Hei,
Otimme supersosiaaliselle ja leikkisälle 2,5 v. uroskoirallemme kaveriksi samanrotuisen urospennun (nyt 15 vk). Hyvin on mennyt, leikkivät yleensä nätisti ja vanha koiramme on alkanut pitää pikku kaveristaan pikku hiljaa.
Ongelmaksi on muodostunut se, että tämä vanha koiramme on alkanut vartioimaan tavaroitaan. Eli luita ja leluja. Pieni on kiinnostunut leikkimään ison kanssa ja jos annamme molemmille esim. luut, niin pieni puree omaansa vähän aikaa ja sitten lähestyy vanhempaa koiraa, joka alkaa murisemaan jne. vanha koiramme myös "provosoi", eli ottaa luun tai lelun ja menee itse pennun lähelle, ja alkaa vartioimaan. vanha koiramme on myös on nyt ihan eri tavalla kiinnostunut vanhoista leluistaan - ottaa pois pennulta tai hakee itse ja alkaa vartioimaan.
mietin olenko itse osaksi syypää. nimittäin vanha koiramme on ollut aina todella huono syömään. pentu taas on kunnon ahmatti ja syö heti isomman ruoan jos toinen ei ole vartiossa kupilla. näytti aluksi siltä, että pentu ahmii isomman ruoat eikä tämä tajua syödä omiaan pois, joten iso alkoi vartioida kuppiaan ja sallin tämän, jotta pieni tajuaisi, ettei isomman kupille saa mennä. nykyään vanha koira syö kuppinsa aina tyhjäksi, eli pienen läsnäolo on kasvattanut sen ruokahalua. kun vanha vartioi leluja tms. niin kiellän aina.
pentu on kova puremaan eli olisi harmi jos pitäisi ottaa kaikki luut ja lelut pois koirilta. mutta auttaako tässä nyt muu?
Otimme supersosiaaliselle ja leikkisälle 2,5 v. uroskoirallemme kaveriksi samanrotuisen urospennun (nyt 15 vk). Hyvin on mennyt, leikkivät yleensä nätisti ja vanha koiramme on alkanut pitää pikku kaveristaan pikku hiljaa.
Ongelmaksi on muodostunut se, että tämä vanha koiramme on alkanut vartioimaan tavaroitaan. Eli luita ja leluja. Pieni on kiinnostunut leikkimään ison kanssa ja jos annamme molemmille esim. luut, niin pieni puree omaansa vähän aikaa ja sitten lähestyy vanhempaa koiraa, joka alkaa murisemaan jne. vanha koiramme myös "provosoi", eli ottaa luun tai lelun ja menee itse pennun lähelle, ja alkaa vartioimaan. vanha koiramme on myös on nyt ihan eri tavalla kiinnostunut vanhoista leluistaan - ottaa pois pennulta tai hakee itse ja alkaa vartioimaan.
mietin olenko itse osaksi syypää. nimittäin vanha koiramme on ollut aina todella huono syömään. pentu taas on kunnon ahmatti ja syö heti isomman ruoan jos toinen ei ole vartiossa kupilla. näytti aluksi siltä, että pentu ahmii isomman ruoat eikä tämä tajua syödä omiaan pois, joten iso alkoi vartioida kuppiaan ja sallin tämän, jotta pieni tajuaisi, ettei isomman kupille saa mennä. nykyään vanha koira syö kuppinsa aina tyhjäksi, eli pienen läsnäolo on kasvattanut sen ruokahalua. kun vanha vartioi leluja tms. niin kiellän aina.
pentu on kova puremaan eli olisi harmi jos pitäisi ottaa kaikki luut ja lelut pois koirilta. mutta auttaako tässä nyt muu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"kun vanha vartioi leluja tms. niin kiellän aina."
Minä en kieltäisi vanhempaa koiraa murisemasta. Nyt on kyse arvojärjestyksestä. Kieltämisellä se menee sekaisin. Vanhempi koira kertoo murinallaan pennulle tilanteen hengen. Mutta jos kiellätte vanhemman koiran murimisen, niin pentu voi luulla itsestään liikoja. Tällöin arvojärjestys kärsii. Ja vanhempi koira joutuu pennun pompoteltavaksi.
Muistaakseni olen jostain lukenut, että koiraemot tuovat pentue katraan keskelle luunsa. Jos joku pentu erehtyy upottamaan hampaansa luuhun, niin emo murahtaa. Näin pentu oppii koirien kieltä ja käyttäytymistä: kaikkeen ei saa koskea.
"vanha koiramme myös "provosoi", eli ottaa luun tai lelun ja menee itse pennun lähelle, ja alkaa vartioimaan."
-Olisikohan tuo opetustilanne? Vanhempi koira kertoo pennulle, että sen tavaroihin ei kosketa.
Mitä tapahtuu kun vanhempi koiranne vartioi leluaan? Tuleeko pentu viemään lelun?
Kun vanhempi koiramme vartioi, niin pentu tajuaa nykyään jo perääntyä, eli se ei nappaa lelua tai luuta siten, että tulisi tappelua tms.
olen nyt vähän sekaisin näiden arvijärjestysjuttujen kanssa. Olen kouluttanut koirani aika pitkäli Victoria Stilwellin oppien mukaan (omistajan johtajuus, palkitseminen positiivisesta jne.) Hänen kirjassaan sanotaan että kun perheessä on kaksi koiraa, niin "johtajakoiran" asemaa täytyy vahvistaa, eli se tulee huomioida ensin jne. Eilen luin Koirat-lehdestä taas, että koiria tulee kohdella samanarvioisesti, muuten voi syntyä kaunaa ja jonain päivänä kohtalokas tappelu. Eli kumpaa mallia tässä nyt tulisi noudattaa...?
tuntuu välillä pahalta pikkukoiran kannalta, kun aina iso koiramme saa ensin huomion. niin olen kuitenkin tähän asti tehnyt.
tuo mainitsemasi opetustilanne, eli että vanhempi koira opettaisi pientä, oli mielenkiintoinen juttu - en ollut lainkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta.