Ensimmäisenä kiinnitin huomioni älykkyyteen, pohjattomaan mieleen. Suunnattomaan luovuuteen, kykyyn käyttää sanoja. Hän oli ihan kaikkea sitä mistä olin haaveillut aina, aina. Niin täysin erilainen kuin kukaan muu. Mielenkiintoinen, suunnattoman suuri persoona. Kaunis. Rakastuin häneen totaalisesti, psykoottisesti.
Asia alkoi valjeta pikkuhiljaa. Koska näinkään hänet selvinpäin? Punaviiniä, olutta, siideriä. Vähän Panacodeja kun päätä särkee, yksi, kaksi, kolme pilleriä. Ehkä neljä. Jonkin verran pilveä, ihan vaan rentoutumistarkoitukseen. Sirdaludeja, Opamoxeja, Diapameja. Joka toinen päivä, joka päivä.
" Mä soitan sulle illalla". Etkä soittanut, olit sammunut jonnekin, et oikein muista. "Tiedätsä porttiteorian?" Kyllä, kyllä minä tiedän. Et ole ollut selvinpäin viikkoihin. "Joku kuuntelee mun puhelinta." Pyydät minua luoksesi, ja tietäisitpä miten tahdon tulla! Sammutko kuitenkin vessan lattialle, istutko sumeine silminesi tuijottamassa pimeään? Ehkä lyöt. Olet tehnyt sen ennenkin. Ja sitten minä silitän jumalaisia, pitkiä hiuksiasi kun painat pääsi syliini ja itket. Miten laihtunut sinä olet! Minä rakastan sua! "Heroiini on loppumaton orgasmi." Kuinka kaukana sinä oletkaan.
En pääse sinusta koskaan. Sä olet mulle se heroiini ja psykoosi ja orgasmi. Sinä riudutat minut.
Asia alkoi valjeta pikkuhiljaa. Koska näinkään hänet selvinpäin? Punaviiniä, olutta, siideriä. Vähän Panacodeja kun päätä särkee, yksi, kaksi, kolme pilleriä. Ehkä neljä. Jonkin verran pilveä, ihan vaan rentoutumistarkoitukseen. Sirdaludeja, Opamoxeja, Diapameja. Joka toinen päivä, joka päivä.
" Mä soitan sulle illalla". Etkä soittanut, olit sammunut jonnekin, et oikein muista. "Tiedätsä porttiteorian?" Kyllä, kyllä minä tiedän. Et ole ollut selvinpäin viikkoihin. "Joku kuuntelee mun puhelinta." Pyydät minua luoksesi, ja tietäisitpä miten tahdon tulla! Sammutko kuitenkin vessan lattialle, istutko sumeine silminesi tuijottamassa pimeään? Ehkä lyöt. Olet tehnyt sen ennenkin. Ja sitten minä silitän jumalaisia, pitkiä hiuksiasi kun painat pääsi syliini ja itket. Miten laihtunut sinä olet! Minä rakastan sua! "Heroiini on loppumaton orgasmi." Kuinka kaukana sinä oletkaan.
En pääse sinusta koskaan. Sä olet mulle se heroiini ja psykoosi ja orgasmi. Sinä riudutat minut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis näissä hasapiireissä tätä käytöstä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. toivon sinun pääsevän tilanteesta selville vesille (ilman hasatuotteita).
Veikkaan etteä olet ja kenties jo ensimmäisten tarinoiden joukossa. Kestämistä toivon sinulle.
Ja taas kännissä!?!?
Diazepamia / Opamoxeja (bentsoja), kodeiinia (opiaattijohdannainen), sirdaludia (lihasrelaksantteja)...
Ne on ne valkotakkiset huumediilerit kun haluu koukuttaa. Tulee vakioasiakas. Ihan sama vaikka ne huumeet varastettaisiin, joku ne maksaa kumminkin. Siis huumetehtailijoille ihan sama. Ja tukkukauppiaille. Pikkudiilereillä on vähän tarkempaa, mutta on niillä kumminkin vakuutukset.
Ne saa tehdä sen diilauksensa laillisesti ja siitä päästäänkin sitten koviin aineisiin, heroiiniin ja sen jälkeen voi myydä subuja.
Samalla supsutetaan korvaan, että "ei nämä ole ollenkaan pahoja, nämä parantaa sut. Mutta älä vaan mene itse parantamaan itseäsi ja älä missään nimessä mene etsimään kilpailijoilta apua."
Varokaa niitä valkotakkisia diilereitä. Niistä ei hyvää seuraa.
juttuun? Miten toi sun juttus nyt on? Taidat olla aika pöllyssä?
Onpa vanha ketju mutta täytyy vastata. Tuo tunne, kun joku onkin yhtäkkiä siinä edessä, josta on aina haaveillut. Joku sellainen että luuli jo ettei sellaista ole olemassakaan! Ei tarvita kuin katse, kosketus, pari sanaa ja tietää että tässä se on, siis tätäkö se on mistä kirjoissa kirjoitetaan, mistä lauluissa lauletaan ai se voi siis tapahtua?! "Niin täysin erilainen kuin kukaan muu". Niinpä.
Minä nukuin yön hänen kainalossaan ja tunsin että nyt ymmärrän, miksi kaikki ne pahat asiat ovat tapahtuneet mitä on elämässäni tapahtunut, ilman niitä en olisi löytänyt tätä maailman ihaninta ihmistä. Ihaninta otusta. Ihmistä kenen mieleen näen sisään ja kuka näkee mut.
Ja hän onkin narkkari. Käsittämättömän epäluotettava. Joko katson tämän ja kärsin, tai en katso ja ehkä jonain päivänä törmään tietoon hänen kuolemastaan. Tai ehkä hän pääsee kuiville. Ehkä.
Sen tunteen vaan kun vielä joskus jonkun kanssa kokisi, sen uskomattoman huumaavan järjettömän yhteenkuuluvuuden tunteen, kuin olisimme ei vaan samasta puusta vaan peräti samasta oksasta veistetty, meissä on jotain yhtä, syvää yhteistä ykseyttä.
Pimeetä, sen myönnän. Arki pyörimään ja odottamaan narkkarini seuraavaa soittoa, tuleeko sitä. Siihen asti.