Olen 27 vuotias perusterve nainen.Minulla todettiin 1.5kk sitten (5 pv synnytyksestä)keuhkoembolia (oikeanpuolen alalohkon laaja embolisoituminen) ja sain aluksi klexanea ja marevania ja nyt mennään marevan hoidolla. Lisänä minulla on nyt cipralex synnytyksen jälkeiseen masennukseen paniikkituntemuksiin ahdistuneisuuteen ((keuhkoveritulppa säikäytti ja pelottaa edelleen!)...Kävin muutama pv sitten lääkärissä ja otettiin keuhkoista sydämestä röntgenkuva, sekä valtimoverikoe. Lääkäri sanoi että koska kaikki on kunnossa, uutta tulppaa ei ole. Voinko luottaa siihen? Hän perusteli asian niin, että valtimoverikokeessa olisi ollut häikkää jos jossain olisi tukos. EKG oli myös normaali.
Kuitenkin ajoittain ahdistaa henkeä liikkuessa ja nyt on muutamana aamuna ollut ihmeellinen hengenahdistus "kohtaus" kun esim. vauva ähisee ja herään ja yritän heti nukkua takaisin..silloin käy usein nyt niin että juuri kun olen vaipumassa uneen säpsähdän vetämään syvään henkeä. Ihan kuin henki olisi salpaantumassa tai jotain.Mutta kun avaan silmät tai "herään" niin menee välittömästi ohi.
Onkohan tämä kaikki psyykkistä, veritulpan jälkimaininkeja vai onko minulla jotain vikaa keuhkoissa,sydämessä tai jossain muussa elimessä???
Mainittakoon vielä että huono tapani on nukkua koko yö reilu 5 kiloinen vauva mahan päällä (mietin että voisiko vaikuttaa?)..Lihaskireyttä on myös selässä..esim jos laitan pyykkejä niin jossain vaiheessa selkälihakset väsyvät ja täytyy istahtaa tai venytellä hetki.
Miltä teistä kuulostaa oireeni? Onko minulla aihetta huoleen? Tämä murehtiminen nimittäin pilaa elämänlaatua todella paljon :( :(
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Kuitenkin ajoittain ahdistaa henkeä liikkuessa ja nyt on muutamana aamuna ollut ihmeellinen hengenahdistus "kohtaus" kun esim. vauva ähisee ja herään ja yritän heti nukkua takaisin..silloin käy usein nyt niin että juuri kun olen vaipumassa uneen säpsähdän vetämään syvään henkeä. Ihan kuin henki olisi salpaantumassa tai jotain.Mutta kun avaan silmät tai "herään" niin menee välittömästi ohi.
Onkohan tämä kaikki psyykkistä, veritulpan jälkimaininkeja vai onko minulla jotain vikaa keuhkoissa,sydämessä tai jossain muussa elimessä???
Mainittakoon vielä että huono tapani on nukkua koko yö reilu 5 kiloinen vauva mahan päällä (mietin että voisiko vaikuttaa?)..Lihaskireyttä on myös selässä..esim jos laitan pyykkejä niin jossain vaiheessa selkälihakset väsyvät ja täytyy istahtaa tai venytellä hetki.
Miltä teistä kuulostaa oireeni? Onko minulla aihetta huoleen? Tämä murehtiminen nimittäin pilaa elämänlaatua todella paljon :( :(
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo unesta heräämiskohtaus kuulosti tutulta.
Mulla on kuitenkin keuhojen todettu olevan kunnossa.
Sydäntäkin on tutkittu, eikä tähän mennessä ole löydetty mitään.
Tällaisia "kohtauksia" on minulla ollut kuitenkin ajoittain jo vuosikausia.
Nuorin lapsistani täytti juuri 5 v.
Hän on ollut hieman hankala tapaus ja nukuin pitkään tosi huonosti (nykyään vielä esivaihdevuosioireet on alkaneet rassata elimistöä).
Viime vuosina mulla on ollut kokoajan jotain häikkää myös lihaksissa.
Olen ajatellut stressin jotenkin aiheuttavan nuo kohtaukset.
mulla on nimenomaan juuri stressiä vbarsinkin silloin aamuisin..eli esim. tänään heräsin puolituntia ennen isompien lasten kouluun heräämistä ja sen jälkeen aloin tahtomattani stressata kellon soimista ja nukahtelin-säpsähtelin vetämään henkeä-nukahtelin jne jne..
Eli tavallaan hermoilen sitä nukahtamista kun samalla odotan että koska kello soi tai joku itkee tai muuta..
Mutta mulla on myös heräämisen ja ylös nousemisen jälkeen hieman ahdistava olo hengittää...voi tosin olla psykistä kun säikyn niistä pikku säpsyistä ja ne jää mieleen kummittelemaan.
oli keuhkoissa useampi vuosi sitten. Puolenvuoden ajan juoksin lääkärissä kun henki ei kulje, lapaluihin sattuu jne. Sain lähetteen fysioterapiaan mistä oli kai vähän hyötyäkin. Luulen, että oireet olivat kuitenkin paniikkikohtauksia. Olin suht nuori ja minulla oli pieniä lapsia. Kuoleman pelko oli aluksi kamala. marevaania syön lopun elämää.