En ole ikinä ennen tanssinut mitään. Mutta loiston huumaamana lähdin typeryyksissäni mukaan Wanhojen tansseihin. Niinhän se on kuulemma baletissakin... upealta näyttää, mutta ihan eri asia, miltä tuntuu...
Helpot tanssit toki menee ja ovat hauskojakin, mutta kun tullaan tällaiseen kuin esimerkiksi Salty Dog Rag, niin...
Parikaan ei ole paras mahdollinen... no, yhtä surkea tanssija kun minäkin. :) Mutta eri asia on yhteistyö. Kun pitää olla niin hieno nainen, että ajattelee, että miehen on pyydettävä, saa tyytyä siihen mitä jää... Minua ei häiritse, mitä muut ajattelee siitä, että tanssin tämän hieman omistuisena pidetyn tyypin kanssa. Se häiritsee, että, ehkä hän on ujo, muttei puhu paljon mitään, ja on välillä tosi ärsyyntynyt... ja siinä sitten katsoo kun vieressä tanssiva pari pelleilee ja nauraa... Onneksi välillä vaihtuu pari, että saa itsekin nauraa ja vitsailla. Yritän kyllä olla parilleni mahdollisimman ystävällinen.
Ei ole vielä kenkiä... täältä pikkupaikasta ei sopivia löydy, ja kaupunkiin pääsen vasta joululomalla... time is running out... Nauhotin kappaleet (tietysti ainaki yks tärkeä puuttuu...) CD:lle ja aion treenata kotonaki ainaki äidin kans, mut tilanpuute rajoittaa...
Onneksi saadaan huomenna kirjalliset ohjeet, mulla ei kuviot pysy päässä! Vaikka mulla on suht hyvä kunto on mulla ruumiin hallinta ja tekniikka aina heittäny liikunnassa.
Sanoutuisin irti tästä jutusta jos voisin - mutta nyt se on liian myöhäistä.
Kaikki puhuu täälläkin vain puvuista ja kampauksista... kertokaa nyt eikö kellään muulla ollut/ole mitään vaikeuksia ehtiä oppia tansseja??? Ja jotain vinkkejä miten harjotella kotona???
Ja jotain rohkaisevia sanoja???
Ironista on, että lähdin mukaan saadakseni vähän rentoutua opiskelupaineiden ja -kiireiden keskellä.
Tää kuulostaa hirveen pessimistiseltä, mutta kirjoitinpahan sen, miltä tällä hetkellä tuntuu... olisin tosi kiitollinen, jos vastaatte! :)
Helpot tanssit toki menee ja ovat hauskojakin, mutta kun tullaan tällaiseen kuin esimerkiksi Salty Dog Rag, niin...
Parikaan ei ole paras mahdollinen... no, yhtä surkea tanssija kun minäkin. :) Mutta eri asia on yhteistyö. Kun pitää olla niin hieno nainen, että ajattelee, että miehen on pyydettävä, saa tyytyä siihen mitä jää... Minua ei häiritse, mitä muut ajattelee siitä, että tanssin tämän hieman omistuisena pidetyn tyypin kanssa. Se häiritsee, että, ehkä hän on ujo, muttei puhu paljon mitään, ja on välillä tosi ärsyyntynyt... ja siinä sitten katsoo kun vieressä tanssiva pari pelleilee ja nauraa... Onneksi välillä vaihtuu pari, että saa itsekin nauraa ja vitsailla. Yritän kyllä olla parilleni mahdollisimman ystävällinen.
Ei ole vielä kenkiä... täältä pikkupaikasta ei sopivia löydy, ja kaupunkiin pääsen vasta joululomalla... time is running out... Nauhotin kappaleet (tietysti ainaki yks tärkeä puuttuu...) CD:lle ja aion treenata kotonaki ainaki äidin kans, mut tilanpuute rajoittaa...
Onneksi saadaan huomenna kirjalliset ohjeet, mulla ei kuviot pysy päässä! Vaikka mulla on suht hyvä kunto on mulla ruumiin hallinta ja tekniikka aina heittäny liikunnassa.
Sanoutuisin irti tästä jutusta jos voisin - mutta nyt se on liian myöhäistä.
Kaikki puhuu täälläkin vain puvuista ja kampauksista... kertokaa nyt eikö kellään muulla ollut/ole mitään vaikeuksia ehtiä oppia tansseja??? Ja jotain vinkkejä miten harjotella kotona???
Ja jotain rohkaisevia sanoja???
Ironista on, että lähdin mukaan saadakseni vähän rentoutua opiskelupaineiden ja -kiireiden keskellä.
