oon opiskelija, ja pohdin koiran hankkimista. rodun valinta mietityttää, ja kyselisinkin vinkkejä.
asun kerrostalossa yksiössä. koira joutuu olemaan noin 7h päivässä yksin. harrastan itse paljon liikuntaa, ja harrastaisin mielelläni agilityä, tokoa tms. reippaita kävelylenkkejä teen päivittäin.
haluaisin koiran olevan pienikokoinen, suht. rauhallinen, joka ei vaadi kokoajan aktiviteettia, pidättyväisyys on ok. koira saa olla pehmeä tai koulutettavuudeltaan normaali, mutta hyvin itsepäistä rotua en välttis halua.
cavalier kuulosti kivalta, hyvin seurakoiramaiselta, mutta sen lyhyt elinikä on valitettavaa. tiibetinspanieli kuulostaa myös erinomaiselta vaihtoehdolta.
asun kerrostalossa yksiössä. koira joutuu olemaan noin 7h päivässä yksin. harrastan itse paljon liikuntaa, ja harrastaisin mielelläni agilityä, tokoa tms. reippaita kävelylenkkejä teen päivittäin.
haluaisin koiran olevan pienikokoinen, suht. rauhallinen, joka ei vaadi kokoajan aktiviteettia, pidättyväisyys on ok. koira saa olla pehmeä tai koulutettavuudeltaan normaali, mutta hyvin itsepäistä rotua en välttis halua.
cavalier kuulosti kivalta, hyvin seurakoiramaiselta, mutta sen lyhyt elinikä on valitettavaa. tiibetinspanieli kuulostaa myös erinomaiselta vaihtoehdolta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itse omistan Shetlanninlammaskoiran, Jesse. Jesse itse on hyvin tottelevainen ja pärjää yksin kotona hyvinkin 7 tuntia. Oli helppo kouluttaa ja nykyään Jesse on 8-vuotias seuralainen kerrostalossa. Turkki vaatii jotain kerran viikossa pientä harjausta, ettei villakoiria ala esiintyä. Vikoja on vain se, että on haukkuarka, kun vieras lähestyy vissiin pelottavannäköisenä (haukkuu sauvakävelijöille ja muuten oudosti liikkuville). Sheltti terveenä yksilönä elää noin 15 vuotiaaksi.
Sait kyllä paljon sopivia vaihtoehtoja mieleen, sillä mielestäni sinulle sopii aika moni rotu. Nämä rodut ovat kriteereitäsi melko hyvin kuvaavia sekä suht. pitkäikäisiä. Mutta jos koiran kanssa alkaa liikkua ja harrastaa oikein kunnolla, sille on tarjottava paljon liikuntaa ja aktiviteetteja joka päivä, koska se tulee niistä riippuvaisiksi. Yritän olla avuksi ja auttaa sopivan rodun löytämisessä. Nämä tulivat mieleeni:
http://buhundyhdistys.net/buhund.php
http://www.bedlingtonkerho.fi/
http://www.cesky-kerho.net/ceskyterrieri_rotuesittely.htm
http://www.pumit.fi/6
http://www.walesinterrieri.fi/fin_rotu.php
http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27
http://www.kolumbus.fi/suomen.partacolliet/partacollie/partacollie.html#millainenkoira
http://www.affenpinserit.com/affenpinseri/affenpinseri.html
http://www.pihakoirat.net/rotu.html
http://www.manssi.net/rodusta.php
http://www.suomenshiba.net/rodusta.html
http://lunnikoira.fi/rodusta.html
http://www.sic.fi/fi/italiaano/rodusta/
Miten olisi nämä rodut
-bulldog
-ranskan bulldog
-mopsi
http://www.hauva.com/node/993
http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=323
Jospa olisit vielä ilman koiraa. Vaikka nyt tuntuu, että pystyt hoitamaan, mutta tulee varmasti aika, jolloin joudut olemaan opiskelun ohessa työssä ja on paljon muuta menoa. Koira jää silloin liian paljon yksin.
onhan koiran ottaminen toki iso päätös, ja siihen liittyy paljon sitoutumista ja vastuuta.
itse olen kyllästynyt ajattelemaan elämästä "sitku" meiningillä, SITTEN KUN olen perheellinen ja asun maalla ja -kuka ees tietää, tuleeko edes sellaista Ihanteellista koiranottohetkeä, jolloin ei ole pieniä lapsiakaan, ja paljon vapaa-aikaa ja seuraa koiralle.
tiiän ite, että oon tunnollinen ihminen. en oo otan viisi koiraa, ja vuoden päästä kyllästyn -ihminen. pärjään opintotuella taloudellisesti täysin ja säästöihin on muutenki kertynyt paljon rahaa, ettei isin tai äitin kukkaronnyörejä tarvitse availla. onhan koulupäivät pitkiä koiralle, ja voi olla satunnaista muuta menoa. tässä on kuitenkin valinnan paikka, toki jos otan koiran, mun pitää jättäytyä pois joistain näistä "ylimääräisistä" menoista, ei voi enää vaan ajatella itteään.
mutta viisas pointtihan tuo on. täysin totta, ja joudun tarkkaan miettimään mitä teen :)
Tunnut olevan kyllä vastuullinen koiran suhteen. Enpä siis enempää. Sen voisit kuitenkin koittaa tehdä, että varmistat kavereiltasi voisiko joku ainakin koiran pentuaikana sinun pitkään poissaollessasi käydä ulkoiluttamassa koiraa ja hieman leikkimässä sen kanssa.
