.....

Niin no mikäpä sitten on se ero fysiologisten häiriöiden ja puhtaan psykiatrisen vaivan välillä - oireet ovat psyykkisiä, mutta niidenkin taustalla on tietysti ihmisen keskushermoston fysiologia ainakin kemiallisessa mielessä.

Neurologi varmasti perustaa tutkimuksensa oireeseen tai vaivaan, johon haet apua tai selvyyttä, ja pääosassa on aluksi haastattelu. Tästä spesialisti voi vetää johtopäätöksensä mahdollisten neurologisten diagnoosien suhteen ja tehdä tai määrätä lisätutkimuksia, jos ne ovat tarpeen neurologisten sairauksien poissulkemiseksi.

Neurologi jos on sitä mieltä, että kannattaa heti vastaanotollaan sinut ns. karkeasti tutkia neurologiselta kannalta, niin hän koputtelee ja naputtelee sinua. Käskeen tehdä pieniä temppuja; joitakin lavitsan reunalla istuen, joitakin huoneessa seisten ja ehkä, esimerkiksi viivalla kävely. Kaikenlaista semmoist, mistä hän näkee ovatko toimintosi normaalit ja symmetriset. Tiedät myös tempun, että tuo kynää nenääsi lähelle ja samalla seuraa silmiäsi, joiden käskee seurata kynää. Myös laitat silmät kiinni ja osoitat sormella nenäsi päähän. Täysin helppoja juttuja nuo kaikki, toimit vain käskyjen mukaan, vaikka et tajuaisikaan,mitä hän niistä näkee.

Voi olla, ettei heti teetä mitää, ettei tutki heti, vaan laittaa lähetteen jonnekin. Voi olla tosiaan, että eka käynnillä kuvailet oireitasi ja vaivojasi ja hän yrittää kuunnella niiden sisältöä siltä kannalta, että voisiko johtua jostakin neurologian alueeseen kuuluvasta.

Neurologi on hyvä tyyppi just siinä ruumiillisten ja psyykkisten toimintojen rajapinnassa. Hänellehän myös kuuluu semmottet asiat kuin jos pään sisältä löytyy jotakin elimellistä vikakohtaa. Tämmöisiä tutkimuksia varten sitten lähinnä tulee jokin pääkopan kuvaus. - Tämmöstä tuli mieleeni. Mene rohkeasti sinne, käynti ainakin antaa sulle rauhaa, sulkee pois asioita...