaatia hoitoa myös abortin jälkeisessä elämässä.
Mt-asiakkaat tekevät enemmän abortteja kuin ns. terveet ihmiset, koska kokevat useammin, etteivät yksinkertaisesti kykene huolehtimaan lapsesta. Ikävä kyllä heidän elämänhallintansa on muutenkin niin retuperällä, etteivät he usein yksinkertaisesti kykene hallitsemaan ehkäisyäänkään.
päätellä mitenkään ettei katujia olisi myös hoitamattomienkin joukossa.
Lisäksi ei voida tietää onko aiemmat mt-hoidetut juuri samoja tyyppejä kuin abortin jälkeen hoidoissa käyneet 25%.. vai oliko jotain tietoa monellako noista on ollut aiempia mt-ongelmia?
Kaikesta porukasta kun otat 10 prosenttia, niin se on se osuus, jotka käyttävät mt-palveluja elämänsä aikana suomalisista.
Eli abortin tehneistä/siihen menevistä naisistakin 10 prosenttia jokatapauksessa käyttäisi mielenterveyspalveluja.
Näin voidaan laksea helposti, että abortti nostaa mt-palveluiden tarvetta 15 prosenttia, ne ovat niitä, joiden voisi olettaa käyvän juuri abortin takia terapiassa.
Minun on vaikea samaistua säälimään kaltaisiani, ihan terveesti katuvia ihmisiä, kun verrokki ryhmänä on ihmiset jotka kaipaavat oikeasti apua elämänhallintaan.
Edelleen sanoisin meille terveellä tavalla asiaan suhtautuville: "voi, voi, mieti seuraavan kerran tarkemmin...". Tälläista ei tulisi mieleenkään sanoa ihmiselle, joka on rikki aborttinsa takia, vaan silloin tulisi sääli ja tarve ohjata saamaan apua ongelmaansa...
voit tietää että ne kaikki aiemmin hoidetut on juurikin samoja kuin abortin jälkeen hoidetut, eikä vaikka 9% kuulukin niihin loppuihin 75%iin ja 1% niihin aborttihoidettuihin (jollonka aiemmin hoitamattomilla hoidontarve oliskin 24%)?
Ja olihan se aiemmin jo todettu (en nyt tähän hätään löytäny sivua..) ettei abortin jälkeiset ongelmat selity aiemmilla...
Tjoo... voisihan sitä heittää villejä veikkauksia vaikka, että ne 25 prosenttia naisista, jotka hakeutuvat hoitoon abortin jälkeisessä elämässä, ovat juuri se sama porukka, joka hakautuu hoitoon synnytyksen jälkeisen masennuksen takia. Eli yhtäkään niistä ei hoideta juuri abortin takia, vaan myöhemmin tulleen synnytyksen ja sen masennuksen takia.
Mutta mikään tällainen veikkailu ei varmaan hirveän hedelmällistä ole, sillä meillä ei ole muuta kuin tilastot. Niiden voi olettaa myös osoittavan vain sitä mitä ne osoittaa, vaikkakin niiden voi arvailla osoittavan mitä tahansa.
Ainut tieto mitä me tiedetään, että suomalaisista kaikista 10 prosenttia hakeutuu elämänsä aikana mt-palveluiden pariin. Lisäksi tiedetään, että 20-25 prosenttia abortin tehneistä naisista hakeutuu abortin jälkeisessä elämässä kyseisten palveluiden pariin.
kaikki muu (syyt ja seuraukset) on arvailua...
voida vähätellä että itseasiassa vain 15% mt-ongelmista johtuisi abortista..
Ensinnäkin, teidän kannattaa aluksi puhua/keskustella siis teidän suhteesta, onko mitään mahdollisuuksia vai onko "kaikki jo menetetty"!? Ja sitten vähän kuulostella tilannetta, senkin pohjalta pystyy jo miettii. Tietenkin sitten se, että miehelle kannattaa kertoa nyt ajoissa, ja hänenkin reagointi asiaan ottaa huomioon. Ja sulla on kolme lasta? Ajatella valmiiksi, että miten lähtee sujumaan uuden vauvan kanssa yms. :) Jos suhteessanne on vielä pelastettavaa, niin parisuhdeterapiaan tai jonnekin, oman itsenne kuin myös lasten takia! Ja saattaa se olla niin, että uusi vauva tuo paljonkin piristystä elämään ;)
Kaiken kirjoittamasi perusteella abortti ei tunnu olevan sinulle se paras ratkaisu, joten siksi sitä ei kannata tehdä.
Tuntuu että sinun ja miehesi tilanne on muuttunut aika lailla pienen ajan sisällä (ensin halusitte neljännen lapsen ja nyt miehesi puhuu erosta) joten se voi muuttua vielä uudelleen. Mitä jos olet mennyt tekemään abortin ja mielenne onkin kahden kuukauden kuluttua ihan toinen. Tehtyä ei saa enää silloin tekemättömäksi!
Mitä jos annat raskauden jatkua, kerrot miehellesi ja keskustelette rauhassa tilanteestanne. Ehkä lapsen synnyttä haluatte pitää hänet. Ja jos ette silloinkaan vielä halua lasta niin lapsen voi antaa myös adoptioon.
Vaihtoehtoja on, mutta yksi niistä on sellainen joka pitää tehdä ihan pian ja sitä ei kannata katua, muiden vaihtoehtojen kanssa sinulla on vielä aikaa miettiä.
Juttelimme eilen mieheni kanssa asiasta ja mies oli asiasta enemmän kuin innoissaan. Hän toivotti saman tien vauvan tervetulleeksi ja pyysi anteeksi aiempaa käytöstään.
Olemme päättäneet antaa vauvan tulla.
Kiitos teille kommenteista, joista sain ajattelulleni vähän apua.
toivottaa onnea koko perheelle!!! Ihanaa lukea tällaista! Voimia ja aurinkoa keväiseen odotukseen!!
Nämä ovat juuri niitä kaivatuimpia ja piristävimpiä uutisia tällä palstalla :)
Onnea odotukseen, teille kaikille kuudelle