en nyt tiijä voiko tätä kyseistä tarinaani tänne kirjoittaa mutta kumminkin on sydämmellä asia ja haluan tiätää teinkö väärin!!
tein testin juhannuksen jälkee -08 ku oksensin koko ajan ja juoksin vessassa. silloselle anopille sanoin että enhän mä ny raskaana voi herran jestas olla millään. anoppi vieres "oletolet" joten tein siis testin ja heti pamahti kaksi viivaa..
seuraavana arkipäivänä soitin neuvolaan ja varasin aikaa!
ekan kerran ku neuvolaan menin oli viikkoja 7 ja vähän päälle..kaikki oli hyvin..
aina neuvola käynneillä kaikki oli hyvin ja olin onnellinen että vihdoin ja viimein saan oman pikkuisen ja oon onnellinen.lapsen isä vaan kittas viinaa eikä kysellyt mun oloja yms..
nojooo asiaan... rakenneultraan menin vkolla 20 toivoa täynnä että ihanaa nyt saan tiätää kumpiko siellä on..hoitaja teki tutkimuksen ja ultras,oli hiljaa vaan ja katsoi näyttöä.ei puhunu sen enempää vaan laittoi uuden ajan parin viikon päähän?? potilaskertomukseen kirjoitti että sikiö ei liikkunut kovinkaan paljon.
menin vko 22 uuteen ultraan ja suoraan lääkärille..sanoi heti aluksi kun oli tutkinut vauvaa ja rakenteita että muuten on hyvin kehittynyt vauva mutta lapsivettä ei ole tarpeeks.sydän kurkussa kysyin että mitämitä mitä se tarkoittaa..selitti että lapsella ei ole vettä tarpeeksi joten ei pysty kehittymään..no sanoi että käskee ylilääkärin paikalle ja tutkii mut uudestaa.. lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi samat asiat ja kertoi tarkemmin että lapsesta tulee täysin kehitysvammainen joten joutuu elämään luultavastikkin letkuissa koko ikänsä jos selviää hengissä..
pari päivää oli aikaa miettiä asiaa koska oli viikkoja jo sen verran joten keskeyttäminen ei olis enää myöhemmin onnistunu..
joten pakko oli ratkaisu tehdä ja antaa lapsi pois..omasta päätöksestä tietenkin tein sen koska lapsen isää ei edelleenkää kiinostanut kun se viina!
oli perjantai aamu kun kävin ensimmäisen pillerin hakemas sairaalasta ja samoin kerrottii kuinka asia etenee..lauantain jälkeen en enää tuntenut sikiön liikkeitä joten ei voi varmaksi sanoa että oliko lapsi silloin enää hengissä..
maanantai aamuna sitten sairaalaa ja kolmen tunnin välein otin pillerit..
aamulla 8,11,ja viimein 15..puol viiden aikaa kivut olivat kauheat ja huusin niin että varmasti koko sairaala kuuli.. lääkäri tutki että onko kohdunsuu auki,olihan se 4cm mitä pitikin..miljoonaa synnytyksen puolelle ja 25min ehdin siellä olla ku poika oli pihalla! poikaa en halunnut nähdä koska oli kumminkin vähä erilainen synnytys,lapsi ei elänyt!!
haluan kumminkin tiätää mitä mieltä te olette tälläisestä asiasta! onhan vammaisella lapsella oikeus elää mutta kumminkin yh olisin ollut eikä aika olis millään riittänyt!
nyt kumminkin asiat toisin ja olen taas raskaana!toivon sydämmeni pohjasta että tämä lapsi on terve ja menee loppuun asti!!
keskeytys tehtii pari päivää ennen 24vko eli yli puolessa välissä olin !!