Tää kuulostaa hirveen pessimistiseltä, mutta kirjoitinpahan sen, miltä tällä hetkellä tuntuu... olisin tosi kiitollinen, jos vastaatte! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli aika kuivat wanhojen tanssit... me ku täällä pikkukylällä 30 vuotta suunnilleen samoja tandsseja jauhettiin... nyt vasta vaihtui opettaja ja tod.näk. tanssitki uudistuu..:)
mutta pääasiahan on että hauskaa on.. ei se nii justii jos vähä sattuis kämmäämäänki..:)
mulla nimittäin oli ihan sama tunne aluksi, ettei varmasti mikään onnistu... mutta niin vaan on hengissä selvitty!!!
ei se kenelläkään helppoa ole. ittellänikin meni ne alussa päin helvettiä, uusia tansseja saattoi alussa tulla neljä kappaletta yhdellä kerralla. mut toi salty dog rag on helppo verrattuna esim Gay Gordoniin.. siinä se pyöriminen vasta kuseekin kun pitäs kaks kierrosta pyörähtää valssiaskelein..
mut on sul viel aikaa oppia, kaikki noi tanssit lopulta oppii, joten mikset sinäkin?
Minullakin oli vaikeuksia oppia tansseja eikä parikaan kovin paljoa miellyttänyt, mutta jälkeen päin voin sanoa olevani tyytyväinen siihen, että valitsin vanhojentanssikurssin.
Sinulla on aikaa vielä opetella tansseja, sitä paitsi ei niitä tarvitse täydellisesti osata! Yksi kaveri ei pysynyt tansseissa edes pystyssä(oli niin kännissä), tuskin sinä häntä huonompi olet tanssimaan. :)
Itse lainasin äitiltä tavalliset mustat korkokengät, olivat ihan hyvät. Eihän niitä kenkiä edes hameen alta näy. Eli ei niistä kengistä pitäisi ongelmaa tulla. :)
Tsemppiä! :)
Moi!
Minä ahersin viime vuonna Wanhoissa. Olin kyl jo aikoja sitten päättäny, et haluun niissä tanssia. Ja kyl ihan kantsi. Sai ainakin ihania muistoja vanhoille päiville.
Munkaan pari ei todellakaan ollu mikään ihanuuksien tanssittaja niinku ei muutenkaan... Hyvin kuitenkin selvittiin, vaikka väliin hermot oli aika tiukilla. Tansittiin kans toi salty dog rag ja mukavaa oli. Aluks se tosiaan masens harjotuksissa mut lopulta se oli vaan hauskaa vaihtelua muitten "perinteisempien" tanssien joukossa. Kyl siin yks sun toinen joutu koville, mut pitää muistaa vaan semmonen rento asenne. Just toi kyseinen tanssi näyttää harvinaisen hoopolta jos jäykin jaloin ja kropin sitä tanssii... :) Mun ongelma oli ainakin yhdessä vaiheessa Wienervalssi. Jotenkin mulla taidokkaasti sekoili ne osiot päässä. Varsinaisissa tansseissa meni kuitenkin hyvin.
Kengät kannattaa olla kyllä oikeesti mukavat ja varmista ettei ne oo liian liukkaat... En tiedä oliko mun kengistä kiinni, mut ainakin onnistuin taidokkaasti erääseen toiseen tyttöön törmätessäni kaatumaan... Tietty kyseessä oli vielä vika "varsinainen " tanssi ennen omaa showta. Ja vikat tahditkin vielä. Mut huumorilla tosta selvisin :) Eikä kuulemmma juuri kukaan edes pikaista polvistumistani huomannu...
Mun tanssit oli tosiaan mukavat VAIKKA pari ei ollukaan mikään ihanuus, tanssit ei sujunu ihan ilman kommelluksia eikä me edes oltu missään jatkoilla porukan kanssa. Ja vasta noita tanssittiin, ja nyt on jo vuos kulunu siitäkin. Nauti kuule olostasi äläkä turhaan stressaa. Kyllä sitä porukalle sattuu jatapahtuu mut sehän se vasta kivaa onkin!
Kiitoksia teille rohkaisevista sanoistanne!
Perjantain tanssiharjotukset meni hienosti, ja oli jopa hauskaa, joten olen nyt mutenkin positiivisemmalla mielellä. :)
Ollaan kai opittu jo yhtä vaille kaikki kokonaan läpikäydyt tanssit, tietysti tekniikka ja sujuvuus vaatii vielä hiomista, mutta sen suhteen emme ole ainoita.
Kenkä-juttu vielä hiukan pelottaa. En ole ikinä edes kävellyt korkokengillä, joten etsin kyllä matalat ja leveät korot. On totta, ettei kengät varmaankaan edes näy, joten käytännöllisyteen kannattaa panostaa.
Mutta kylläpä tämä tästä, pitää vain harjoitella vapaa-aikaakin. :)