illalla nukkumaan mennessä elämästä tulee kaikista vaikeinta. Kotona on kaksi ulko-ovea, kumpikin pitää tarkistaa väh. 3 1 kertaa. ennen se riitti, nykyään ei enää. Pitää tarkistaa hyvin monta kertaa ovi. nykyään luultavasti reilut 20 kertaa illassa, kumpikin ovi. sitten sama homma hellan, vessan valojen, makuuhuoneen oven, hampaiden harjauksen, koiran silittelyn ja hyvän yön toivottamisen, kaappien sulkemisen ja telkkarin kanssa.
Siihen että pääsen sänkyyn menee nykyisin noin 30-40 minuuttia. ja sängyssä ollessa pitää vielä tarkistaa sängyn ympäristö, ettei ole mitään ylimääräistä, samoiten lääkkeet pitää tarkistaa monta kertaa että varmasti on otettu.
On myös ongelmia sellaisen asian kanssa, kun katson telkkaria, niin pitää viimeiseksi esimerkiksi teksti-tv:n kanssa katsoa jotain positiivista sanaa tai muuten joku "paha" sana voi ennustaa sitä mitä elämässä tulee tapahtumaan, esimerkiksi läheisen tai koiran kuolema. sama asia toistuu myös kirjoja lukiessa, mikä on opiskelijalle hieman kurjaa.
asia on todella alkunut häiritä elämää. aina kun toinen asia jää pois, niin uusi tulee tilalle. olen yrittänyt jättää tarkisteluja pois ja olla rauhassa, mutta usein en tällöin saa ollenkaan unta tai mielenrauhaa. en asiasta ole juuri puhunut kenellekään, koska en usko että kyseessä on kenenkään mielestä mitään vakavaa tai ylipäätänsä vakavasti otettavaa.
kysyisin vain että onko vakavasti otettavaa vai teenkö liian suuren numeron koko asiasta?
Siihen että pääsen sänkyyn menee nykyisin noin 30-40 minuuttia. ja sängyssä ollessa pitää vielä tarkistaa sängyn ympäristö, ettei ole mitään ylimääräistä, samoiten lääkkeet pitää tarkistaa monta kertaa että varmasti on otettu.
On myös ongelmia sellaisen asian kanssa, kun katson telkkaria, niin pitää viimeiseksi esimerkiksi teksti-tv:n kanssa katsoa jotain positiivista sanaa tai muuten joku "paha" sana voi ennustaa sitä mitä elämässä tulee tapahtumaan, esimerkiksi läheisen tai koiran kuolema. sama asia toistuu myös kirjoja lukiessa, mikä on opiskelijalle hieman kurjaa.
asia on todella alkunut häiritä elämää. aina kun toinen asia jää pois, niin uusi tulee tilalle. olen yrittänyt jättää tarkisteluja pois ja olla rauhassa, mutta usein en tällöin saa ollenkaan unta tai mielenrauhaa. en asiasta ole juuri puhunut kenellekään, koska en usko että kyseessä on kenenkään mielestä mitään vakavaa tai ylipäätänsä vakavasti otettavaa.
kysyisin vain että onko vakavasti otettavaa vai teenkö liian suuren numeron koko asiasta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
lisään vielä pari asiaa mitä unohdin mainita. Kun katson esim. kännykästä herätyskellon aikaa, en usko että luen oikein vain tarkistan uudestaan ja uudestaan. Sama on myös päivämäärien kanssa ja ylioppilaskirjoituksissa on aivan kamalaa tarkistella pitkään että tuli paperiin oikeat tiedot, oikea tehtävänumero jne.
olen siis 18-vuotias lukiolaistyttö.
On kamalaa, kun tuo sairaus iskee juuri silloin kun on yo-kirjoitukset. Ne on muutenkin kyllä hankalat ilman näitä oireitakin. Mulla kävi sama juttu aikanaan. Koita jaksaa ja voimia sulle:-)
Samma hommeli mulla ja ärsyttää suunnattomasti kun paljon päivää kuluu kaiken maailman tarkistelujen jne. kanssa. Varmaan ainaskin tunnin tai pari yhteensä. Kauas muilla? Tsemppiä vaan kaikille!
Tiedän kokemuksesta, kuinka rankkoja esim. tarkistusrituaalit ovat ja tiedän senkin, että ulkopuoliset eivät tätä sairautta ymmärrä. Oletko käynyt joskus psykiatrin vastaanotolla, kun puhut lääkkeistä? Entä käytkö missään terapiassa?
Missä opiskelet? Oppilaitoksen terveydenhuollosta voisi saada apua.
mainitsemani lääkkeet eivät liity tähän asiaan mitenkään, en ole käynyt psykiatrilla tai minkäänlaisessa terapiassa. Opiskelen lukiossa vielä, mutta tätä kautta meidän kotikylässä voi olla hankalaa saada minkäänlaista apua ilman kommenttia "yritäs nyt vielä lopettaa se kuitenkin ihan itse". Asiasta en ole puhunutkaan kyseisestä syystä..ei ole kivaa kun ei oteta tosissaan.
itse menin pienellä paikkakunnalla mielenterveystoimiston psykologin juttusille. varattiin aika terveyskeskuslääkärille. molemmat suhtautuivat asiallisesti. ottivat tosissaan eikä mitään vähättelyjä.
oireet selvästi vaikeuttavat elämääsi.
ammattiapua ja homma lähtee korjaantuun. pitkittämisellä ja yksin selviämisellä vaan pahenee. valitettavasti. kokemusta on.
Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu, kun tätä sairautta ei oteta vakavasti, vaan vähätellään.Juttelin kerran paikallisen sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkärin kanssa, ja hän oli vankasti sitä mieltä, että apua pitäisi saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Silloin voitaisiin esim.lääkityksellä saada sairaus pyörtämään ja jopa paranemaan. Voisitko mitenkään saada lähetettä esim. yksityiselle psykiatrille?
Älä tarkista mitään ja haistata pitkät kaikilla "sanoilla". Koisaa ja kato aamulla onko mikään muuttunut.Älä siis huuhaile ihan jonninjoutavia..