KERTOKAAA!!!
tein testin juhannuksen jälkee -08 ku oksensin koko ajan ja juoksin vessassa. silloselle anopille sanoin että enhän mä ny raskaana voi herran jestas olla millään. anoppi vieres "oletolet" joten tein siis testin ja heti pamahti kaksi viivaa..
seuraavana arkipäivänä soitin neuvolaan ja varasin aikaa!
ekan kerran ku neuvolaan menin oli viikkoja 7 ja vähän päälle..kaikki oli hyvin..
aina neuvola käynneillä kaikki oli hyvin ja olin onnellinen että vihdoin ja viimein saan oman pikkuisen ja oon onnellinen.lapsen isä vaan kittas viinaa eikä kysellyt mun oloja yms..
nojooo asiaan... rakenneultraan menin vkolla 20 toivoa täynnä että ihanaa nyt saan tiätää kumpiko siellä on..hoitaja teki tutkimuksen ja ultras,oli hiljaa vaan ja katsoi näyttöä.ei puhunu sen enempää vaan laittoi uuden ajan parin viikon päähän?? potilaskertomukseen kirjoitti että sikiö ei liikkunut kovinkaan paljon.
menin vko 22 uuteen ultraan ja suoraan lääkärille..sanoi heti aluksi kun oli tutkinut vauvaa ja rakenteita että muuten on hyvin kehittynyt vauva mutta lapsivettä ei ole tarpeeks.sydän kurkussa kysyin että mitämitä mitä se tarkoittaa..selitti että lapsella ei ole vettä tarpeeksi joten ei pysty kehittymään..no sanoi että käskee ylilääkärin paikalle ja tutkii mut uudestaa.. lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi samat asiat ja kertoi tarkemmin että lapsesta tulee täysin kehitysvammainen joten joutuu elämään luultavastikkin letkuissa koko ikänsä jos selviää hengissä..
pari päivää oli aikaa miettiä asiaa koska oli viikkoja jo sen verran joten keskeyttäminen ei olis enää myöhemmin onnistunu..
joten pakko oli ratkaisu tehdä ja antaa lapsi pois..omasta päätöksestä tietenkin tein sen koska lapsen isää ei edelleenkää kiinostanut kun se viina!
oli perjantai aamu kun kävin ensimmäisen pillerin hakemas sairaalasta ja samoin kerrottii kuinka asia etenee..lauantain jälkeen en enää tuntenut sikiön liikkeitä joten ei voi varmaksi sanoa että oliko lapsi silloin enää hengissä..
maanantai aamuna sitten sairaalaa ja kolmen tunnin välein otin pillerit..
aamulla 8,11,ja viimein 15..puol viiden aikaa kivut olivat kauheat ja huusin niin että varmasti koko sairaala kuuli.. lääkäri tutki että onko kohdunsuu auki,olihan se 4cm mitä pitikin..miljoonaa synnytyksen puolelle ja 25min ehdin siellä olla ku poika oli pihalla! poikaa en halunnut nähdä koska oli kumminkin vähä erilainen synnytys,lapsi ei elänyt!!
haluan kumminkin tiätää mitä mieltä te olette tälläisestä asiasta! onhan vammaisella lapsella oikeus elää mutta kumminkin yh olisin ollut eikä aika olis millään riittänyt!
nyt kumminkin asiat toisin ja olen taas raskaana!toivon sydämmeni pohjasta että tämä lapsi on terve ja menee loppuun asti!!
keskeytys tehtii pari päivää ennen 24vko eli yli puolessa välissä olin !!
KERTOKAAA!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lapsi ei pysty kehittymään kovin pitkälle ilman lapsivettä tai vähäisellä lapsivedellä. Keskeytys on silloin parempi vaihtoehto, koska silloin synnytys ei aiheuta sinulle turhaan vaurioita. Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa että sikiö kuolee esim. 7 kk iässä ja sitten odotella milloin synnytys käynnistyisi. Jos lapsesi olisi ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä synnytykseen asti olisivat keuhkot joka tapauksessa jääneet kehittymättä valmiiksi lapsiveden puutteen takia. Synnyttämäsi lapsi olisi kuollut 2 minutissa käsillesi ilman sydän/keuhkokonetta.
oli kyseessä sikiön terveydelliset syyt, ja silloin on mielestäni jokaisen oma asia viekö raskauden loppuun vai ei. Vaikeita juttuja, jokainen tapaus on hakittava erikseen. Nämä on niitä harvoja tilanteita jossa (armo)kuoleman voi sanoa olevan lapselle parempi kuin lyhyt ja tuskainen elämä.
Olen pahoillani sinun ja lapsesi puolesta! Toivottavasti saat pian toivomasi lapsen ja kaikki sujuu hyvin!
Noin yleiskommenttina: Kyllä lapsivammaisella on oikeus
elämään siinä kuin aikuisellakin vammaisella.
Monet heistä elävät hyvinkin onnellista elämää,
meille tavallisille ihmisille he useammin ongelma ovat.
