Olen perinyt äidiltäni puheliaisuuden.En osaa pitää suutani kiinni.Isäni oli hiljainen,samoin mieheni on.Minulle on sanottu,että pystyt puhumaan ihmisen pyörryksiin:)On siitä ollut hyötyäkin.Monesta kiperästä paikasta olen selvinnyt puhelahjojeni avulla.
Kauhea perintö:)
Moottoriturpa
41017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siellä Varkaudessa enemmänkin! Ei riitä, että olette puheliaita, vaan kauheita juoruamaan. Asuin pari vuotta Varkaudessa ja jos jollekin kerroin pikkuisen asioistani, koko Varkaus tiesi ne. Helsingissä olen saanut olla rauhassa, kukaan ei ole minusta kiinnostunut, kukaan ei utele asioitani, eikä jutut hyppää jostakin silmilleni! Vaikka olen syntyjään Varkaudesta, en enää osaisi elää siellä uteliaiden ihmisten kaupungissa.
Ei puheliaisuus ole pahe vaan hyve. Suomalaisethan varsinkin täällä maalla ovat tuppisuita. Oikeasti moni mies kaipaa puhuvaa vaimoa mielummin kuin mököttävää. Mäkättäjät on taas eri asia. Kumpa sun kaltainen löytyisi.
Brunolle:Tunnen lukkarin rakkautta sinua kohtaan.Äitini eno oli Bruno Lauritsalasta .En muuten ole juoruilija.Enkä kiero.Suoruus on minun mottoni.Sanoa paukautan mielipiteeni.Arvata saattaa,että kaikki eivät pidä siitä.
Minusta puheliaisuus on lahja, jota täytyy käyttää. Itse olen puhelias, joskus kyllä tuntuu siltä että päässä viiraa, sellaisia katseita saa tuppisuilta. Eikun vaan kaikki keskustelemaan vauvasta vaariin. Hyvää päivän jatkoa.