Minä katsoin taivaanrantaa
taivaanrantaa punertavaan,
aatoksein luoksesi kantaa
missä nyt kuljetkaan?
Valui kyyneleet kaidetta pitkin
kaidetta muistojen,
minä menneitä aikoja itkin
aikoja rakkauden.
Sinä poistuit kuin iltatuuli
poskeain hyväillen,
vain tyhjyys nuo askelees kuuli
ja sykkeen sydämen.
En lähtöäs voinut estää
enkä kättäsi puristaa,
minun täytyy vain kestää ja kestää
sydän kaipaava rakastaa.
taivaanrantaa punertavaan,
aatoksein luoksesi kantaa
missä nyt kuljetkaan?
Valui kyyneleet kaidetta pitkin
kaidetta muistojen,
minä menneitä aikoja itkin
aikoja rakkauden.
Sinä poistuit kuin iltatuuli
poskeain hyväillen,
vain tyhjyys nuo askelees kuuli
ja sykkeen sydämen.
En lähtöäs voinut estää
enkä kättäsi puristaa,
minun täytyy vain kestää ja kestää
sydän kaipaava rakastaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
herkkä ote tässäkin kirjoittamassasi. Mennyt on toinen, ja tunne kyllä välittyy tekstistäsi. Oikein hyvä tämäkin.
tunne ihminen joka varmaan näkyy myös kirjoituksissani ja siksihän tää elämä onkin
niin kivaa kun tietää että aina sateen jälkeen
paistaa se aurinkokin. Kiitos taas Sinulle!
on helmi.
Herkkä ja kaunis tämäkin.
taas Sinulle linda.