Omassa tapauksessasi ei lasta todennäköisesti olisi voitu pelastaa. Jos olisin itse ollut samassa tilanteessa, olisin varmaan odottanut
niin kauan, että lapsi olisi kuollut ja
sitten antanut tehdä kaavinnan. Olen itse ollut siinä tilanteessa, että olen mennyt ihan vain normaaliultraan ja siinä on todettu, että lapsi onkin kuollut. Ja toisen kerran olisin ollut lähdössä sairaalaan, mutta mies oli työmatkalla, olimme juuri muuttaneita eikä ollut vielä ystäviä, joille kiikuttaa vanhemmat lapset. Yritin soittaa kodinhoitajille ja selittää tilannetta, mutta sieltä sanottiin,
että apua saa seuraavana aamuna virka-aikaan.
Vauvalle ei ollut enää mitään tehtävissä silloin virka-aikaan, ehkä ei olisi ollut aiemminkaan.
Suuri osa alkuraskauksistahan menee kesken,
yhtnä syynä juuri vauvan vammaisuus.
Mutta raskaassa tilanteessa olet ollut ja syyllisyys siitä voi jäädä. Silloin on hyvä puhua asiasta
jonkun luotetun ihmisen kanssa, vaikkapa seurakunnan työntekijän kanssa, niin että
syyllisyys väistyy. Jumala ymmärtää tällaiset tilanteet, Hän on rakkauden Jumala.
Voimia sinulle!
"Omassa tapauksessasi ei lasta todennäköisesti olisi voitu pelastaa. Jos olisin itse ollut samassa tilanteessa, olisin varmaan odottanut
niin kauan, että lapsi olisi kuollut ja
sitten antanut tehdä kaavinnan."
Noilla viikoilla ei vain kaavita, vaan synnytetään se lapsia alakautta ja jos vielä on tarvetta kaavitaan. Jumala varmaan pelastaa taas.... Huoh!
Olen itsekin joutunut käymään alatiesynnytyksen
keskenmenon yhteydessä kotona yksin,
yhteiskunnan rattaat kun eivät pyörineet
niin vinhaan ja joustavasti, että olisin ajoissa
kodinhoitajan kotiin saanut.
Kyllä siinäkin tilanteessa lopulta kuitenkin kaavittiin, koska jäi niin paha verenvuoto, että olin vuotaa kuiviin. Eli riekaleet joutui kaapimaan.
Eikä siinä Jumalan antaman elämän kunnioittamisessa mitään väärää ole. Sanoin itse oman mielipiteeni puolenkymmenen keskenmenon perusteella. En silti sano sitä, että tuomitsisin ihmisen, joka antaa tehdä
abortin lapsiveden mentyä. Mietin vain, että jos jää/tulee paha olo, parasta keskustella asialäpi jonkun kanssa, jotta se ei jää painamaan.
Lähelläkulkija saattaa olla ihan tavallinenkin ihminen, mutta vaikeammissa syyllisyystapauksissa voi silti paras apu olla
uskova sielunhoitaja, jolla on Jumalan valtuudet tilanteessa.
Vaikea ja raskas tilanne joka tapauksessa
on.
Lopetetaan vain, itsehän vastasit...
Rakastit lastasi ja olisit halunnut jakaa hänen kanssaan elämäsi. Fysiologiset tekijät tulivat väliin eikä kukaan voi syyttää Sinua ratkaisustasi. Hyvästä tahdostasi kertoo se, että vielä jälkeenpäin mietit miten olisi pitänyt menetellä.
Toivottavasti saat pian terveen lapsen.
Kirjoituksesi saattaa syvään häpeään ne, jotka mukavuussyistä ja vailla lääketieteellisisä perusteita surmauttavat lapsensa aborteissa.
Olet osoittanut suurta vastuuta ja hyvää tahtoa. Ole siis rauhassa ja voi hyvin.
Nyt oman mielipiteeni tästä asiasta.
Minulla on itselläni äärimmäisen vaikeavammainen sisar, jota rakastan kuin omaa lasta.
Ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Silti en voi väittää etteikö välillä olisi ollut rankkaa.
Tiedän kumminkin, että sinä päivänä jos ja kun siskoni kuolee (se tapahtuu luultavasti ennen minua) niin en osaa sanoa miten minä selviän siitä.