Meillä siis on tiibetinspanieli, ja se on aika itseppäinen..heh ja sillä on suuri ego..siitä ei ainakaan agilitykoiraksi olisi, mutta kyllä se joskus omarakentamia esteitä mielellään hyppää =)jaksaa kävellä jonkun kaksi kilometriä, mutta yleensä yhen..pärjää jonkin aikaa kyllä yksinkin...tipsu (ainakin meidän) on kova tyttö vahtimaan..voi elää jopa 16 vuotiaaksi...meidän on vasta 5 meidän tipsu on aika rauhalllinen ja ei hauku vastaantulevia...tässä vähän "tietoa" tipsusta..=)
kiitoksia paljon avusta!
erityisesti affenpinseri ja manchesterinterrieri herättivät mielenkiintoni, aion ottaa niistä enemmän selkoa.
pitää miettiä asiaa vaan lisää ja lisää, ja tutkailla myös sekarotuisten koirien mahdollisuutta, kunhan vain on kivanrotuiset vanhemmat :)
saa laittaa lisää ehdotuksia, luen ne tässä mietiskellessäni :)
mutta miellestäni sinun ei pitäisi ottaa koiraa vielä. Se sitoo sinua enemmän kuin pystyt sille antamaan. Itse vasta nyt 40-kymppisenä olen valmis koiranottoon. Pentu tuleekin meille ensi kuussa. Pitää olla elämäntilanne tasapainossa.Opiskelijana sinulla on tietty rytmi ja elämäntilaanteen vaihtelevat.Myös tulevat työsi uran alkuvaiheella...
ja minulle vanhempani (jotkut pitävät ehkä huonona ideana) hankkineet koiran kun olin 10. Tässä vähä aikaa sitten koira täytti 9 ja oikein iloinen koiraherra. Luullakseni se elää vielä 6 vuotta, toivottavasti pitempäänkin. eteenpäin katsottuna aika ei huolestuta ainakaan koirani suhteen, koska jatko-opintoni lukion jälkeen vie oikeastaan aikaani vähemmän kuin lukio (paitsi tietysti enemmän luettavaa jne, mutta silloin voi olla koiran seurassa).
Vaikka elämässä onkin vielä tekemistä, se ei tarkoita että aika ei riittäisi koiralle. Toki on ihmisiä, jotka etsivät kotia koiralle, mutta kertaakaan en syyksi ole nähnyt tulleen, että aika ei riitä opiskelun takia. Yleensä aika ei riitä silloin, kun on hankkimassa lapsia tai työssä saa ylennyksen. allergia mies/naisystävällä, heränneet agressiiviset käytökset lapsia kohtaan ovat myöskin yleisiä syitä.
Minun vanhempani hankkivat minulle koiran kun 9 vuotias. Tietystikään koira ei ollut yksin minun vastuullani ja meillä oli muitakin koiria. Se oli kuitenkin minun koirani, jonka hoitamisesta huolehdin pääsääntöisesti minä. Lukioon lähtiessäni muutin kokonaan toiselle paikkakunnalle (väliä 800 km) ja halusin tietysti koiran mukaani. Ensiksi jouduin kuitenkin asumaan soluasunnossa, johon ei tietenkään voinut koiraa ottaa. Se puoli vuotta ennen "kunnon" kämpän saamista oli tuskaa, mutta sitten kun koiran sai kotiin niin elämä helpotti. Minä en ole koskaan kokenut koiran rajoittavan elämääni, päinvastoin. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hankin toisenkin koiran ja ammattiin valmistuessani niitä oli sitten jo kolme. Lukiovuosista on aikaa ja se vanha koiraherra pääsi toissavuonna koirien taivaaseen. Koiria minulla kuitenkin tulee toivottavasti aina olemaan. Opiskeluaika ole yhtään sen huonompi aika koiran hankkimiselle kuin mikään muukaan hetki. Koiraa harkitessa täytyy vaan tuntea itsensä ja ottaa huomioon koirallisen elämän realiteetit.
Olen samaa mieltä siitä, ettei opiskeluaika ole yhtään sen huonompi aika ottaa koira jos vain rahallinen tilanne sen sallii. Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa ja otin pari kuukautta sitten koiranpennun. Hyvin on sujunut! Sitä paitsi opiskeluaikana koiran ottamisessa on se hyvä puoli, että tarvittaessa voi olla koulusta pois joitakin tunteja koiran ollessa vielä ihan pieni. Tai näin ainakin minun tapauksessani.
Ottaisin ehdottomasti Tiibetinspanielin! Meillä on niitä. Hyvin rauhallisia ei hauku turhaan. :) Eikä paljon. Voi harrastaa agilityä yms. Ja Cavalier on vähän sairas rotu mielestäni. Tipsut on oikeen terve rotu!