Niin paljon voi rakastaa vammaistakin ihmistä...
Ja minä olen jo vuosia sitten tiennyt, että kun ryhdyn lapsia hankkimaan niin jos paljastuu että lapsi olisi vammainen, ei abortti olisi minulle pieninkään vaihtoehto.
Ei ikinä.
Kumminkin, tehty mikä tehty.
Et saa lastasi takaisin vaikka tahtoisitkin ja sinulla on jo toinen tulossa.
Vaikka tekosi oli väärin, niin sinulla on silti oikeus hyvään ja onnelliseen elämään.
Saanko kysyä ihan mielenkiinnsota, kun ymmärsin,e ttä mielestäsi ihmisen ei ole koskaan aprempi olla kuollut kuin elossa, että mitä tarkoittaa, että sisaresi on "äärimmäisen vaikeavammainen"?
Rakastaa ihmistä voi ja joskus se suurin rakkaus on se, että ei anna toisen kärsiä, eli sitä en halua kiistää,e ttäkö et rak
vammautui vauvana, eli hän oli silloin niin pieni, ettei ole kävellyt ikinä.
Puörätuoliin häntä nostetaan istumaan, mutta ei osaa istua itse ilman apuvälineitä kuin hyvin pienen hetken.
Hän hengittää itse, osaa viedä suuhunsa lähinnä leipää, jne, eli muuten syötettävä.
Liitännäissairauksina hänellä on esim. epilepsia.
Siskoni ei puhu, mutta ilmaisee kivun, nälän, janon tai muun epämiellyttävän tunteen itkulla, hyvän olon naurulla tai hymyllä.
Eli siis samalla tavoin ilmaisee tunteet kuin pieni vauva.
Kysyt eikö minusta olisi parempi, jos siskoni nukkuisi pois, jottei kärsimystä enää olisi.
Mutta toisaalta, niin kivuliasta kuin ehkä siskollani voi olla (sitähän me emme voi tietää onko hänellä kipuja ja jos on niin millaisia) niin onko minulla oikeutta toivoa kuolemaa hänelle?
Voin todeta, että kuolema voisi olla hänelle parempi, tai sitten ei, koska kukaan meistä ei osaa sanoa, että miten paljon hänellä on kipuja ja mitä yleensäkin on elää sellaista elämää...
Minä en ole elänyt vammaisen elämää päivääkään, mutta siskoni ei yleensä ole kivuliaan tuntuinen, ja minä olen nähnyt miten hänen kasvonsa ovat loistaneet hänen nähtyään tutun ihmisen pitkän tauon jälkeen.
Niin oudolta kuin se teistä saattaa kuulostaa, voin sanoa, että pahasti vammaisellakin voi olla hyvä elämä.
...olla myös hyvä elämä.
Ja siskosi tapauksessa se ei varmaan ole edes arveltava asia, sillä hän kykenee kommunkoimaan kanssanne, eli te saatte varmuuden siitä, että hänen olonsa ei ole pelkkää tuskaa.
Itse olen syöskennellyt vaikeasti vammaisten parissa ja oma käsitykseni äärimmäisen vaikeasti vammaisesta ihmisestä on hiukan eriluokkaa kuin sisaresi tapaus, jolle ilmeisesti on tullut lapsuudessa jokin laaja aivovaurio, eli hän ei ole syntynyt aivovaurioisena ja/tai epämuodostuneena.
Pahasti vammaisellakin voi olla hyvä elämä, mutta onko kukaan oikeasti sitä mieltä, että vaikeasti vammaisen hyvä elämä olisi tavoittelemisen arvoinen? Olisitko sinä esimerkiksi valmis tavoittelemaan kyseistä hyvää elämää? Eli terveen mittapuun mukaan elämä ei siis kuitenkaan ole hyvää, ethän sinä, enhän minä, missään nimessä haluaisi kyseistä hyvää elämää itsellemme.
Sama juttu kun aktsomme Unicefin mainosfilmejä... Tuolla afrikan lapsellahan on hyvä elämä kun se saa ekrran päivässä ruokaa ja pääsee kouluun. Mutta onko se oikeasti meidän mielestä riittävä "hyväksi elämäksi", vai ostammeko sillä vain puhdasta omaatuntoa itsellemme?
Hyvä elämä on tietenkin jokaisen oma näkemys kysymys: millainen minusta on hyvä elämä. Kun se on määritelty, niin sitten voi miettiä onko minusta jokaisella ihmisellä oikeus siihen hyvään elämään? Sisaresi kohdalla asialle ei tietenkään voi mitään, sillä hänellä on omat fyysiset esteensä viettää sitä sinun mittapuusi mukaista hyvää elämää. Mutta jotenkin on epäreilua, että me terveinä sitten määrittelemme myös sen vammaisen hyvän elämän, teemme kompromisseja; itse en tyytyisi tuollaiseen, mutta hän on tyytyväinen tuohon vähempäänkin...
Kaikkea hyvää perheellesi, rakastetuksi itsensä tunteminen korvaa varmasti paljon muita puuttuita elämästä.
että kukaan meistä ei tuskin tahtoo elää vammaisen elämää, joten terveen mittapuun mukaan ei vammaisen elämä ole hyvää.
Silti olen sitä mieltä, että vammaisabortti on sellainen asia mistä pitäisi keskustella paljon enemmän.
Eettisesti se on hyvin vaikea kysymys, varsinkin nuo myöhäiset aikarajat ovat asioita joita jokaisen pitäisi mielestäni miettiä.
Miksi vammaissyyn perusteella saa loppujen lopuksi edes abortoida viikolle 24 asti?
Vaikka tuon ikäisiä keskosia on pystytty pelastamaan?
Ehkä pahinta on se, että osa näistä abortoiduista vammaisista vauvoista on syntynyt elävinä.
Ja saamatta hoitoa.
Kuka loppujen lopuksi tässä on se asiakas, onko se vanhemmat, sikiö (joka pahimmassa tapauksessa syntyy elävänä ja itkee) vai onko se kunta?
Kuka siitä hyötyy ja jos hyötyy niin miten?
Nämä ovat asioita joita todella toivoisin ihmisten miettivän sillä nykyään lääkäri helposti suosittelee vammaissyyn perusteella aborttia, vaikka osa vammoista olisi lieviäkin.
Missä menee se raja, jollin astumme jo rodunjalostuksen puolelle?
Toivon totisesti vain sitä, ettemme ole jo astuneet.
Eettiset pohdinnat ovat vain pohdintoja, niihin ei vastauksia (faktoja tai totuuksia) aina pysty löytymään.
Kuitenkin joihinkin pohdinnoistasi tiedän vastauksen.
Koska viikko 24 on vedetty rajaksi, että sen jälkeen sikiöllä on jo hyvät mahdollisuudet selvitä, eli sen jälkeistä abortointia pidetään epäeettisenä yleisesti. Lääketiede on rajan vedon jälkeen kehittynyt, nykyisin pelastetaan sikiöitä jo viikolta 22. Tästä syystä esimerkiksi Päivi Räsänen on ajanut,että meilläkin abortin takarajaa tulisi laskea viikolle 20. Sikiödiagnostiikkahan on myös kehittynyt, nykyisin kromosomipoikkeavuudet havaitaan ennen viikkoa 20. Eli miksi juuri viikko 24? Koska lainsäädäntö perustuu vanhentuneeseen teknologiaan.
Kunnalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. kunta vain maksaa asukkaansa hoidon.
Kuten kaikissa elvyttämättä jättämispäätöksissä ratkaisun tekee lähiomiset yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Elvyttämättä jättämispäätös on raskas, mutta sitova. Yksikään keikkalääkäri tai hoitaja ei saa sitä rikkoa, vaikka kuinka ottaisi omalle etiikalle.
Siitä onko elvyttämiskiellot rodunjalostusta on vaikea sanoa. Siinä ei ole ainoana näkökulmana säästöt joihin sairaanhoitopiiri tai vanhemmat pääsevät kun lapsi ei ole enää taakkana, vaan lapsen elämänlaatu on se johon panostetaan enemmän. Periaatteessahan lääkäri on se sairaanhoitopiirin edustaja päätöksen teossa, siis se joka miettii sitä onko lapsen hoitaminen enää yhteiskunnallisesti kannatavaa ja vanhemmat ne jotka miettivät sitä lapsen elämänlaatua.
Pääasiassa abortit kuitenkin tehdään ennen viikkoa 20 nykyteknoilogialla ja pääasiassa lapsi on tapettu jo kohtuun enne synnytystä. Tapahtuu myös sitä, että lapsi syntyy raskauden keskeyttämisen yhteydessä elävänä, tämä tapahtuu pääasiassa hätäsektioissa. Tällöin käsittääkseni ei ole mitenkään yleistä, että lapsi on elvytyskiellossa, ensinnäkin äiti makaa nukutettuna, eli päätöstä elvytyskiellosta ei ole voitu tehdäkään. Ja lapsi pyritään pelastamaan kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka lääkäri katsoisi,e ttä tästä lapsesta ei ole eläjäksi, niin kaikki on tehtävä niin kauan kun on jotain tehtävissä, kunnes on tajuissaan oleva lähiomainen jonka kanssa lääkäri voi päättää, että lasta ei tehohoideta. Aborttihakemuksen täyttäminen ja allekirjoittaminen on yksi hyvin selkeä sopimus siitä, että lasta ei pyritä elvyttämään tai tehohoideta syntymän jälkeen.
Kunnalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. kunta vain maksaa asukkaansa hoidon"
Tällä tarkoitin sitä, että kun seulontoihin mennään ja jos poikkeamia löytyy niin aborttia suositellaan silti.
Eittämättä vammaisen lapsen abortointi on kunnalle äärimmäisen paljon halvemmaksi tuleva toimenpide kuin se että vammainen lapsi saisi syntyä.
Vuosien mittaan kunta joutuisi laittamaan vammaiseen lapseen paljon paljon enemmän rahaa kuin siihen abortointiin......
"Kuten kaikissa elvyttämättä jättämispäätöksissä ratkaisun tekee lähiomiset yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Elvyttämättä jättämispäätös on raskas, mutta sitova. Yksikään keikkalääkäri tai hoitaja ei saa sitä rikkoa, vaikka kuinka ottaisi omalle etiikalle".
Mitä tuohon tulee, niin olen ymmärtänyt että suomen lainsäädäntö sanoo ettei abortoitua lasta saa hoitaa millään tavalla, ei edes silloin kun äiti tulisi katumapäälle kun saisi tietää lapsen elävän eikä edes silloin kun lääkärin mielestä lapsella olisi hyvät elinmahdollisuudet....
Kunta (siis päättäjät, sairaanhoitopiirin edustajat) miettivät myös sitä, että lapsi ei tule kalliiksi vain suorien kustannustensa kautta, vaan myös vanhempien panos yhteiskunnalle heikentyy. vanhempien jaksaminen sairaan lapsen kanssa on maksajalle kallis paukku. Abortin suosittaminen on kai kuitenkin silti vain pelkkä rutinoitunut oletus, siitä,e ttä kukaan vanhempi ei tahdo sairasta lasta. Suurinosa sairauden diagnoosin saaneista vanhemmsita kuitenkin päätyy aborttiin, joten se on mahdollsiesti vain tympeä yleistys, pidetään itsestään selvänä, että kyllä nämäkin siihen päätyvät...
"Mitä tuohon tulee, niin olen ymmärtänyt että suomen lainsäädäntö sanoo ettei abortoitua lasta saa hoitaa millään tavalla, ei edes silloin kun äiti tulisi katumapäälle kun saisi tietää lapsen elävän eikä edes silloin kun lääkärin mielestä lapsella olisi hyvät elinmahdollisuudet.... "
Itse en todellakaan usko,että suomessa on syntynyt/syntyy koskaan yhtäkään abortoitua elävää lasta. Itse abortin kokeneena voin kertoa, että siinä sai ensin lääkkeen joka keskeytti alkion kehityksen ja sitten vasta synnytys...
on suomessakin syntynyt lapsia elävinä, mutta ne ovat sitten ihan viime tipassa abortoituja lapsia..
Siitä tarvitsisi jotain tukevampaa lausuntoa, että näin on tapahtunut, eikä mitään kätilöopistoja kiertävää urbaania, ennen kuin uskoisin tuota mitenkään mahdolliseksi.
Ainut myöhäisviikolla tehty abortti (sellainen jossa on tehty aborttia tekemällä, ei siis hätäsektioita tai keskeytetty luonnollisesti kuollutta sikiötä), jonka itse tiedän, on muunmuassa tehty niin, että sydänäänien vaientuminen on todettu varmaksi, ennenkuin synnytys on käynnistetty.